tuonpuoleiseen, mutta ei omasta tahdostaan varmaankaan?, hoidamme häntä kuin 100 tähden hotellissa. Syy miksi kirjoitan näin julmasti,ei ole minun eikä kenenkään keksimää, vain faktat puhuu puolestaan. Millallamme todettiin syksyllä sokeritauti, siitä seurasi sokeutuminen. Kysyn teiltä, ja pyydän voimaa ratkaista, jatkanko näin ,vai lähetämmekö rakkaimpamme tuonpuoleiseen.Kiitos etukäteen neuvoistanne.
Joulu tulossa
rakkaimpamme menossa
2165
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
, joka on joskus jokaisen lemmikinomistajan tehtävä.
Et kertonut ystäväsi ikää, mutta oletan että sitä on jo jonkin verran. Kokemuksesta tiedän, että päätös on TODELLA yksi elämän vaikeimmista. Kuitenkin sitä pohtiessa tulisi muistaa, että vaikka itse roikkuukin toivossa, että eläin vielä paranisi kuin ihmeen kaupalla- niin harvoin käy..
Kun oma 12v koirani sairastui vakavasti, oli "tunnemankeli" hirvittävä. Hankin parhaan hoidon, jolla ystävän olon sai paremmaksi. Siitä huolimatta terveys heikkeni ja olisi vaatinut paljon (ja kalliitakin) kokeita ym. joita koirani pelkäsi valtavasti. Silloin päätin, että kaveriani on "kiusattu" lääkäreillä tarpeeksi. Elettiin viimeiset kuukaudet ns.saattohoidossa ja nautittiin yhdessä olosta niin hyvin kuin pystyttiin. Aikanaan tuli viimeinen lääkärikäynti. Istuin loppuun asti ystäväni rinnalla, hän kuoli syliini. Katsoin olevani sen hänelle velkaa. Varauksettoman rakkauden ja luottamuksen 12 yhteistä vuotta ehdimme jakaa. Olin ottanut siitä vastuun ja halusin kantaa sen loppuun asti. Lähtö oli kaunis ja rauhallinen, vain hiljainen huokaus ja kärsimys oli ohi.
Kerroin tämän siksi, että vaikka toivo paranemisesta itää loppuun asti joskus on vaan annettava periksi- luovuttava itsekkyydestä ja ajateltava lemmikkiä ja sen parasta.
Voimia paljon ja mukavaa joulua koko porukalle!
Joskus pitää vaan luapua rakkaasta :(