"Helmiä vuosien takaa", olokaatten hyvät!
Pääseekö Suomi koskaan kammoistaan?
Kirjoittanut: Naapurin äijä 25.1.2004 klo 11.48
Hyvää sunnuntaipäivää kaikille!
Tässä on taas tovi vierähtänyt katsellessa ihmisten kommentteja tällä palstalla ilman että aikani olisi riittänyt niitten kommentointiin. Kannabismyönteisenä henkilönä näen hyvin positiivisena sen, että yhä useampi kaltaiseni on täällä äänessä, ja varsin monella on lisäksi hyvin harkittuja ja oikeansuuntaisia ajatuksiakin asiaan liittyen. Aihepiirin esilläolo on erittäin tärkeää, koska tällä hetkellä tämä portaali edustaa erästä niistä ainoista medioista joissa tämänkaltaista keskustelua voidaan harrastaa ilman leimautumisen pelkoa.
Mutta eräs asia minua vaivaa. Perustuen jo pidempiaikaiseen omakohtaiseen "benchmarkkaukseen" liittyen täällä esiintyviin kommentteihin, varsin harva narkofobi alkaa oikeasti ajattelemaan asioita uudelleen täällä käydyn keskustelun tuloksena. Toki heitäkin on, mutta on myös näitä jääräpäitä joille se asenne ja periaatteet ovat sitä faktatietoa arvokkaampia.
Ennen kuin nyt innokkaimmat ovat kiroamassa minua alimpaan helvettiin huumemyönteisyyden lietsomisesta, haluan tuoda julki sen että minä näen kannabiksen kohdalla myös sen ns. "nurjemman puolen". Ymmärrän mitä seurauksia on kombinaatiokäytöllä sekä heikon psyykeen eksistenssillä kokonaiskuviossa. Ymmärrän sen, että pelkoja siitä miten kannabis kulttuuriimme integroituisi laillisena päihteenä -esiintyy, ja se on harvinaisen ymmärrettävää kaiken kaikkiaan.
Tämä koko keskustelu olisi täysin turhanpäiväistä, mikäli keskustelisimme muutaman tuhannen ihmisen päihteilystä joka ei mahtuisi valtaväestön hyväksymään marginaaliin. Koitan sanoa, että nykypäivänä kannabis ei ole enää mikään marginaalijuttu, vaan satojen tuhansien suomalaisten elämään kuuluva, tai elämään vaikuttanut asia. Tällainen ihmisjoukko on jo kokonsa puolesta sellainen, että määrätyssä perspektiivissä heidän huomiotta jättäminen alkaa olemaan lähellä ihmisoikeuksien tallaamista.
Usein kieltolakipolitiikkaa perustellaan kannabiksenkin kohdalla siihen rinnastetuilla akuuteilla terveysvaikutuksilla jollaisiksi voidaan lukea esim. "kannabispsykoosi", "skitsofrenia", "amotivaatiosyndrooma", "hengitysteiden infektiot", "masennusoireisto", jnejne. Tätä visiota tukemaan vielä edelleenkin suomessa toteutettu lääketiede ei uskottavuutensa nimissä halua tunnustaa kannabistuotteille mikään sortin lääkinnällistä arvoa, vaikka tutkimukset toisin todistavatkin. Halutaan muodostaa ihmisille käsitys, jonka mukaan on hyvin todennäköistä että nämä haittavaikutukset ovat oitis läsnä mikäli "poikkeaa polulta" valtaväestöä vastaan.
Mikä sitten on totuus? Samaan aikaan kun sadat tuhannet suomalaiset nauttivat kannabiksestaan, ei lääkäriyhteisöllä ole esittää minkään sortin statistiikkaa tukemaan esitettyjä kauhukertomuksia. On täysin selvää että jotkut käyttäjät sairastuvat, kuka milläkin tavalla ja mistäkin syystä. Mutta kun volyymi on aivan jotain muuta kuin mitä ollaan annettu ymmärtää.
