Kertokaas naiset, miten ilmaisette kiinnostuksenne miestä kohtaan, jos ette sano asiaa suoraan.
Erään naisen käytös minua kohtaan on alkanut tuntuman "kummalliselta" viime aikoina. Sitä on vaikea määritellä, mutta jotenkin homma tuntuu erilaiselta. Ihan kuin jotain olisi ilmassa. Tähän asti olen itse ollut aloitteen tekijänä naisten suhteen, joten naisten eleiden tulkitseminen kiinnostumisvaiheessa ei ole ihan kokonaan auennut.
Kertokaas naiset niin päättelen sitten itse, mikä on homman nimi.
Erään naisen käytös minua kohtaan on alkanut tuntuman "kummalliselta" viime aikoina. Sitä on vaikea määritellä, mutta jotenkin homma tuntuu erilaiselta. Ihan kuin jotain olisi ilmassa. Tähän asti olen itse ollut aloitteen tekijänä naisten suhteen, joten naisten eleiden tulkitseminen kiinnostumisvaiheessa ei ole ihan kokonaan auennut.
Kertokaas naiset niin päättelen sitten itse, mikä on homman nimi.
Vastaukset 30
Vanhimmat
Voi voi, reaktiota on varmasti yhtä monta kuin meitä naisiakin! Siinä missä toinen tulee puheliaaksi, toisesta tulee tuppisuu jne. Voisit hiukan tarkentaa, miksi naisen käytös on sinusta niin "kummallista"? Millaista se ennen sitten on ollut? Tunnetteko hyvinkin toisenne?
Itselläni aito kiinnostus menee lähinnä hyperventilaation ja täydellisen paniikin puolelle, toivotonta siis! Vaikea sanoa miltä moinen ulospäin näyttää!? Kummalliselta taatusti ainakin...;) Ujonpuoleista sorttia kun sattuu olemaan, niin on vaikea tehdä aloitettakaan. Ehkä tämä sinussa kysymyksiä herättänyt nainen on samaa maata eikä uskalla ottaa ensimmäistä askelta pakkien pelossa? Joten jos itseäsi vähänkään kiinnostaa, tee aloite kun kerran siihen olet aiemminkin kyennyt.
minäkin olen toivottoman ujo näissä asioissa,
ja ainut mitä uskaltaa tehdä, on katsoa... varsinkin jos ei tunne, ole ollut puheissa kyseisen ihmisen kanssa. siinähän sitä sitten odottelen että mies tekisi jotain,ajattelen että jos sitä oikeesti kiinnostaa niin kyllä se jotain tekee...mutta kuitenkin asiahan on niin että kyseinen henkilö eivarmasti loukkaannu ym. jos tunnustat hänelle ,päinvastoin vaikka häntä ei sattuisi sitten kiinnostamaankaan niin kyllähän se itsetuntoa hivelee, kyllä sen jokainen tietää...
Mutta jos naista ei kiinnostakaan, niin tuskin hän voi enää koskaan suhtautua minuun kuin normaaliin kaveriin, mikäli kerron kiinnostuksestani. Kannattaako sitten tulehduttaa välit tunnustamalla? Hmm..
No itse olen tehnyt sen eli tunnustanut tunteeni ja kyllä sanoisin että loppujen lopuksi se oli alunperinkin virhe. Ainakaan normaali tutustuminen ei liene enää mahdollista. Eli kyllä se kaiken paljon vaikeammaksi saattaa tehdä, jos tunnustaa tunteensa suoraan - ainakaan jos naista ei kunnolla vielä tunne. Tietenkin jos niin hyvin sattuisi käymään, että nainen vastaisi tunnustuksiin samalla tavalla, niin silloinhan sitä on taivaassa, mutta siihen taitaa noin yleensä olla aika pieni mahdollisuus, ettei siihen kannata nojautua.
