Ehkäpä tämä ei liity tähän, mutta on pakko purkaa johonkin.
Tuli tässä vaan mielen
että ainut tärkeä ihminen elämässäni tällä hetkellä on mieheni ja tuleva lapseni. Tietenkin on ystäviä, mutta ystävät ei ole kuin oma perhe ja sukulaiset.
Noin 6v lopetin yhteydet vanhempien kanssa, kun oli paljon ongelmia eikä ne halunnut minun kanssa mitään tekemistä. Enkä minä voi pakottaa ketään jos ei kerran haluavat mitään tekemistä kanssani. Eli periaatteessa kaikki muutkin suvut hylkäsi minut. :(
Nyt on meille tulossa pikkunen. Olisi kiva että lapseni saisi tutustua isovanhempien kanssa. En oikein tiedä mitä sanoisi jos se joku päivä kyselisi missä hänen isovanhemmat on. En voi sanoa ettei ne halua mitään meidän kanssa tekemistä.
Pelkän jos miehen kanssa ei onnistuisi, silloinhan minulla ole ketään paitsi lapsi.
Tuli tässä vaan mielen
että ainut tärkeä ihminen elämässäni tällä hetkellä on mieheni ja tuleva lapseni. Tietenkin on ystäviä, mutta ystävät ei ole kuin oma perhe ja sukulaiset.
Noin 6v lopetin yhteydet vanhempien kanssa, kun oli paljon ongelmia eikä ne halunnut minun kanssa mitään tekemistä. Enkä minä voi pakottaa ketään jos ei kerran haluavat mitään tekemistä kanssani. Eli periaatteessa kaikki muutkin suvut hylkäsi minut. :(
Nyt on meille tulossa pikkunen. Olisi kiva että lapseni saisi tutustua isovanhempien kanssa. En oikein tiedä mitä sanoisi jos se joku päivä kyselisi missä hänen isovanhemmat on. En voi sanoa ettei ne halua mitään meidän kanssa tekemistä.
Pelkän jos miehen kanssa ei onnistuisi, silloinhan minulla ole ketään paitsi lapsi.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Laita isovanhemmille kortti jossa kerrot tulokkaasta. Ja alle oma nimi ja osoitteesi. Isovanhemmat ottavat yhteyttä jos haluavat. Lapsen synnyttyä voit myös muistaa kortilla ja kerrot että kumpiko tuli ja mitat sekä valokuva tulokkaasta. Alle taas oma nimi ja osoite.
mutta kyllä mä sinuna ottaisin jollain tavalla yhteyttä, jos kerta siltä tuntuisi.
Itse olen "hylännyt" isäni pahojen ongelmien takia, esikoinen 6v. ei ole vielä tänä päivänäkään kysellyt, että "missä ukki on?"....jos joskus kysyy, niin niin, tarkkaan en ole asiaa miettinyt, mutta luultavasti selitän asian siten kuin se on ja sillä tavalla kuin sen vaan voi selittää lapselle, riippunee minkä ikäisenä kysyy.
Sen nyt kerron, että on tiettävästi elossa, mutta ongelmaksi koen mitä kaikkea sitten kertoa, jos kyselee syitä välirikkoon ja lapset kun nyt on mitä on, niin nehän jaksaa kysellä kovasti..helpointa olisi sanoa isäni kuolleen, mutta en haluaisi kuitenkaan valehdellakaan, syyt välirikkoon ovat senluontoisia etten tiedä kuinka niistäkään kertoa??! :-(
Ei mulla ihan kaikkein lämpimimmät välit äitiinikään ole, mutta toimii näinkin....kiva mummo se on kuitenkin lapsille ja lapset rakastavat mummoa, kuten mummo lapsiakin elikkä siinä mielessä...jos vaan "kykenet" olemaan väleissä vanhempiesi kanssa niin ehdottomasti suosittelen yhteydenottoa.
Olet oivaltanut, sinulla on hieno aikuisen kypsä suhtautumistapa. Hieno piirre -74 syntyneeltä. Onnittelen sinua!
Mene keskustelemaan ammattiauttajan kanssa. Se on vakava ongelma jos et tule äitisi kanssa toimeen, siirrät ongelmamallia eteenpäin ja sinulle tulee muutoin sama tilanne eteen oman lapsesi kanssa.
Pahimman rangaistuksen teet itsellesi ja vielä pahemman lapsellesi jos kiellät häneltä oman äitisi.
Vanha äiti ei siitä välien rikkoutumisesta niin paljoa kärsi kuin te, koska sinulla ja varsinkin lapsellasi tulee olemaan paljon enemmän vuosikymmeniä aikaa surra sitä asiaa. Äitisi vuosikymmenet ovat minimaaliset.
Lapsesi itkee sydämmessään aina, jouluna, syntymäpäivänä, äitienpäivänä, koulun tunneilla kun pitää piirtää sukupuuta, ja siinä vaiheessa kun syntyy oma lapsi.