Oman näkemykseni mukaan suomessa on moraalisesti kiellettyä tuoda esiin mitään positiivista asiasta joka on yleisesti tuomittua. Kannabiksen kohdalla tämä on harmillista, koska se on pelastanut lukemattomien ihmisten elämän tavalla tai toisella, omani mukaanlukien. Edelleen joku näkee asian toisin, ja jos ei muuta niin kokee esim. minut heikkona ihmisenä kohtaloni tähden, tajuamatta sitä tosiasiaa että rohdoksena käyttämäni hamppu on korvannut likimain kaikki aikaisemmin käyttämäni lääkitykset, poistaen samalla haitallisenkin suuren addiktiopotentiaalin sellaisiin kemiallisiin valmisteisiin joita mallikansalaiset kutsuvat reseptilääkkeiksi tai alkoholiksi.Huvittavaa tässä on se, että minä -täysin "narkki" äijä, pääsin eroon addiktioistani ja elämäni syöksykierteestä uusimalla elämäntapani ja ryhtymällä "narkomaaniksi", vaaralliseksi ja arvaamattomaksi "kannabishörhöksi". Ja niin koukussa olen tähän rohdokseen, että kuukausienkin tauot käyttämisessä ovat nykyisin ihan elämän realiteetteja. Asia piti vain yksinkertaisesti opetella.
Ymmärrän täysin sen että lasten ja nuorten varjelu tältä aihepiiriltä toimii monien "foobikkojen" ajatusten kulmakivenä. Sama pätee minuunkin, ja omaa jälkikasvuani varjelen täysin samoja ajatuksia noudattaen. Erona on tosin se, että siinä missä jotkut kokevat oikeutettuna puuttua ympäristöön kaikissa ei-miellyttävissä-aihepiireissä, minä taasen kumarran valistukselle sekä sille tosiasialle että vanhemmilla on VASTUU LAPSISTAAN! Tämä asia on hämärtynyt vuosien saatossa aikuisväestössä, ja nykyisin kaikista epäkohdista syytellään puitteita ja muita osallisia ilman että ainuttakaan epäkohtaa löydettäisiiin omasta "hiekkalaatikosta".
Koitan sanoa, että varjelun pääfunktiona ei voi olla isohkoa kansanosaa koskettavat rajoitustoimenpiteet, mikäli saman asian hoitaminen onnistuu myös toista tapaa noudattaen. Niinikään rajoitustoimenpiteitä laadittaessa ja arvioitaessa pitäisi puitetiteojen perustua tosiasioihin eikä suinkaan uskomuksiin, tai peräti ennakkoluuloihin joita niitäkin löytyy monen mallikansalaisen takaa.
Kannabikseen liittyvää epäkohtaa ei voida korjata yhdessä yössä, eikä toisinsanoen suorasukainen dekriminalisaatio voi koskaan toimia suomen kaltaisessa maassa ehdotettuna etenemistapana. Voi olla täysin mahdollista ettei asiaa voida täällä edes harkita esim. sekakäyttöepidemian uhkan takia. Mutta siltikään se ei saa olla esteenä asian tutkimiselle, ja etenemistapojen hahmottamiselle, koska fakta on kuitenkin se että sadat tuhannet suomalaiset käyttävät kannabista huolimatta siitä mitä lakiin on asiasta säädetty. Ensimmäinen ihmisarvoa kunnioittava toimenpide olisikin depelisoida kannabiksen kotikasvatus sekä aikuisväestön yksityiskäyttö soveltaen kuviossa täysin samoja linjanvetoja esim. tieliikennelainsäädännössä kuin mitä alkoholinkin osalla. Myyntiä ja maahantuonnin sallimista ei tarvitse edes ajatella laillistettavaksi.
Suomea pidetään maailmalla esikuvana humaanisuuden saralla. Se asiana jo yksistään velvoittaa meitä kaikkia ajattelemaan hieman omaa nokkaamme pidemmälle. Meillä kaikilla on oikeus ihmisarvoiseen elämään, sinulla, minulla, ja naapurillasikin. Oikeus omaan ruumiseensa ja omaan mieleensä.
Hyvää päivänjatkoa teille kaikille!
Naapurin äijä
kannabismyönteinen
Pääseekö Suomi koskaan kammoistaan?
Kirjoittanut: Naapurin äijä 25.1.2004 klo 11.48
Hyvää sunnuntaipäivää kaikille!
Tässä on taas tovi vierähtänyt katsellessa ihmisten kommentteja tällä palstalla ilman että aikani olisi riittänyt niitten kommentointiin. Kannabismyönteisenä henkilönä näen hyvin positiivisena sen, että yhä useampi kaltaiseni on täällä äänessä, ja varsin monella on lisäksi hyvin harkittuja ja oikeansuuntaisia ajatuksiakin asiaan liittyen. Aihepiirin esilläolo on erittäin tärkeää, koska tällä hetkellä tämä portaali edustaa erästä niistä ainoista medioista joissa tämänkaltaista keskustelua voidaan harrastaa ilman leimautumisen pelkoa.