Itse suosittelisin ensin tutustumaan naiseen kunnolla ja ehkä myöhemmin tunnustamaan tunteesi. Itse jos saisin menneisyyttä muuttaa, tekisin nimenomaan noin. Nyt tuli mokattua mahdollisesti hyvä tilaisuus siihen, että tunnustin tunteeni liian aikaisin. Tai siis itse ainakin noin ajattelen. Enhän tietenkään voi koskaan tietää oliko hänellä koskaan mitään tunteita, mutta eihän sillä lopulta taida olla mitään väliä. Että sellasta.
ja kyllähän ihminen sen huomaa jos joku on kiinostunut... ei sitä välttämättä tarvitse sanoa ääneen... jos nyt ei ihan tollo oo ;)
Kuulepas. Minäkin ajattelin joskus noin ja olen saanut sen vuoksi karvaasti ja syvästi pettyä. Kyllähän minä sen siis huomaan edelleenkin juu, mutta sittemmin olen ottanut periaatteekseni, että lähtökohtaisesti jokainen tapaamani nainen on kiinnostunut minusta vain siinä määrin, että haluaa minusta kaverin itselleen, ellei toisin sano. Itsekästä? Kenties, mutta omiaan pitämään pahimmat sydänsurut loitompana. Tähän asti on toiminut hyvin, vaikka olen muutaman kerran jopa ihastunutkin sinä aikana.
Tiedä sitten kuinka hyvin pystyn pitämään periaatteestani kiinni, jos eteen joskus tulee se jalat alta vievä ihastus. Siitä ei vielä ole kokemusta sen jälkeen, kun tuon periaatteen itselleni kehitin.
Milla on oikeassa: kyllä ihastumisen katseesta huomaa. Eriasia sitten on, jos menee tunnustamaan tulenpalavan rakkautensa puolituntemattomalle tytölle, vähemmästäkin kaikkoaa. Eiköhän kiinnostuminen ole lähinnä ihastumista, josta sitten voidaan lähteä tutustumaan toiseen ja sen jälkeen mahdollisesti rakastumaankin, jos kemiat kohtaa.
Mutta jostain syystä en ole vielä koskaan huomannut ihastumista itseeni sellaisen katseesta, joka ei olisi varattu. Ts. tähänastisessa elämässäni jokaikinen, jonka olen kuvitellut olleen minuun ihastunut, onkin lopulta osoittautunut varatuksi naiseksi. Itsellä kun ei ole tapana edes kokeilla onneani naisen kanssa, joka on jo jonkun toisen, niin tutustuminen on sitten jäänyt siihen. Se on parasta kaikkien kolmen kannalta - sen naisen, hänen poikaystävänsä ja minun itseni.
Oon miettinyt, että mistä se johtuu. Kyllä varmaan osa näistä naisista on todella ollut minuun ihastunut, sillä muutaman kanssa olen edennyt varsin pitkällekin - niin pitkälle ettei ihastuminen ole ollut lainkaan epäselvää. No miksen sitten ole edennyt yhtä pitkälle sellaisen kanssa, joka ei olisi varattu? Ilmeisesti he eivät yhtä rohkeasti uskalla näyttää ihastumistaan enkä melkoisena puupäänä ja ujopiimänä osaa tai uskalla tulkita sitä oikein.
minussa on jotain vikaa, kun kaikki naiset lopulta sanovat olevansa varattuja, tosiasiassa vain vetäytyäkseen siististi pois elämästäni, vaikkeivät välttämättä olekaan. Huoh. Ehkä minun kohtaloni on elää loppuelämäni yksin. :(
oletko ajatellut jos olet puheissasi ja tekemisissäsi liian hyökkäävä,päällekäypä tsm?
se ainakin karkottaa ja hyvin äkkiä....
Minäkin tunnustin tunteeni miehelle ja täytyy sanoa, että liian hätäinen olin. Toisaalta tulipahan tehtyä. En elättele enää turhia toiveita ja hänkin tietää, että ajattelin häntä muutenkin kuin ystävänä.
Jotenkin tuntuu, että ihmiset vedättävät toisiaan ihmissuhteissa kamalan paljon. Annetaan ymmärtää, ettei olla kiinnostuneita ja kuitenkin ollaan, leikitään tavoittamatonta, jotta toinen kiinnostuisi, ei tahdota olla aloitteen tekijänä, kun pelätään nolatuksi tulemista jne.
Tottahan se on, että toiseen on hyvä tutustua kunnolla, mutta minä en oikeastaan pystynyt pitämään tunteitani sisällä. Elämästä ei meinannut tulla mitään, joten päästin itseni pälkähästä. Eikä se nyt tuntunut ollenkaan niin pahalta kuin olin ajatellut. Kaikki eivät välttämättä kuitenkaan saa yhtä hienovaraista vastausta kuin minä sain. Vaikeaahan se on se toisen tunteiden tulkitseminen. En minäkään saanut tietää, olisiko hänellä ollut tunteita minua kohtaan, mutta tilanteessa, jossa molemmat seurustelemme, näin oli parasta.
