Ostettiin yhteinen kämppä, siis lainat ja velat fifty-fifty. Erottiin ja nyt se haluaa omansa pois ja heti. Korot, lyhennykset ja muut asumisen maksut olen minä aina maksanut, avokki ruuat. En haluaisi muuttaa, enkä voi saada lisää lainaa maksaakseni avokin ulos. Onko mitään toivoa, että saisin pitää kämpän, jos lähtisin oikeuteen taistelemaan?
Avokin
vaatimus
62015
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Ja rahat jakoon.Ei vaihtoehtoja.
Jos ei ja lyhennykset ovat lähteneet tililtäsi, voit väittää hoitaneesi lainaa ja ettei avokki ole tuonut perheeseen mitään rahaa. Voit ainakin saada omasi takaisin.
Ensisijainen toteennäyttövelvollisuus on velkojalla. Jos ilman mitään näyttöä toinen väittää yksin suorittaneensa velan ja toinen väittää maksaneensa osuutensa ruokaostoksina tms, niin todistustaakka jää ensiksi mainitulle. Vähän sama asia kuin rikosoikeudellisissa prosesseissa: syyllisyys täytyy voida todistaa, ei syyttömyyttä.
Avauksesta voi myös päätellä, että asioiden hoitamisessa on edetty sopimusten mukaisesti. On aika raukkamaista alkaa jälkikäteen kitisemään asioista.
Asunto on teidän yhdessä omistama, joten aika hölmöä edes ajatella että saisit ryövättyä toisen osapuolen omaisuuden laillisesti. Tai edes laittomasti.
Mitenkä olette jakaneet menot, niin se on teidän keskinäinen asia. Mutta asunnon omistussuhteisiin se ei vaikuta mitenkään, ne on määritelty asuntoa ostettaessa.
Ex-kumppanisi vaatimus kuulostaa aivan kohtuulliselta, miksi hän haluaisi omaisuuttaan luovuttaa käyttöösi. Tällaisia käytännön asioita pitäisi miettiä jo lainaa hakiessa. Valitettavan usein vaan nykyään vähän aikaa yhdessä eläneet ihmiset ryntäävät ottamaan suuria yhteisiä lainoja ja erotilanteissa ollaan sitten huuli pyöreänä.
Ystäväni oli samassa tilanteessa. Oli hyvää hyvyyttään hoitanut hulttio-avokkinsakin asiat jo pitkään ja maksellut lainat ja kustannukset toisen osallistuessa (pienemmällä osuudella) juokseviin kuluihin.
Kaveri tuli vihdoin järkiinsä ja erosi (muistakin syistä kuin rahan vuoksi). Tallella oli kaikki tiliotteet omalta ja yhteiseltä tililtä ja rahansiirroista kävi pikaisellakin vilkaisulla ilmi, että toisen maksut kaikesta olivat paljon pienemmät ja lainanlyhennykset yksinomaan kaverini palkastaan hoitamia.
Muttamutta. Laina oli 50/50 molempien nimissä ja vaikka todistusaineisto olisi ollut kovasti pätevää näyttämään, miten todellisuudessa asiat on hoidettu, ei auttanut. Asianajaja sanoi, että mahdollisuudet saada tilannetta mitenkään 'oikaistua' ovat minimaaliset ja alittavat varmasti riitelyn kulut. Joten ei auttanut - hulttiolle puolet kämpästä ja muusta yhteisestä omaisuudesta. Olkoonkin, että tyypin omat rahat olivat huvenneet baareihin ja pelaamiseen.
Kaveri (ja me kaikki muutkin) opimme läksymme. Että meni suhteessa kuinka hyvin tahansa, asioista on sovittava niin, ettei rahasta tarvitse riidellä.
Mutta teidän tilanteestanne vielä sellainen kysymys, että miksi avokin maksamia ruokia ja muita kuluja pitäisi väheksyä omaisuutta jaettaessa? Ei se ihan niinkään voi olla, ettäse joka maksaa nimenomaan lainanlyhennystä, saa kaiken vaikka toinen olisi kuluttanut tismalleen saman verran muihin juokseviin kuluihin? Kaverini tilanteessa toinen osallistui kaikkeen selkeästi vähemmän ja tuntui hirveän väärältä, että sille luuserille meni niin paljon omaisuutta aivan ansiotta. Mutta tilannehan on eri, jos kumpikin on käyttänyt saman verran rahaa yhteisen talouden pyörittämiseen.
asunnon omistussuhteeksi on merkitty 50/50 (samoin lainan osalta), eikä minkäänlaista muuta sopimusta asiasta löydy, niin puolet asunnon arvosta (myyntihinta - lainaosuus), kuuluu ex-puolisollesi. Ei voi mitään, olisi pitänyt miettiä asiaa aikaisemmin ja muuttaa omistussuhde maksuosuuksianne vastaavaksi (myös muut prhenne kulut kuin asuntoon liittyvät olisi tässä laskelmassa pitänyt ottaa huomioon).
Eli jälkikäteen on turha tapella, tietysti asiasta voi alkaa käräjöimään, mutta se on kallista ja tässä tapauksessa hyvinkin todennäköisesti myös kannattamatonta.
Parempi onni ensikerralle.