Kun kuullaan viestejä ajasta ikuisuuteen siirtyneistä entisistä SRK:n johtomiehistä niin mieleen nousee kysymys; -jäikö heistä hyvä todistus? Hehän ovat itse julistaneet oppia jonka mukaan he ja heidän seuraajansa menevät taivaan iloihin mutta muut, (jotka eivät ole heidän opilleen kuuliaisia) -tuomitaan helvetin tuskiin.
Minulla ei ole tarkempaa tietoa siitä kuka osallistui aikanaan hoitokokousjulmuuksiin mutta julkisuudessa on esitetty että ainakin SRK:n johtavissa viroissa olevat olisivat henkilökohtaisesti vastuussa julmuuksista joita "jumalanvaltakunnan" nimissä on tehty.
En ole vielä nähnyt yhdenkään SRK:n mahtimiehen/hoitomiehen astuvan julkisuuteen ja pyytävän anteeksi syntejään, joten ne ovat siis vielä sovittamatta ja omantunnon painona. Kuitenkin porukka alkaa olla jo iäkästä ja suruviestejä saapuu yhä enemmän.
Näitä viestejä kuullessa ihmettelen, eikö teidän vl:ien ole kauheata olla kun tiedätte likaisen, pitkälti piilossa pidetyn totuuden? Jääkö teidän mielestänne parannusta tekemättömästä hoitomiehestä hyvä todistus? Entä te itse? Olette kollektiivisesti vastuussa julmuri-liikkeen jäseninä siitä että ette nouse barrikaadeille ja vaadi julmureita vastuuseen ja parannuksen tekoon! Luuletteko voivanne esittää uskovaisia tai kuvitteletteko että esityksenne menee läpi siinä "viimeisessä kuulustelussa"?
Ottamatta kantaa siihen KUKA on ollut tai on hoitomies, kysyn teiltä lestaadiolaiset: -kuinka saatte yönne nukuttua? Vanha sanonta kuuluu että pahantekijät eivät saa unta!
Milloin lestaadiolainen liike tekee parannuksen? Milloin SINÄ vl; -teet parannuksen?
"joka parannuksen huomiseen siirtää, se vuoteensa helvettiin sijaa!"
Minulla ei ole tarkempaa tietoa siitä kuka osallistui aikanaan hoitokokousjulmuuksiin mutta julkisuudessa on esitetty että ainakin SRK:n johtavissa viroissa olevat olisivat henkilökohtaisesti vastuussa julmuuksista joita "jumalanvaltakunnan" nimissä on tehty.
En ole vielä nähnyt yhdenkään SRK:n mahtimiehen/hoitomiehen astuvan julkisuuteen ja pyytävän anteeksi syntejään, joten ne ovat siis vielä sovittamatta ja omantunnon painona. Kuitenkin porukka alkaa olla jo iäkästä ja suruviestejä saapuu yhä enemmän.
Näitä viestejä kuullessa ihmettelen, eikö teidän vl:ien ole kauheata olla kun tiedätte likaisen, pitkälti piilossa pidetyn totuuden? Jääkö teidän mielestänne parannusta tekemättömästä hoitomiehestä hyvä todistus? Entä te itse? Olette kollektiivisesti vastuussa julmuri-liikkeen jäseninä siitä että ette nouse barrikaadeille ja vaadi julmureita vastuuseen ja parannuksen tekoon! Luuletteko voivanne esittää uskovaisia tai kuvitteletteko että esityksenne menee läpi siinä "viimeisessä kuulustelussa"?
Ottamatta kantaa siihen KUKA on ollut tai on hoitomies, kysyn teiltä lestaadiolaiset: -kuinka saatte yönne nukuttua? Vanha sanonta kuuluu että pahantekijät eivät saa unta!
Milloin lestaadiolainen liike tekee parannuksen? Milloin SINÄ vl; -teet parannuksen?
"joka parannuksen huomiseen siirtää, se vuoteensa helvettiin sijaa!"
Vastaukset 8
Vanhimmat
kiiltävine kenkineen ja ylimielisine ajatuksineen. tyhmiä, hyi. hampaat pois ja hautaan.psykopaatit, vähäine järkineen
herra-jeesus-reinikaisen jälkikasvu oli samanlaista synnin tekijää kuin muutkin aikalaislapset
hoitaa. Viela parikymmenta vuotta niin viimeinenkin on kuollut ja kuopattu. Vain muistot jaa.
Hoitokokousstory aikanaan liitettaneen suomalaiseen kansantarustoon. Ketapa ei puhuttelisi se, etta herttaisia mummoja itketettiin ja syytta suotta heitettiin saatanalle?
Punahilkka-satukin voitais muokata uuteen uskoon - niin kuka se soikaan ja kenet?
Myos voitais julistaa kuvanveistokilpailu:
Tilataideteos
HOITOKOKOUSHORHO
paljastetaan
Professorinkadulla
tupakkaterassin
laajennuksen
vihkimisen yhteydessa.
Kun taalla on paljon asiantuntijoita (seka kuulopuheisiin luottavia), rohkenempa kysella, millainen teidan mielestanne olisi Hoitokokousten muistomerkki.
sen pitäisi olla.
sinulle
ja anteeksiantavalle mielelle. Jään kyllä ihmettelemään saako Joulunherra asua teidän sydämissänne???
Aloittaja viela kyseli, miten me saamme yomme nukutuksi.
Hyvinhan mina. Kaariydyn risupartakarvoihini (viite: ks. jaljempana "Siloposkesta Taleban-risupartaan), otan vaimoni toiseen kainaloon ja 4-vuotiaan tyttareni toiseen ja sitten nukahdan ja kuorsaan ja kuorsaamisellani hairitsen vaimoani ja tytartani ja toivon, etta korahtelullani karkottaisin myos kaikki epasuotavat henget ynna hoitokokousten muistonkin.
hoitomiestemn ei tarvitse parannusta julmuuksistaan tehdä. Näin olemme SRK:ssa päättäneet ja näin toimimme jatkossakin.