Sinulle voi olla jo kehittymässä masennus asiasta, ja se pahenee synnytyksen yhteydessä. Jos välit omaan äitiin ei ole sulla kunnossa. Mene mielenterveystoimistoon ajoissa, se on teille vakava ongelma. Ja muista jokainen äiti aina rakastaa lastaan ja tekee lapsensa eteen parhaansa.
Lapsi ei osaa kaivata vieraita ihmisiä.
Sinä et osaa olla empaattinen sinä et osaa kaivata muuta kuin heijastusta. Ole hyvä, tässä sulle kuvajainen itsestäsi!
Empatiaa? Asetuin aloittajan ongelmaan ja totesin että lapsi ei kärsi tilanteesta. SE ON EMPATIAA.
Ihan oikeasti lapsi ei kärsi lainkaan siitä että hänellä ei ole kontaktia isovanhempiin. Huomaa asian vasta melko vanhana, hyvä jos edes ala-aste ikäisenä. Kun on poissa silmistä, on poissa mielestä.
Nykyisin on paljon lapsia, joilla ei välttämättä ole juuri minkäänlaista kontaktia isovanhempiin, eikä se johdu välttämättä siitä että välit olisi poikki, vaan siitä että ihmiset muuttaa paljon ja kun välimatkant on pitkiä niin tapaamiset on harvassa.
Lapsi ymmärtää ja vaistoaa asioita paljon enemmän kuin edes tajuat, sultahan puuttuu itseltäsi empatia.
Lapsi tulee syyttämään äitiään koska on ymmärtänyt että äitinsä vei häneltä oikeuden isovanhempiin. Lapset vaistoavat kaiken! Ja saman kohtalon äiti löytää itse edestään isovanhempana.
todellakin. No, minä olen nyt aivan uusi ulkopuolinen joka puheeseen puutuin. mutta tuosta empatian puuttumisestakin olisin todellakin eri mieltä.
Ja totta on ettei lapsi kaipaa "puuttuvia" vieraita ihmisiä. eikä syyttele heidän puuttumistaan.
Ainoa joka syyttelee, on tämä nimimerkki, jolla on paha olo. (mikä on tietysti harmi)
Ja kohtaloitakaan ei jaella yhden pahoinvoivan ihmisen voimin. Oikeesti. ei vaikka kuinka manaisi.
Lapsi vaistoaa kaiken äidistään. jos äidillä on paha olla se vaikuttaa lapseen aina oli syy sitten mikä tahansa ristiriita jos se vaivaa äitiä.
Mutta tuskin silti syyttelee......
Emme me voi tulevaisuutta tietää et sinä enkä minä. Tätä nykyhetkeä kannattaa jokaisen äidin yrittää elää tasapainoisesti ja huolehtia hyvistä väleistä läheisiinsä. Sehän on hänen lapsensa joka vaistoaa hänen pahan olonsa.
Minulla ei ole pientä lasta joka vaistoaisi minun pahaa oloani. Ja silloin jos minulla sellainen olisi pyrkisin kaikin tavoin elämään sovussa läheisteni kanssa.
Voimia sinulle siihen tehtävään jos kyse oli sinun lapsestasi ja sinun ratkasemattomista risteriidoistasi.Hyvin henkilökohtaiselta tuo ongelma sinusta ainakin vaikuttaa tuntuvan. Minulla on hyvät ja läheiset välit äitiini ja anoppiini.
valitettavasti on niitäkin äitejä jotka eivät rakastaneet omaa lastaan eivätkä halunneet oman lapsensa parasta.mutta voiko heitä edes kutsua äideiksi,ehkäpä biologinen synnyttäjä voisi olla parempi.
joten ei voi ihan yleistää,on poikkeuksia.ja suosittelen että lapsen äidillä olisi hyvät suhteet omiin vanhempiinsa ja toisin päin ennen ku alkaa tutustuttaa lastaan isovanhempiin.siis isovanhemmat eivät ole sama asia kuin isä joka on lapselle tärkeä tekijä elämässä vaikkakin olisi tietty hyvä jos isovanhemmat olisi lapsen elämässä ,mutta edellyttää niitä hyviä suhteita.
miettikää mitä se olis käytännössä jos äiti on riidoissa vanhempiensa kanssa mutta silti tulevat lastenlastaan tapaamaan,kireissä tunnelmissa voisi olla nuo tapaamiset ja pelkkää haittaa lapselle.
Tommy Hellsten Kolmas mahdollisuus. Se käsittelee anteeksiannosta.
Turhaan mietit, mitä lapsesi joskus kysyy.
Tilanteet muuttuvat kaikissa perheissä.
Ehkä ongelmasi ovat kohta ohi.
Perheesi on sinulle kuitenkin tärkein. Monet asuvat kaukana muista sukulaisitaan, eikä yhteyttä pidetä.
Kyllä kaikki hyvin sujuu!
mun vanhemmat ei halu mun kanssa tekemistä, enhän mä voi pakottaa heitä sopia mun kanssa