No siinä tapauksessa minä olen kai täydellinen tollo! Olin 90% varma siitä että eräs tyttö olisi kiinnostunut minusta! Hän tuli aina juttelemaan juuri minulle, soitteli minulle, pyysi kahville ym ym. Sitten erään baari illan jälkeen hän kysyi, haluaisinko tulla vielä hänen luokseen kahville. Ja silloin aamuyöstä tunnustin hänelle että olen ihastunut häneen. Hän kuitenkin sanoi että haluaisi meidän olevan vain ystäviä.
Mietin, miten saatoinkaan olla niin väärässä? olin niin varma että hänkin oli kiinnostunut minusta! Enää ei voi edes omiin tunteisiin luottaa!
Miksi hemmetissä nämä viestit eivät tule näkyviin... :|
Kyllähän se mielessä on käynyt ja virheistäni olen yrittänyt jo oppia. En mä kuitenkaan koskaan ole mitenkään hirveän päällekäyvä ollut, paitsi siinä mielessä, että olen aina aika suoraan tunteistani kertonut. Muuten tuppaan olemaan aika passiivinen ja yritän antaa naiselle mahdollisimman paljon tilaa. En mä usko, että vika olisi varsinaisesti siinä.
Enkä nyt ketään kuitenkaan karkoittanut ole, sanan varsinaisessa merkityksessä. Kyllähän yksi jos toinenkin heistä olisi kelpuuttanut minut ystäväkseen ja pysynyt sillä tavalla lähelläni. Ja eihän siinä sinänsä mitään, ainahan hyviä ystäviä tarvitaan. Mutta itsetunnolle se on aika kova paikka, kun kenellekään en kelpaa vakavammassa mielessä.
Ulkonäössäkään ei pitäisi olla vikaa, sillä kyllä seksikumppanin saaminen onnistuisi, jos vain niin haluaisin. Tähän mennessä olen kuitenkin kauniisti kieltäytynyt jatkamaan baarista muualle, koska se ei ole tuntunut oikealta. Ei ole ollut juurikaan tunteita pelissä, mikä on minulle tärkeää, mutta en tiedä kuinka pitkään viitsin enää pidellä siitä periaatteesta kiinni ja repsahtaa jonkun yhden illan jutun kanssa sänkyyn. On vissiin ihan turha "säästellä sille oikealle".
No kuvataan tilannetta seuraavasti: En varsinaisesti tunne ko. naista, mutta olemme viimeisen runsaan vuoden aikana olleet pari-kolme kertaa viikossa samassa paikassa eli olemme ns. tervehdystuttuja. No viimeisen 3 kk:n aikana olen huomannut hymyjä, katseita ja hän on kirjaimellisesti törmänyt minuun puolihuolimattomasti muutamia kertoja. Hän on alkanut myös puhumaan minulle, mitä ei aiemmin tehnyt, vaikka olisi hyvin voinut niin tehdä.
Olenko itse kiinnostunut ja siksi ehkä kuvittelen? No enpä voi sanoa olevani hänestä ihmeemmin kiinnostunut. En ole ajatellut koko asiaa, enkä ole mielestäni niin käyttäytynytkään. Samassa paikassa on kyllä muitakin tervehdystuttunaisia, eikä heidän käytöksensä ole tuntunut yhtään normaalista poikkeavalle.
jos et kerran ole kiinnostunut tästä naisesta, niin miksi vaivaat itseäsi tällä asialla??;)))
Siis, eihän asia suoranaisesti vaivaa, vaan herätti lähinnä uteliaisuutta.
Eipä sillä, on hän kaunis ja uskomattoman hyväkroppainen nainen.
Älä yritä pölliä nimimerkkiäni!! Olen käyttänyt tätä nimimerkkiä täällä jo pitkään!
Ja mitä kysymykseesi tulee: Kysymällä asia selviää, mutta siinä käy helposti köpelösti. Eipä noista naisista aina tiedä, niin vaikeaselkoisia toisinaan ovat. Eiköhän tuo nainen itsekin tee aloitteen, jos on tehdäkseen. Omasta kokemuksesta vinkkien antajat osaavat kyllä itse tehdä aloitteen.
