Joo, lukiessani näitä palstoja tänä aamuna havaitsin, että uskovaisetkin ovat näköjään valtaamassa täältäkin palsta tilaa. No minä siinä sitten ajattelin vain yhtä tarinaa, joka palautui mieleenin vuosien takaa. Olin Porvoossa tulloin kuullut eräältä mieheltä yhden rehti uskovaisen tarinan, joka silloin liikutti minua suuresti.
Oli nimimttäin eräs uskovainen, joka oli ojentanut tätä kertomuksen kertonutta miestä tupakan polton lopettamiseen sanomalla sitä synniksi. No kerran sitten tämä uskovainen oli kutsunut tämän kaverin kotiinsa kyläilemään, ja ensimmäisenä miestä pisti silmään television luona olleet video kasetit, joiden kansissa oli alastomia ihmisiä. Hän tietenkin tajusi heti mistä siinä oli kysymys. Ja ensimmäisenä mies kysyi tältä uskovaiselta. Eikös tämä olekkaan syntiä. Johon uskovainen vastasi hyvin ärtyneesti. Tämä ei kuulu sinulle.
Tästä tarinasta voimme vain, ja ainoastaan tehdä yhden ja ainoan johtopäätöksen. Että hairahtuvat ne uskovaisetkin, eivät meinaan ole mitään enkeleitä, niin kuin ei ole kukaan meistä.
Minä homoseksuaalina tiedän, että maailmassa on ihmisiä joiden pää työnä tuntuu olevan ihmisten tuomitseminen. Niipä luulen, että jokaiselle varmaan riitää tieto siitä. Että on helpompaa hyväksyä itsensä selaisena kuin on, eikä yrittää väkisin muutta itseään selaiseksi mitä ei kuitenkaan pysty olemaan. Olkoon tämä tarina syvällisemän keskustelun pohjaksi. Jos vaikka joku täällä satuisi näitäkin ajatuklsia tarvitsemaan.
Terveisin: jaretc
Oli nimimttäin eräs uskovainen, joka oli ojentanut tätä kertomuksen kertonutta miestä tupakan polton lopettamiseen sanomalla sitä synniksi. No kerran sitten tämä uskovainen oli kutsunut tämän kaverin kotiinsa kyläilemään, ja ensimmäisenä miestä pisti silmään television luona olleet video kasetit, joiden kansissa oli alastomia ihmisiä. Hän tietenkin tajusi heti mistä siinä oli kysymys. Ja ensimmäisenä mies kysyi tältä uskovaiselta. Eikös tämä olekkaan syntiä. Johon uskovainen vastasi hyvin ärtyneesti. Tämä ei kuulu sinulle.
Tästä tarinasta voimme vain, ja ainoastaan tehdä yhden ja ainoan johtopäätöksen. Että hairahtuvat ne uskovaisetkin, eivät meinaan ole mitään enkeleitä, niin kuin ei ole kukaan meistä.
Minä homoseksuaalina tiedän, että maailmassa on ihmisiä joiden pää työnä tuntuu olevan ihmisten tuomitseminen. Niipä luulen, että jokaiselle varmaan riitää tieto siitä. Että on helpompaa hyväksyä itsensä selaisena kuin on, eikä yrittää väkisin muutta itseään selaiseksi mitä ei kuitenkaan pysty olemaan. Olkoon tämä tarina syvällisemän keskustelun pohjaksi. Jos vaikka joku täällä satuisi näitäkin ajatuklsia tarvitsemaan.
Terveisin: jaretc
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.