Kun täällä näitä narkin joulutarinoita on ollut niin kerron tositarinan.
Joulu alkaa tuossa marraskuussa suunnilleen. Valmistelut nimittäin; hankin hissunkissun itselleni subutexejä... olkoon kuinka kiven alla tahansa. Siksi pakko alkaa aikaisin.
Olen siis O-riippuvainen, pahasti koukussa. Erikoistunut rahoittamaan käyttöäni erilaisin huijauksin ja rötöksin... ja tarpeen tullen... no, tiedätte miten... asiakkailta ryöstän surutta... mieluiten kuitenkin kirjoittelen tolloille laskuja olemattomista asioista, helpointa ja tuottaa hyvin jos onnistuu...
Joop. Mutta jouluun. Vietän sen äitini luona. Vanha hyvä nainen, kunnioitettava. Hän varmaan tietää että mulla menee huonosti mutten koskaan avautunut. En juurikaan käy kotona kun olen aika heikossa hapessa useimmiten kamojen kanssa (nousuissa, nuokussa tai viekkareissa - tai kännissä...).
Enivei. Lahjaksi villasukat, suklaata ja itsetehty kortti. Normaali satsi. Ollu varmaan 10 vuotta samat lahjat. Aina se äiti liikuttuu.
Viekkarit pidän joulunpäivät poissa subuilla, ne on kalliita mulle (20 kertaa kalliimpia kuin normaalit roinat joita tykitän suoneen) mutta mä haluun viettää joulunpäivät äidin kans ihan iisisti. Viekkarit pois, se on tärkeetä että pystyy oleen joulun. Se on ehkä mun tärkein lahja mutsille, kallein myös rahallisesti.
Sääli etten syö joulunakaan kunnolla. On hyvää ruokaa pöydässä. Ei vaan tee mieli... pari kinkkuvoileipää riittää. Sinapilla ja suolakurkulla. Makuaisti vähä vituillaan suoraansanottuna. Joululaulut on kuitenkin meidän spesiaali juttu, me lauletaan aina vihkot kahteen kertaan läpi.
Ja aina kun lähden niin kyyneleet silmissä molemmilla kun tulee se "rakastan sinua äitini" "Rakastan sinua tyttäreni". Se on niitä harvoja hetkiä mun elämässä kun tunnen itseni joksikin muuksi kuin lutkanarkiksi.
Ehkä se on se joulun ihme.
Rauhaa. Saakoon jokainen ennemminkin sen mitä tarvii kuin sen mitä tahtoo.
Joulu alkaa tuossa marraskuussa suunnilleen. Valmistelut nimittäin; hankin hissunkissun itselleni subutexejä... olkoon kuinka kiven alla tahansa. Siksi pakko alkaa aikaisin.
Olen siis O-riippuvainen, pahasti koukussa. Erikoistunut rahoittamaan käyttöäni erilaisin huijauksin ja rötöksin... ja tarpeen tullen... no, tiedätte miten... asiakkailta ryöstän surutta... mieluiten kuitenkin kirjoittelen tolloille laskuja olemattomista asioista, helpointa ja tuottaa hyvin jos onnistuu...
Joop. Mutta jouluun. Vietän sen äitini luona. Vanha hyvä nainen, kunnioitettava. Hän varmaan tietää että mulla menee huonosti mutten koskaan avautunut. En juurikaan käy kotona kun olen aika heikossa hapessa useimmiten kamojen kanssa (nousuissa, nuokussa tai viekkareissa - tai kännissä...).
Enivei. Lahjaksi villasukat, suklaata ja itsetehty kortti. Normaali satsi. Ollu varmaan 10 vuotta samat lahjat. Aina se äiti liikuttuu.
Viekkarit pidän joulunpäivät poissa subuilla, ne on kalliita mulle (20 kertaa kalliimpia kuin normaalit roinat joita tykitän suoneen) mutta mä haluun viettää joulunpäivät äidin kans ihan iisisti. Viekkarit pois, se on tärkeetä että pystyy oleen joulun. Se on ehkä mun tärkein lahja mutsille, kallein myös rahallisesti.
Sääli etten syö joulunakaan kunnolla. On hyvää ruokaa pöydässä. Ei vaan tee mieli... pari kinkkuvoileipää riittää. Sinapilla ja suolakurkulla. Makuaisti vähä vituillaan suoraansanottuna. Joululaulut on kuitenkin meidän spesiaali juttu, me lauletaan aina vihkot kahteen kertaan läpi.