Sori, enpä tiennyt, kun en ole täällä aikaisemmin ennen tätä kirjotusta käynyt! Käytän itse vakiona "Painkiller"-nimimerkkiä parilla ulkomaisella chat-palstalla.
Miks nää viestit ei näy?!?
Siis sori, kun käytin nimimerkkiäsi. En ole aiemmin kirjoittanut tänne, joten en tiennyt, että täällä on toinenkin. Käytän itse ko. nimimerkkiä parilla ulkomaisella chat-palstalla, joten ajattelin käyttää täälläkin.
"Jotain on ilmassa", kuten itse asian kuvailit, on aika hyvä määritelmä naisen kiinnostukselle. Varsinkin jos huomaat sen ilman että itse ihastuit ensin. No, miltä tilanne vaikuttaa?!
:-)
Kyllä meitä naisia on moneksi. Itse kohtuu nuorehkosta iästäni huolimatta olen sitä mieltä edelleen, että mies on aloitteentekijä. Vaikka kuinka säväyttäisi, pyrin olemaan näyttämättä sokaistumistani. Toisinaan se ei ehkä onnistu täysin... Ajattelen kuitenkin, että mies ehkä kiinnostuu enemmän kuin ei ole niin kauheasti tyrkyllä. Pitääkö tämä paikkansa? En tiedä!
Yksi kysymys askarruttaa myös: ovatko ns. varatut (vaikka huonossa suhteessa) naiset aina ohitettavia vaikka kuinka hyvin ajatukset sopisivat yhteen? Olen nimittäin kohdannut miehiä, jotka pelästyvät, jos ja kun asia heille selviää. Ihmissuhteet ovat prosesseja, joiden lopettaminen ei ole niin kauhean yksinkertaisia.
Itse olen kokenut perääntymisen juuri tästä syystä, että olen varattu vaikkakin "ei tyydyttävässä" suhteessa. Mitä mieltä miehet ovat naisista, joilla on jonkinlainen suhde jo olemassa?
Minä ainakin rakastuin varattuun naiseen ennen kuin tiesin että hän seurustelee ja nyt yritin saada hänet itselleni ,moraalitonta ehkä, mutta
en onnistunt ja etsiminen jatkuu.
Olet siis tämän kanssa, mutta jos "tyydyttävämpi" löytyy, niin lähdet. Ellei löydy niin jatkat tätä suhdetta.
Sori, kuulostaa sotkuiselta ja jotenkin ikävältä.
aika paljon siitä naisesta, joka on jätetty kuin nallikalliolle tai joka on jättänyt muuten miehensä. Eipä kiinnostaisi itse joutua kokemaan samaa ja toisaalta yksinhuoltajissa suurin osa tuntuu olevan niitä, joilla ei ole järki päätä painanut äidiksi alkaessaan, monissakaan asioissa. Valitettavaa, mutta etsin laatua. Onneksi on niitä minuakin viisaampia, jotka ymmärtävät jo kerran kokeillun päälle enemmän ;D
Kyllä tässäkin pätee se "tee muille niin kuin toivoisit itsellesi tehtävän." En ainakaan minä haluaisi, että joku yrittäisi minun naistani, joten en yritä minäkään.
Noin nyrkkisääntönä voin sanoa, että aloitan unohtamisprosessin samantien kun nainen kertoo, että hänellä on jo poikaystävä tms. Kaipa sillä on kuitenkin väliä, että millä tavalla hän sen kertoo. Jos hän samalla kertoo, ettei oikein ole onnellinen nykyisensä kanssa, niin ehkäpä mielenkiinto säilyy yhä.
Miksei nainen voi tehdä aloitetta?
Yleensähän ne fiksuimmat miehet on ujoja kun taas itsevarmat on röyhkeitä (yleistäen).
Saattaa mennä monta hyvää tilaisuutta hukkaan kun nainen odottaa miehen tekevän aloitteen mutta mies on epävarma.
Varatut naiset taas saattavat pelottaa miehiä sen takia, että he voivat kuvitella naisen hakevan vain "seikkailua" tms eikä taustalla ole oikeaa kiinnostusta.
No minä ainakin osoitan kiinnostukseni hymyilemällä, nauramalla hänen vitseilleen ja kuuntelemalla miestä, siis oikeasti kuuntelemalla, eli muistan vielä viikkojenkin jälkeen mitä hän on jostain asiasta kertonut.
