Mä oon 21v jätkä. Mulla on vahva taipumus pakkotoimintoihin. Itseasiassa mulla on ollu pakkiksia enemmän tai vähemmän 10-vuotiaasta asti. Silloin kymmenen vuotta sitten ne olivat vielä todella lievät (mun mittakaavassa), piti vain miljoona kertaa tarkistaa että koulureppu oli kiinni (lopulta vetoketju meni aina paskaks). Mutta vuosien myötä pakkikset ovat pahentuneet. Teini-iässä ne pahentuivat huomattavasti, silloin ne alkoivat todella haitata elämääni. Lopulta ne veivät kaiken aikani ja paloin loppuun. Jouduin mielisairaalaan (olin 18v) ja siitä asti oon syöny psykoosi- ja masennuslääkkeitä. Pakkikset helpottivat, mutta nyt, kolme vuotta myöhemmin, ne ovat taas palanneet.
Mulla on niin paljon erilaisia ja kummallisia pakkiksia etten ala tässä kaikkia luettelemaan, mutta sanotaan nyt tällai lyhyesti että en luota mihinkään aistiini, vaan kaikki täytyy tarkistaa tuhat kertaa koska jotenkin en luota siihen mitä näen, kuulen, haistan, maistan tai tunnen. Eikä se rajotu ees siihen vaan kaikki täytyy toistaa miljoona kertaa senkin takia että haluan varmistaa että tekemäni asia saa mut ajattelemaan samoja asioita ja että saan saman "tunteen" kuin mitä sain kun ekan kerran tein asian (esim. tartun johonkin) tai että ainakin sama tunne tulee kaksi kertaa peräkkäin, jotta tavallaan tietäisin että "missä mennään", tietäisin että kokemani asiani ovat tosia ja niin pois päin.
Se pakkis mistä nyt halusin erityisesti kirjoittaa on mun pituuspakkis. Mä mietin ihmisten pituuksia sairaalloisen paljon. Mä oon ottanut selville lukuisten kuuluisuuksien pituuksia, ja katson netissä usein eri kansojen keskipituuksia. Mun kihlattunikin mä tapasin sen takia että hän oli 140-160cm pitkä (olin pistänyt lehden kontaktipalstalle pituuskriteeriksi 140-160cm). Mun kihlattu sattu olemaan just 160cm, onneks! Jos se ois ollu sentinkin pidempi niin me ei oltais koskaan tavattu, ja hän on just se oikea, elämäni nainen. Meillä on poikakin joka täytti eilen vuoden :). Omaan pituuteeni mä oon ihan tyytyväinen (178cm) mutta olin koko lapsuuteni aina helvetin lyhyt. Emmä sit tiedä että jäikö mul siitä jokin trauma, en kyllä muista että lyhyyteni olisi koskaan masentanut minua.
Mua viehättää suunnattomasti lyhyet naiset, siis alle 150-senttiset naiset. Naisen ei tarvitse olla nätti, kunhan on pieni, niin se on mun mielestä viehättävä. Mutta mua ei kiinnosta pikkutytöt, jos sitä luulette. Päinvastoin, mua kiinnostaa mua vanhemmat muijat (on ollut seksisuhteita yli 30-kymppisiinkin). Kun olin 15v mulla oli 19-vuotias tyttöystävä joka oli 143cm pitkä, se on lyhyin tyttöystävä mikä mul on ollu. Ehkä turha fakta, mutta pakko sekin oli kirjoittaa, liittyyhän se pituuteen.
Mä oon vertaillut ihmisten pituuksia toisiinsa ja muhun niin kauan että pystyn sanomaan kenen tahansa vastaantulijan pituuden sentin tarkkuudella. Ihmeellistä. Sairasta.
Onko kellään samanlaista pakkista? Onko teillä teoriaa että mistä tää pituuspakkis on voinut tulla? Kiitos vastauksista ja oikein hauskaa joulua kaikille!
Mulla on niin paljon erilaisia ja kummallisia pakkiksia etten ala tässä kaikkia luettelemaan, mutta sanotaan nyt tällai lyhyesti että en luota mihinkään aistiini, vaan kaikki täytyy tarkistaa tuhat kertaa koska jotenkin en luota siihen mitä näen, kuulen, haistan, maistan tai tunnen. Eikä se rajotu ees siihen vaan kaikki täytyy toistaa miljoona kertaa senkin takia että haluan varmistaa että tekemäni asia saa mut ajattelemaan samoja asioita ja että saan saman "tunteen" kuin mitä sain kun ekan kerran tein asian (esim. tartun johonkin) tai että ainakin sama tunne tulee kaksi kertaa peräkkäin, jotta tavallaan tietäisin että "missä mennään", tietäisin että kokemani asiani ovat tosia ja niin pois päin.
