Tilanne on näin, että pääsin sairaalasta about 2½ kk sitten (olin sairaalassa 4vk, sinne joutuessani paino 42/172, pois sieltä 46/172). Punnitukset on kaksi kertaa viikossa terkkarilla. Mut nyt kuitenkin kun mun paino ei oo lähtenyt nousuun, päinvastoin, niin äiti on päättänyt pistää mun osastolle. Ongelmani on se että mä syön, siis ihan kunnon ruokaa ja säännöllisesti eikä silti paino nouse. En saa harrastaa liikunta, joten en sitä teekään. Mitä hyötyä sit siitä osastosta ois jos mä syön normaalisti kotonakin? Ei kai mun tarvitse siirtyä johonkin osastolle syömään samaa ruokaa mitä nytkin syön! Huoh! Huomenna meen taas ostaa 500 g karkkia koska aijon nostaa painon vaikka väkisin jos toi karkki edes vähän nostais painoo.. en haluu et mun nuoruus menee pilalle osastolla!
Mun ei anneta yrittää!
control
101251
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Kiva kuulla, että jaksat oikeasti yrittää! Ymmärrän oikeen hyvin, ettet halua takaisin osastolle. Olen itsekin viettänyt aikaa sairaalassa ja jos joku vaan vihjaakin, että joutuisin sinne takaisin, saan paniikkikohtauksen. Ei se nyt kamalaa ollut, mutta en sinne takaisinkaan mene!
Tiedän oikeen hyvin, kuinka rasittavaa se on, kun sairaala-jakson täytyy 24/7 todistella kaikille kaikkea! Älä luovuta! Syö hyvin, nyt on joulu ja kaikkee, niin nauti niistä ruuista parhaan kykysi mukaan. Tunnut olevan motivoitunut saamaan painoa parempiin lukemiin ja se on hyvä juttu se. Ota oma aikasi parantumiseen ja tee perheellesi suorin sanoin selväksi, että TARVITSET HEIDÄN TUKEAAN, ET PAINOSTUSTA!
Hyvää joulua! Voimia ja halauksia!
-Vesimiehen tytär-
Olet ihailtavan urhea! Ymmärrän täysin, jos et halua takaisin osastolle. Eikö äitisi pää käänny keskustelemalla? Minusta ainakin olisi paljon parempi vaihtoehto, että paraneminen tapahtuu kotona: tutussa ja turvallisessa ympäristössä. Luulisi että miellyttävistä lähtökohdista peräisin oleva parantuminen on tuloksekkaampaakin. Yritä saada tahtosi läpi.
Vinkki: Itse lihotin itseni ihan fiksuihin mittoihin syömällä pähkinöitä, toimivat paremmin kuin karkit. Pähkinät ovat hyviä ja niissä on runsaasti energiaa! Terveellisiäkin ovat. Ja jos kiinteän ruuan syöminen alkaa tuntua pakkopullalta, niin juo oikein kunnon annos kaakaota. Varmasti alkaa tuloksia näkyä:)
Hauskaa joulua ja paljon voimia. Pidän peukkuja sinulle:)
Totta, kotona se paraneminen sitten kumminkin alkaa, joten keskustele äitisi kanssa!
Toiseksi, toipumisvaiheessa voi joutua syömään uskomattoman paljon, sillä aineenvaihdunta kiihtyy. Itse söin osastolla 2500 kaloria päivässä, jotta paino nousisi!
mul on sama ! ne epäilee etten syö. mut syön ! en tajuu miks en lihoo myöskään:(
Miten muka voit joutua noissa mitoissa sairaalaan?!
Itse jouduin mitoilla 35 kg ja 169 cm. Olin sairaalassa 2 viikkoa, jonka jälkeen jouduin 2,5 kuukaudeksi nuorisopsykiatriselle osastolle (kamala kokemus!). Kotiin siirryin 44 kiloisena ja silloin jatkoin myös kouluani.
Nyt sairastumisestani on jo 3 vuotta, ja elämä hymyilee (tosin tervehtymisen eteen on tehty töitä!). Olen nykyään 172 cm pitkä ja 47 kg. Mainittakoon, että olen kyllä luonnostaankin laiha, sillä enimmillään koko elämäni aikana olen painanut 49 kiloa. Ehkä se lähtöpaino sitten vaikuttaa... Ja tietty se, missä kunnossa olet! Itselläni ainakin kaikki veri yms. arvot on kunnossa, käyn koulua normaalisti ja harrastan liikuntaa...
Vaikea silti kuvitella, että äitisi sinut noissa mitoissa sairaalaan saisi. Sitä paitsi on parempi nostaa painoa hitaasti ja varmasti, kun että nostaisi sen nopeasti ja alkaisi taas pudottamaan, kun "mieli ei pysyisi mukana". Eli hiljaa hyvä tulee, Lycka till!
Kun mut punnittiin silloin sairaalaan joutuessani, painoin 42kg KAIKKI VAATTEET päällä; huppari, housut ym.. ja et olin juonut vielä vettä. Mut pääsyy et joudun sairaalaan oli mun pulssitaso, joka muuten oli 30...
Joo mut kyl tää tästä lähtee parempaan suuntaan! Tänään söin pipareita ja paljon karkkeja. ;)
No tuskinpa sun vaatteet kumminkaan kilotolkulla painaa!
Mutta pulssisi kyllä selittää asian, sillä itselläni pulssi oli 35 joutuessani sairaalaan (kuten painonikin!).
>Itselläni pulssi oli 35 joutuessani sairaalaan
Siinä ollaan jo lähellä kuolemaa. Herrajumala mitä se laihduttaminen teettääkään. Kyllä pitäisi ottaa aikaisemmin sairaalaan!
Siis syöt ihan kunnon ruokaa? Onko puoli kiloa karkkia kunnon ruokaa. Saat siitä sellaisen annokset pelkkää sokeria ja atsovärejä, että ei mitään rajaa.
- syö siis aidosti kunnon ruokaa. Jos painosi laskee, huijaat itseäsi (=oksennat).
Niin, on se kyllä outua, kun kukaan ei puuttunut peliin ennen kuin olin kuoleman vaarassa! Edes kaverit eivät sanoneet mitään! Myönnetään, että painoni putosi ihan muutamassa kuukaudessa, eli se ehkä teki läheisistä sokeita sairaudelle, kun kerta näkivät päivittäin.