Mutta eräs asia minua vaivaa. Perustuen jo pidempiaikaiseen omakohtaiseen "benchmarkkaukseen" liittyen täällä esiintyviin kommentteihin, varsin harva narkofobi alkaa oikeasti ajattelemaan asioita uudelleen täällä käydyn keskustelun tuloksena. Toki heitäkin on, mutta on myös näitä jääräpäitä joille se asenne ja periaatteet ovat sitä faktatietoa arvokkaampia.
Ennen kuin nyt innokkaimmat ovat kiroamassa minua alimpaan helvettiin huumemyönteisyyden lietsomisesta, haluan tuoda julki sen että minä näen kannabiksen kohdalla myös sen ns. "nurjemman puolen". Ymmärrän mitä seurauksia on kombinaatiokäytöllä sekä heikon psyykeen eksistenssillä kokonaiskuviossa. Ymmärrän sen, että pelkoja siitä miten kannabis kulttuuriimme integroituisi laillisena päihteenä -esiintyy, ja se on harvinaisen ymmärrettävää kaiken kaikkiaan.
Tämä koko keskustelu olisi täysin turhanpäiväistä, mikäli keskustelisimme muutaman tuhannen ihmisen päihteilystä joka ei mahtuisi valtaväestön hyväksymään marginaaliin. Koitan sanoa, että nykypäivänä kannabis ei ole enää mikään marginaalijuttu, vaan satojen tuhansien suomalaisten elämään kuuluva, tai elämään vaikuttanut asia. Tällainen ihmisjoukko on jo kokonsa puolesta sellainen, että määrätyssä perspektiivissä heidän huomiotta jättäminen alkaa olemaan lähellä ihmisoikeuksien tallaamista.
Usein kieltolakipolitiikkaa perustellaan kannabiksenkin kohdalla siihen rinnastetuilla akuuteilla terveysvaikutuksilla jollaisiksi voidaan lukea esim. "kannabispsykoosi", "skitsofrenia", "amotivaatiosyndrooma", "hengitysteiden infektiot", "masennusoireisto", jnejne. Tätä visiota tukemaan vielä edelleenkin suomessa toteutettu lääketiede ei uskottavuutensa nimissä halua tunnustaa kannabistuotteille mikään sortin lääkinnällistä arvoa, vaikka tutkimukset toisin todistavatkin. Halutaan muodostaa ihmisille käsitys, jonka mukaan on hyvin todennäköistä että nämä haittavaikutukset ovat oitis läsnä mikäli "poikkeaa polulta" valtaväestöä vastaan.
Mikä sitten on totuus? Samaan aikaan kun sadat tuhannet suomalaiset nauttivat kannabiksestaan, ei lääkäriyhteisöllä ole esittää minkään sortin statistiikkaa tukemaan esitettyjä kauhukertomuksia. On täysin selvää että jotkut käyttäjät sairastuvat, kuka milläkin tavalla ja mistäkin syystä. Mutta kun volyymi on aivan jotain muuta kuin mitä ollaan annettu ymmärtää.
Oman näkemykseni mukaan suomessa on moraalisesti kiellettyä tuoda esiin mitään positiivista asiasta joka on yleisesti tuomittua. Kannabiksen kohdalla tämä on harmillista, koska se on pelastanut lukemattomien ihmisten elämän tavalla tai toisella, omani mukaanlukien. Edelleen joku näkee asian toisin, ja jos ei muuta niin kokee esim. minut heikkona ihmisenä kohtaloni tähden, tajuamatta sitä tosiasiaa että rohdoksena käyttämäni hamppu on korvannut likimain kaikki aikaisemmin käyttämäni lääkitykset, poistaen samalla haitallisenkin suuren addiktiopotentiaalin sellaisiin kemiallisiin valmisteisiin joita mallikansalaiset kutsuvat reseptilääkkeiksi tai alkoholiksi.Huvittavaa tässä on se, että minä -täysin "narkki" äijä, pääsin eroon addiktioistani ja elämäni syöksykierteestä uusimalla elämäntapani ja ryhtymällä "narkomaaniksi", vaaralliseksi ja arvaamattomaksi "kannabishörhöksi". Ja niin koukussa olen tähän rohdokseen, että kuukausienkin tauot käyttämisessä ovat nykyisin ihan elämän realiteetteja. Asia piti vain yksinkertaisesti opetella.