Se pakkis mistä nyt halusin erityisesti kirjoittaa on mun pituuspakkis. Mä mietin ihmisten pituuksia sairaalloisen paljon. Mä oon ottanut selville lukuisten kuuluisuuksien pituuksia, ja katson netissä usein eri kansojen keskipituuksia. Mun kihlattunikin mä tapasin sen takia että hän oli 140-160cm pitkä (olin pistänyt lehden kontaktipalstalle pituuskriteeriksi 140-160cm). Mun kihlattu sattu olemaan just 160cm, onneks! Jos se ois ollu sentinkin pidempi niin me ei oltais koskaan tavattu, ja hän on just se oikea, elämäni nainen. Meillä on poikakin joka täytti eilen vuoden :). Omaan pituuteeni mä oon ihan tyytyväinen (178cm) mutta olin koko lapsuuteni aina helvetin lyhyt. Emmä sit tiedä että jäikö mul siitä jokin trauma, en kyllä muista että lyhyyteni olisi koskaan masentanut minua.
Mua viehättää suunnattomasti lyhyet naiset, siis alle 150-senttiset naiset. Naisen ei tarvitse olla nätti, kunhan on pieni, niin se on mun mielestä viehättävä. Mutta mua ei kiinnosta pikkutytöt, jos sitä luulette. Päinvastoin, mua kiinnostaa mua vanhemmat muijat (on ollut seksisuhteita yli 30-kymppisiinkin). Kun olin 15v mulla oli 19-vuotias tyttöystävä joka oli 143cm pitkä, se on lyhyin tyttöystävä mikä mul on ollu. Ehkä turha fakta, mutta pakko sekin oli kirjoittaa, liittyyhän se pituuteen.
Mä oon vertaillut ihmisten pituuksia toisiinsa ja muhun niin kauan että pystyn sanomaan kenen tahansa vastaantulijan pituuden sentin tarkkuudella. Ihmeellistä. Sairasta.
Onko kellään samanlaista pakkista? Onko teillä teoriaa että mistä tää pituuspakkis on voinut tulla? Kiitos vastauksista ja oikein hauskaa joulua kaikille!
Vastaukset 4
Vanhimmat
No kivaa tietää, että joku "diggaa" lyhyitäkin naisia. Itse olen jostain syystä saanut tarpeeksi usein kuulla olevani "kääpiö", vaikka olen sentään 167 cm pitkä.
Mutta nämä kommentoijat ovatkin olleet itse jotenkin typeriä tai mielestään "NIIN pitkiä minuun verrattuna".
Typerää minusta siltikin. Naisilla pitää saada olla OIKEUS olla lyhempiä/reilusti lyhempiä kuin miehet.
olen todella lyhyt, ainakin kun vertaan itseäni muihin, muut ovat yleensä 10-20cm pidempiä. Todella inhottavaa kun kukaan ei edes tunnu huomaavan. Ja niitäkin, jotka pitävät lyhyistä naisista on nykyään todella vähän.
Itsellänikin on pakkomielteitä, mutta ne liittyvät lähinnä ruokaan ja painoon. Tai sitten kaiken pitää olla tiptop järjestyksessä, esim. vaatteet. Jo viisivuotiaana oli pakko olla molemmat lapaset tasan samalla tavalla, tai sain itkupotku-raivarin.
Mulla on valtava pakkomielle omasta pituudestani. Oon 18-vuotias poika. Mulla menee osa päivää siihen että googlaan julkkisten pituuksia. Tarkistelen ne vielä lisäksi useista eri lähteistä, mutta yleensä en saa tarkkaa pituutta vaan ne vaihtelevat 3-5cm. Oon ite n. 175cm joskus vähän yli joskus vähän ali. Tämä on kuitekin mulle kamala pakkomielle. Mittaaan itseni joka ikinen aamu, päivä ja ilta. En tiedä miksi. Sitten vielä se että haluaisin olla 178cm. Tämä on oikeasti tosi, tosi raskasta... Minulla pituus on ollut ongelma jo 15-vuotiaasta lähtien. Uskon että saatan vielä kasvaa VÄHÄN, mutta kun aika menee sitä kasvua odotteluun...
No itse olen 152cm ja koen lyhyyteni ennen kaikkea ongelmaksi. Ei ole mukavaa olla näin lyhyt.