Katson häntä silmiin, tosin aina joskus iskee ujous ja tuijotan lähinnä varpaitani... :)
Pyydän mieheltä palveluksia (esim jonkun asian korjaamista tai jonkun painavan esineen nostamista tms. mitä en itse osaa/kykene tekemään).
Annan hänelle aina joskus jotain pieniä lahjoja, siis ei varsinaisia lahjoja, vaan esim. leipomuksiani tms.
Kehun usein miestä mukavaksi, kiitän aina avusta, muistan esim ystävänpäiväkortilla jne...
Mä ainakin vain kykenen tuijottamaan. Mutta kysymys kuuluukin, että miten siitä tulisi jatkaa, jos ei ole varma miehen vapaudesta tai kiinnostuksesta.
Mä oon baarissa katsellut yhtä miestä joka on töissä siellä ja varmasti se on huomannut mut, kun pienellä paikkakunnalla meno on se mikä on. Siis pitäskö mun edetä vai odottaa siltä jotain?
en tiedä mitä mun pitäs tehdä, etten nolaa tai tyrkytä itteeni.
Yhtenä viikonloppuna se ilmesty mun kerrostaloikkunan alle ja on sitten rampannut siinä jostain kumman syystä. Ilmeisesti ei kyllä mun takia. Nyt en tiedä mitä tekisin, kun se aina kattoo mun ikkunaani ja varmaan on nähnyt että mäkin katon. Pitäs varmaan baariin mennessä alottaa moikkaamalla mut sekin suunnitelma on aina mennyt myttyyn kun tilanne on vaan ollut sellanen, menee ikäänkuin ohi.
Mä oon mielestäni ihan ookoon näköinen, mulla on vaaleet pitkät hiukset jne. Mutta hiukan ylimääräistä löytyy vatsan seudulta. Voiko se olla este sen kiinnostumiselle? Suurin pelkoni on se että se ajattelee: "miten toi voi ees kuvitella että mua kiinnostais"
Ääh auttakaa mua!
No helpointa lienee jutella ikäänkuin ohimennen niitä näitä tilaisuuden tullen. Se nyt ei ainakaan ole itsensä tyrkyttämistä, eikä välttämättä ilmaise, että olet ihastunut...paitsi tietysti, jos punastut ja alat änkyttämään. Siitä sen sitten näkee onko vastapuoli innostunut juttelemaan kanssasi.
Pieni ylimääräinen vatsan seutuvilla ei varmasti haittaa kuin atleetteja ihannoivia. Ja alemmuuskompleksi kannattaa unohtaa välittömästi, jos mielii edes yrittää lähestyä kiinnostuksen kohdettaan.
Mä en yleensä kauheesti punastele tai änkytä, mut mun suustani tulee sellattia asioita joita muuten ei tulisi. Yleensä jotain ihan idioottimaista...
Mutta yleensä mun häviää kaikki sanat suusta. Tai ainakin vastaukset tulee niin lyhyesti ettei siitä saa keskustelua aikaan. Tai sit tulee niitä edellämainittuja idiootteuksia. Jos se vaan antais jotain mihin tarttua, mutta eihän se anna jos mä en anna eka jotain mistä puhua.
Mitä jos suoraan sanois että on kiinnostunut? Miten sen parhaiten voi sanoa? Kun ei muuta oikein tiedä ihmisestä ku etunimen, ni ei oikein muuta voi ku ulkonäöstä kommentoida. Mites siinä töksäytät, että sä oot niin ihanan näköinen ja liikut niin taivaallisesti, että mun menee jalat alta ja sydäntä pakottaa.
Voiko työssä olo johtaa siihen ettei se kontaktoi. siis että työaikana se ei ajattelis kiinnostusjuttuja yms? Vois meinaan pyytää vaik tanssimaan, mut eihän kukaan sillon lähde jos töissä on , vaik ei ihmeempää tekemistä just sillon olis. Ja se ei kyllä multa onnistuis ku en o hitaita juur tanssinut, ja ennen ku ehtisin pyytääkään ni maha olis niin sekaisin että en edes pystyisi meneen muualle ku vessaan.
Mut oleellisinta teidän olis varmaan kertoa että mistä vois alkaa jutella ihmisen kanssa jota ei tunne, mutta molemmat tietää toisen ku joka viikonloppu lähes siellä baarissä ollaan nähty, mut ei puhuttu.