Ymmärrän täysin sen että lasten ja nuorten varjelu tältä aihepiiriltä toimii monien "foobikkojen" ajatusten kulmakivenä. Sama pätee minuunkin, ja omaa jälkikasvuani varjelen täysin samoja ajatuksia noudattaen. Erona on tosin se, että siinä missä jotkut kokevat oikeutettuna puuttua ympäristöön kaikissa ei-miellyttävissä-aihepiireissä, minä taasen kumarran valistukselle sekä sille tosiasialle että vanhemmilla on VASTUU LAPSISTAAN! Tämä asia on hämärtynyt vuosien saatossa aikuisväestössä, ja nykyisin kaikista epäkohdista syytellään puitteita ja muita osallisia ilman että ainuttakaan epäkohtaa löydettäisiiin omasta "hiekkalaatikosta".
Koitan sanoa, että varjelun pääfunktiona ei voi olla isohkoa kansanosaa koskettavat rajoitustoimenpiteet, mikäli saman asian hoitaminen onnistuu myös toista tapaa noudattaen. Niinikään rajoitustoimenpiteitä laadittaessa ja arvioitaessa pitäisi puitetiteojen perustua tosiasioihin eikä suinkaan uskomuksiin, tai peräti ennakkoluuloihin joita niitäkin löytyy monen mallikansalaisen takaa.
Kannabikseen liittyvää epäkohtaa ei voida korjata yhdessä yössä, eikä toisinsanoen suorasukainen dekriminalisaatio voi koskaan toimia suomen kaltaisessa maassa ehdotettuna etenemistapana. Voi olla täysin mahdollista ettei asiaa voida täällä edes harkita esim. sekakäyttöepidemian uhkan takia. Mutta siltikään se ei saa olla esteenä asian tutkimiselle, ja etenemistapojen hahmottamiselle, koska fakta on kuitenkin se että sadat tuhannet suomalaiset käyttävät kannabista huolimatta siitä mitä lakiin on asiasta säädetty. Ensimmäinen ihmisarvoa kunnioittava toimenpide olisikin depelisoida kannabiksen kotikasvatus sekä aikuisväestön yksityiskäyttö soveltaen kuviossa täysin samoja linjanvetoja esim. tieliikennelainsäädännössä kuin mitä alkoholinkin osalla. Myyntiä ja maahantuonnin sallimista ei tarvitse edes ajatella laillistettavaksi.
Suomea pidetään maailmalla esikuvana humaanisuuden saralla. Se asiana jo yksistään velvoittaa meitä kaikkia ajattelemaan hieman omaa nokkaamme pidemmälle. Meillä kaikilla on oikeus ihmisarvoiseen elämään, sinulla, minulla, ja naapurillasikin. Oikeus omaan ruumiseensa ja omaan mieleensä.
Hyvää päivänjatkoa teille kaikille!
Naapurin äijä
kannabismyönteinen
Vastaukset 2
Vanhimmat
Haittoja voi minimoida esim. harrastamalla ryhmässä tapahtuvaa liikuntaa vapaa-ajalla, joka ei siis sisällä elämään vaikuttavaa arviointia. Ei mua saa siitä rangaista... Ei myöskään musikaalisista harrastuksistani. Ja tupakkakin ollaan kieltämässä hengitystieinfektioiden takia! Siis mihin tää maailma on menossa? Aivan on täysin unohdettu se liian steriiliympäristö... Ja suolistosairaudet (muista hapanmaitovalmisteKUURIT) iho ja sen aiheuttama allergia eli tulehdusreaktio. Enkä tod. oo poikennut polulta näin todetessani. Suomessa on kuitenkin n. puoli miljoonaa astmaatikkoa ja sydän- ja verisuonitaudit, jotka läheisesti keuhkosairauksiin liittyen ovat Suomen yleisin kuolinsyy. Sydän- ja verisuonitaudit muuten voi mielestäni yleistyä ganjastakin, jos "väärin" käyttää. Hoitovirheet on 8. sijalla, et ei ihan huonosti mene niilläkään. Mut kyllä selvin päin voi olla, mut tahtoo vain olla niin, et helposti sit huvittaa olla lopun elämänsä. Kohtuus kuitenkin kaikessa.
Kuolevaisuus, pois se minusta.