Olen lukenut tältäkin palstalta useaan otteeseen miehen kirjoittavan ettei ole tarpeeksi naiselleen (rakkaudelleen) ja sen vuoksi ei lähesty. Mistä se on kiinni? Rahasta? Fysiikasta? Vai olettaako miehet että kaikki naiset todellakin vaativat jotain ihmeitä.. vaativatko muut naiset? Minä en ainakaan. Minulle riittää että mies yrittää parhaansa. Työ on tärkeää monessakin mielessä, ei vain rahan takia, mutta silti työssä käyviltä miehiltäkin tuntuu puuttuvan itseluottamus. Tunnustetaan että molemmat ovat ihastuneita ja viihdytään yhdessä, muttei voida mennä ystävyyttä pidemmälle koska EI VOIDA TARJOTA NAISELLE TULEVAISUUTTA????
Mistä johtuu?
?????
51194
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
kun ei voida mennä soittelemaan ovikelloa, nuoleskellaan näin.
..puhuit? Viittasin kirjoituksellani seuraavanlaisia viestejä
"Jos voisin varmuudella sanoa..
Kirjoittanut: Toinen sekopää (m) 22.12.2006 klo 17.27
Että saisin hänet, olisin mahdollisesti valmis heittämään sen hetkisen urani roskiin, tosin sen myötä joutuisin hakemaan uuteen työhön enkä usko että voisin tarjota hänelle tarpeeksi paljon että hän olisi onnellinen kanssani. Toimin väärin kun herätin hänessä kiinnostuksen ilmeisesti omilla toimillani kun olen liian aistien ja tunteen vietävissä. Pyydän sitä häneltä anteeksi, jos enää mitään on edes tehtävissä.. "
Taas yksi onneton joka luulee ettei riitä.
Niin, en tiedä. Minulla muutama kipeä epäonnistuminen rakkaudessa, niin siitä vaan epävarmuus. Ei siis mitään miljoonia pakkeja, mutta enemmän miinusta kuin plussaa. Oon ruvennu vaa välttelemään naisia.
siitä että miestä ei oikeasti kiinnosta mikään vakava sen naisen kanssa/on liian epäkypsä seurustelusuhteeseen, mutta ei silti haluaisi loukata naista eikä halua myöntää itselleen että on ihan idiootti sekopää kun ei ota naista, vaan "nauttii" mielummin vapaudesta.
Nykyään ehkä ajatellaan liikaakin järjellä. Pitäisi ajatella enemmän myös sydämellä. Rakkaus on myös tahto- ja taitolaji, ellei ole aivan loppuun kaluttu.
Vai ovatko pojat, miehet loppujenlopuksi ujoja ja pelkäävät rakkautta, tunteitaan ja pakenevat niitä johonkin, vaikka työhön, harrastuksiin, viinaan, kavereihin.
Samanlaiset asiat, kiinnostukset yhditävät. Mutta erilaisuuttakin pitää vetovoimaksi, täydennykseksi olla. Tulevaisuuden, elämän lukujärjestyksen, ei tarvitse, eikä voikaan olla tarkasti valmiina, vaan sitä tehdään hetki hetkeltä yhdessä, niistä yhteisistä hetkistä, elämästä nauttien.