tai saamattomuutena.
Selvähän se tietysti on, että keskivertotallaaja asian niinkin järkeilee, sillä eihän tavallisten vaarattomien ihmisten jännittämisessä ole rationaalisesti ajatellen kertakaikkiaan _mitään_ järkeä. Ja kyllähän ujo sen tietää, perkele vie. Kyse ei ole siitä.
Olen taipuvainen ajattelemaan, että rajoittava ujous, sosiaalinen fobia, on tietynlainen autismin muoto. Kyse on sellaisista aivotoiminnallisista/rakenteellisista asioista joihin ei vain voi itse vaikuttaa.
Selvähän se tietysti on, että keskivertotallaaja asian niinkin järkeilee, sillä eihän tavallisten vaarattomien ihmisten jännittämisessä ole rationaalisesti ajatellen kertakaikkiaan _mitään_ järkeä. Ja kyllähän ujo sen tietää, perkele vie. Kyse ei ole siitä.
Olen taipuvainen ajattelemaan, että rajoittava ujous, sosiaalinen fobia, on tietynlainen autismin muoto. Kyse on sellaisista aivotoiminnallisista/rakenteellisista asioista joihin ei vain voi itse vaikuttaa.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Usein pelkään, että minua pidetään jotenkin tyhmänä, kun esim. töissä vastailen lyhyesti kun minulle joku yrittää vääntää tikkua jutusta. En vain millään osaa heti avoimesti heittäytyä keskusteluun täysin tuntemattomien ihmisten kanssa.
Tikkua jutusta...juttua tikusta.
Eikö autismissa ole pikemminkin kyse siitä, ettei omaa sitä sosiaalista "säädössysteemiä", kun taas ujoudessa (tai sen äärimmäisessä muodossa, sosiaalisessa fobiassa) on vain lähinnä kyse tämän systeemin erilaisuudesta. Ujo persoonahan pyrkii olemaan estynyt, mutta mielestäni taas autistinen persoona ei tässä mielessä pyri mihinkään. Siksi varmaan ujot osataan luokitella sosiaaliseen kategoriaan, kun taas autistit aiheuttavat hämmennesty, sillä he eivät näytä toimivan minkään säännön mukaan.
Esimerkiksi autisti ei ymmärrä miten hymyyn pitäisi vastata, kun taas ujo ihminen on liian estynyt vastaamaan hymyyn.
Tämä ujo kyllä jollain tapaa kätkeytyy hymyilyn taakse. Saapuessani tilaan, jossa on vähänkin suurempi porukka, hymyilen kaikille, sanovat he melkein mitä vaan, vaikka jotain vakavaakin missä ei tosiaan kannata hymyillä. Harvoin sitten saankaan sanotuksi mitään tai korkeintaan jotain todella tyhjänpäiväistä (sanoessani jo mietin ettei näin...)
Saan kyllä kuulla toisinaan kommentteja, että on niin kiva kun aina hymyilen, mutta miten sen nyt sitten ottaa...
Tyhmä.