Vietin elämäni ensimmäisen yksinäisen joulun
ja olen elossa !!
Tiesin jo syksyllä olevani yksin tämän joulun joten asennoiduin tähän viikonloppuun kuin mihin tahansa viikonloppuun, pois kaikki joulusta muistuttavat asiat.
Onneksi on leffavuokraamot olemassa, nautin leffojen katselusta kaikessa rauhassa, ei välillä tarvinnut hypätä koko suvulle ruokaa laittamaan.
Ihana tunne siis se syöt silloin kun haluat, juot kahvit silloin kun haluat , teet mitä haluat, kerrankin .
Edelliset joulut olemme kokoontuneet ex-mieheni kotiin ja jotenkin koko ruokahuolto on ollut mun harteilla, apuja ei ole tullut , kaikilla kiire heti syönnin jälkeen joko tietokoneelle, päiväunille, elokuvaa katsomaan.
Usein kävi niin , että muu porukka läksi kävelylle ja minä jäin tiskaamaan ja siivoilemaan paikkoja, pian kävelijät tulivatkin kysellen olenhan kahvit keittänyt...........
Ja nyt sen eron vasta huomaan, minullakin on oikeus olla ja rentoutua ja ensi jouluna kun ei enää itketä niin paljon laitan itselleni pienen joulukuusen .
ja olen elossa !!
Tiesin jo syksyllä olevani yksin tämän joulun joten asennoiduin tähän viikonloppuun kuin mihin tahansa viikonloppuun, pois kaikki joulusta muistuttavat asiat.
Onneksi on leffavuokraamot olemassa, nautin leffojen katselusta kaikessa rauhassa, ei välillä tarvinnut hypätä koko suvulle ruokaa laittamaan.
Ihana tunne siis se syöt silloin kun haluat, juot kahvit silloin kun haluat , teet mitä haluat, kerrankin .
Edelliset joulut olemme kokoontuneet ex-mieheni kotiin ja jotenkin koko ruokahuolto on ollut mun harteilla, apuja ei ole tullut , kaikilla kiire heti syönnin jälkeen joko tietokoneelle, päiväunille, elokuvaa katsomaan.
Usein kävi niin , että muu porukka läksi kävelylle ja minä jäin tiskaamaan ja siivoilemaan paikkoja, pian kävelijät tulivatkin kysellen olenhan kahvit keittänyt...........
Ja nyt sen eron vasta huomaan, minullakin on oikeus olla ja rentoutua ja ensi jouluna kun ei enää itketä niin paljon laitan itselleni pienen joulukuusen .
Vastaukset 7
Vanhimmat
Parhaat joulut aikuisiällä ovat minulla olleet sellaisia kun on saanut olla yksin, intissä suht. yksinäistä Sotkussa "virallisen" p**kan jälkeen, ja kerran Turussa opiskelijakämpässä. Jotkin sukujuhlat olisivat minulle karmeita kokemuksia kun ei jaksa kolmea päivää oman perheenkään kanssa kunnolla. Oma rauha jouluna ja mielellään aina, en ymmärrä ikinä niitä ylisosiaalisia ihmisiä jotka kärsivät yksinäisyydestä jouluna tai muuten (enkä naisten itkukohtauksia muutenkaan anteeksi vaan ;), yksinäisyys ja oma rauha on ylellisyyttä nykyaikana.