Ja aina kun lähden niin kyyneleet silmissä molemmilla kun tulee se "rakastan sinua äitini" "Rakastan sinua tyttäreni". Se on niitä harvoja hetkiä mun elämässä kun tunnen itseni joksikin muuksi kuin lutkanarkiksi.
Ehkä se on se joulun ihme.
Rauhaa. Saakoon jokainen ennemminkin sen mitä tarvii kuin sen mitä tahtoo.
Vastaukset 10
Vanhimmat
vain halusta elämään? Ei toi nyt niin kauheen kurjalta kuulosta. En oo kyllä oo:ssa vielä menossa. Toivon mukaan pysyy järki ja elämä sen verran päässä ja käsissä ettei tarvitse mennä.
By the way: Ootko unelmoinut milloin viimeksi? Miltä tuntuisi vaahtokylpy jossain hienossa hotellissa, aamulla kunnolla safkaamaan, illalla elokuviin. Siis ruokaa, tunnetta ja ääntä. Seuraavana päivänä lenkille puistoon, ehkä kirjastoonkin, siellä paikanpäällä vois aloitella vaikkapa Pyhää huumesotaa ja sen jälkeen kunnon venyttelyt ja sitten huomaakin olevansa aivan loppu ja sit saunaan tai suihkuun kynttilän valossa.
Tajuun kyllä jos ei tuu mieleen... Koodipanat on aika tuttuja juttuja. Mut nehän on kipulääkkeitä ja kipu monesti lähtee endorfiinilla eli esim. liikunnalla ja itseensä liikuttamalla. Sain puukosta pari vuotta sitten, jalkaan, olin yksin kämpillä viikon. Ilman TV:tä, verhoja, kattovalaisinta, pelkkä radio seurana, rahat loppuivat joskus viikko aikaisemmin, et joutu käydä LAITOKSISSA SYÖMÄSSÄ. Pelotti sairaasti ettei pääse käveleen. No oli vain pakko sietää se kipu ja opetella käveleen mahdollisimman normaalisti ja sit ei enää kohta sattunut ollenkaan. Oli aivan ihanaa.
järkätä huumeita niin mikset järkkää ittees ulos niistä? Jos siis huvittaa. Useinkaan opiaattiriippuvaisia ei kokemukseni mukaan huvita. Joitakin harvoja, yleensä nuoria ja toiveikkaita. Ne on varmaan myös hyviä selviämään. Eikö ne notkut puuduta jossain vaiheessa? Mun elimistö ainakin sairastuu hengenvaarallisesti, jos sille ei löydy vaihtoehtoja ja tilaa.
saa kenet tahansa arvostamaan ruokailua. Johtuukohan ruoasta vai syömätavoista vai sekä että?
Koskettavaa
ketä kiinnosti tommosen narkkarin joulu...ite oot kuoppas hautaas kaivanu..
no sinä "nauraa narkeille" et oo näköjään huumeita tarvinnu pilatakses ittees, se on käyny ihan luonnostaan. Jatka vaan täydellistä elämääs. Kaikilla ei yhtä helppoa.
i repeat,eli TOISTAN:ITSE OLET ITELLES HAUTAAS KUOPAN KAIVANUT!
Omaa tahtoa ei ole. Tutkijoiden mukaan tietyn päätöksen tekevät aivoalueet aktivoituvat n. 0,5-3 sekuntia ENNEN tietoista päätöstä.
Toisin sanoen; ihminen ei päätä valitsevansa tietyn vaihtoehdon- hän havaitsee tietoisesti aivorakenteensa johtopäätöksen, mutta tuossa vaiheessa valinta onkin jo tehty tietoisen kerroksen puolesta!
Se kun "valitsee" jotain on itseasiassa valmiin valinnan uhrina olemista ilman kykyä valita toista vaihtoehtoa - vaikka senkin tunnistaisi.
Ihan oikeassahan oli tuo aikaisempi. Itsehän me kuoppaa itsellemme kaivamme käyttämällä huumeita. Mä en ainakaan ruikuta sen takia. Itsehän olen tieni valinnut. Piste.
Nimim. Itsekin huumeita käyttävä
Ei o häävii elämää tää.. Mut Vidun vaikeet ol ilmanki. oon kyl aikusten oikeesti yrittänyt monella eri keinolla. Hattua nostan heille ketkä pääsee kokonaan irti, Siis jos mulla hattu olis.. (välillä tarvii kokeilla onko kun siltä tuntuu..(siis onko pipo pääs..)) jOO nyt lähtee tää juttukin ihan eri raiteelle.. että Moi.