Se on hyvä että te kaksi kirjoittajaa olette saaneet viettää haluamallanne tavalla rauhallista joulua.Minulle itselleni jouluaatto on aina kova pala.Siis vain aatto.Tyttäreni asuu aivan tässä lähellä, mutta ihmettelen sitä, että jouluaattona minä ja mieheni emme mahdu heidän joulupöytäänsä. Meillä on hyvät välit, laitan heille joululahjat ja minulla on joulumieli.Mutta vaikka kuinka yritän purra hammasta, niin aina jouluaattoiltana se ikävä tunne tulee, että miksi me kaksi ei mahduta sinne joulupöytään, kun sinne mahtuu miehen vanhemmat ja muuta sukua.Olen itse lahjoittanut sen ison ruokapöydän heille ja paljon muutakin.Olen varmaan liian joustava ja avokätinen, niin ettei meikäläistä enää arvosteta äitinä.Pienin lapsista lähetti aattoiltana viestin kännykällä, että hyvää joulua mummo. Olen ajatellut ja käännellyt tätä asiaa jos vaikka miten päin, mutta aina se määrätynlainen synkkyys pääsee iskemään edes vähän.Kun olis joku ravintola auki aattona mihin pääsis syömään jouluruuan.Hotellipaketit ovat niin kalliita, että niihin ei ole tullut vielä sorruttua. Osaan kyllä suhteuttaa asioita aika paljon ja ajatella toistenkin kannalta, mutta tämä jouluaaton ruokailuasia tyttäreni luona , se ei mahdu millään lailla kaaliini.Ei hän ole mikään arka eikä saamaton ihminen, päin vastoin tomera ja topakka....ehkä kova ja lapsellinenkin.No taas on yksi aatto mahdollisimman kaukana.Katotaan jos vaikka oltais Naantalin kylpylässä ensijouluaattona. Aattona ei ole voinut lähteä mihinkään kauemmaksi, koska 91 v. äitiäni käymme tervehtimässä ja hänen kanssaan riisipuuroa syömässä. Että tämmönen joulujuttu minulla!
jouluaan niinkuin haluaa. Itse olen kokenut Jouluaaton ahdistavana kai lähes aina. Paitsi tänä vuonna vihdoin selätin sen ahdistuksen. Kävin nimittäin lapsuudenkodissani aattona ensimmäisen kerran lähes kolmeenkymmeneen vuoteen.
En siellä usein vieraile muutenkaan koska välini äitiini ovat aina olleet huonot ja käyntieni jälkeen olen aina masentunut monta päivää.
Olen ainoa lapsi ja lapsuuden joulut olivat tylsiä. Muutenkin vanhempieni(=äitini) jatkuva riitely oli ahdistavaa ja jouluaattona se aina oikein kulminoitui.
Joskus olen paennut matkoille koko joulua sillä olin aiemmin työssä missä juuri joulunalusaika oli yhtä helvettiä tuplatyön ja hysteeristen asiakkaiden vuoksi. Jouluun mennessä olin aina niin uupunut että olisin halunnut sivuuttaa koko jutun.
Nyt on ollut muutama vaikea joulu koska tyttäreni ovat halunneet viettää sen entisen mieheni luona ja olen tuntenut itseni todella yksinäiseksi. Tosin ymmärrän sen sikäli että siellä ovat heidän sukulaisensa ja vanhat kaverinsa. Minähän en sukulaisvierailuista ole koskaan piitannut vaan mieluummin olen rauhassa kotonani.
Niin lapsuudessani en tosiaan kokenut olevani kovinkaan kelvollinen äidilleni ja myöhemminkin hän on aina käydessään arvostellut taloudenpitoani ym. Ja kun olen sitä mieltä että jokainen tekee niinkuin itselleen sopii niin enpä ole häntä juuri kylään kutsunut.
Niin nyt siis otin härkää sarvista ja kävin siellä aattona ja äitini käyttäytyi kyllä kuin uhmaikäinen lapsi. Huippu oli se että hän kieltäytyi ottamasta lahjaani vastaan. Kyllä mä sen sinne jätin ja asensin paikalleenkin mutta jos ei ihmisellä ole yhtään käytöstapoja niin ei se kyllä mitenkään voi mun vikani olla.
Sikäli olen tyytyväinen itseeni etten olen viime aikoina pystynyt olemaan menemättä mukaan siihen riitelyyn ja väittelyyn -mikä kyllä tuntuu äitiäni suuresti ärsyttävän.
Kiitos näkemyksestäsi.En kyllä haluaisi olla sinunkaan asemassa näissä joulunviettokuvioissa.Tuskin minulla olisi ollut edes kanttia yrittää äitini luokse jos tilanne olisi ollut tuonlainen kuin sinulla.-En ymmärrä mitä ihmeen roolipeliä oma tyttäreni pelaa tässä joulunviettoasiassa.Fiksu ihminen tajuaa, että elämässä on sekä oikeuksia että myöskin velvollisuuksia - toisia ihmisiä kohtaan.....Tänä jouluaattona äitini kanssa sujui paremmin kuin koskaan aikaisemmin, siitä olin hyvällä mielellä. No onneksi joulu on taas mahdollisimman kaukana edessäpäin!Hyvää Uuttavuotta sinulle!
Tässä yksi ehdotus:
Voisitko tehdä niin, että laittaisit ensi vuonna kutsukortit hyvissä ajoin tyttärellesi ja hänen appivanhemmilleen ja muulle suvulle tulla syömään sinun luoksesi?
Ensinnäkin helpottaisit tyttäresi jouluaherrusta. On varmaan rankkaa laittaa isolle porukalle aattona ruoat ja kahvittelut.
Tyttäresikin voisi välillä istahtaa valmiiseen pöytään jouluna.
Itse olen laittanut vuosia suvulle joulun, vieraita aina parisenkymmentä. Olen ihan kypsä Tapaninpäivänä ja helpottunut kun joulu on ohitse. Olisin TOSI onnellinen, jos suvusta joskus joku ehdottaisi vuorostaan pitävänsä kekkerit.
Ja ruokalaskukin pienenisi.
Tartu härkää sarvista, älä jää yksin murehtimaan vaan tee jouluyllätys.
Tai mikäpä estäisi kutsumasta sitä tyttäresi jouluporukkaa viettämään uuden vuoden juhlaa -07.
Et tuntisi itseäsi yksinäiseksi. Sinun on vaan rohkeasti tungettava mukaan.
Älä jää sivuun odottamaan valmista, kun voit toimia ja toteuttaa haaveesi itse.
Mitäs tuumit? Aloita jo hyvissä ajoin marraskuussa ensi vuoden joulujärjestelyt ja yllätä tyttäresi ja miehesi! Jaksamista ja hyvää tulevaa vuotta!
Minä vaan olen sellainen ihminen, että kerron sen tuskan joka on jäljellä kun kaikki mahdollinen on jo tehty.Näissä sukulaisasioissa en ymmärrä sitä , kun tyttäreni ja hänen miehensä eivät käske meitä koskaan samaan aikaan miehen vanhempien kANSSA HEIDÄN KOTIINSA.eMMEHÄN ME VOI MIEHENI KANSSA SINNE TUNKEUTUA, vaan kyllä heidän velvollisuutensa on kutsua.He ovat muutenkin yrittäneet pitäneet meidät miehen sukulaisista erillään.Eikö terve käytös edellyttäisi sitä, että yritetään tutustuttaa ihmiset toisiinsa, eikä yrittää pitää heidät erillään. Mielestäni sairasta! Ilmeisesti miehen sukulaiset käyttävät aika paljon viinaa, mutta minä haluaisin tulla tuntemaan ihmisiä.Uskovana ihmisenä minua eivät pelota ryyppäävät sukulaiset!-Kelpaamme kyllä mieheni kanssa hoitamaan lapsia silloin , kun on tarve ja antamaan heille pilkotut puut vuoden aikana, mutta jouluna emme kelpaa heidän sukulaistensa kanssa samaan ruokapöytään.Tämä on periaatteellinen kysymys ja se ankeus iskee pommin tavoin jouluaattoiltana. Minun suhteellisuudentajuni ei tätä ymmärrä!
Ole toki iloinen siitä, että sinulla on ollut mahdollisuus viettää joulu ilman pakkopaitaa. Jos voisin valita, niin ilman muuta ennemmin yksinäni kuin sukulaisten seurassa.