Olen huomannut, että jalan murtumien hoidossa käytetään kahta erilaista kipsiä, kalkkikipsiä tai lasikuitukipsiä. Millaisissa murtumissa tulee käyttää kalkkikipsiä ja onko sen käytöstä potilaalle mitä hyötyä ja haittaa verrattuna lasikuitukipsiin? Ilmeisesti se on ainakin huomattavasti painavampi ja paksumpi kuin lasikuituinen kipsi. Millaisia kokemuksia tämän kokeneilla on?
Samoin minua on mietityttänyt paksupohjaisen ns. kipsikengän käyttö. Onko sen tarkoitus auttaa potilasta astumaan jalalle vai mikä sen todellinen tarkoitus on?
Samoin minua on mietityttänyt paksupohjaisen ns. kipsikengän käyttö. Onko sen tarkoitus auttaa potilasta astumaan jalalle vai mikä sen todellinen tarkoitus on?
Vastaukset 7
Vanhimmat
mulla murtu keväällä jalka ja se kipsattiin, leikkausta ei tarvittu. ensimmäisen 1,5 viikkoa vietin kalkkikipsissä varpaista nivusiin. se oli erittäin painava ja hankala. 1,5 viikon kuluttua kipsi otettiin pois jalka kuvattiin ja tilalle laitettiin lasikuitukipsi joka oli jalassa 6 viikkoa (kipsi kuitenkin vaihdettiin 2 viikon välein hygienia syistä=)). 6 viikon jälkeen sain alkaa varata jalalle mutta murtuman siainnin takia kipsi pysyi vielä samana pitkänä mallina mutta se oli polvesta suorempi ja minulle annettiin kipsikenkä jottei kipsi vahingoittuisi. lääkäri sanoi että jalalla voi kävellä aivan "normaalisti" kunhan se ei satu. viikon jälkeen pystyin jo kävelemään yllättävän helposti lyhyempiä matkoja ilman keppejä ja lopulta dumppasin toisen kepin kokonaan.
eli kuitukipsi on varmaankin kestävämpi ja paaaljon käyttäjä ystävällisempi. en kyllä tiedä miksi aina ensimmäinen kipsi on kalkkikipsi. ehkä sillä halutaan varmista ettei potilas liiku liikaa=D
Mulla murtu kanssa jalka viime kesänä. Onneksi murtuma oli nilkassa, joten selvisin polven alle loppuvalla kipsillä. Ensimmäiset 2 viikkoa mulla oli tosiaan kalkkikipsinen saapas jalassa, jolloin jalalla oli täysi varauskielto. Sen poistamisen jälkeen jalkaan laitettiin lasikuitukipsi, jota piti pitää vielä 4 viikkoa. Kipsikenkä annettiin heti mukaan, vaikka jalalle ei aluksi saanutkaan astua.
Tuo kipsinen kipsi oli todella epämukava (siis aivan tajuttoman raskas) ja hankala. Teki kaikesta liikkumisesta ja tekemisestä todella vaikeeta. Miten sä oikein pärjäsit tollasen koko jalan kipsin kanssa? Mahtoi olla kipsillä painoa jonkun verran ;) Samoin voisin kuvitella, että liikkuminen ja muut päivittäiset asiat (kuten suihkussa käynti) olisi suhteellisen vaikeeta jos kipsi menisi varpaista aina reiteen asti
Hoito aloitetaan usein kipsi-kipsillä, koska vamman jälkeen alue on usein niin turvoksissa, että kipsi löystyy pian kipsauksen jälkeen (kun turvotus laskee) ja joudutaan sen vuoksi uusimaan. Samaten halutaan varmistaa ensin, että alkuhoito on onnistunut, eli murtuma on saatu väännettyä riittävän hyvään asentoon eikä lisätoimenpiteitä enää tarvita. Kipsi-kipsi on paljon halvempi kuin lasikuitukipsi ja siitä on myös hiukan helpompi muovata jämpti tuki. Lasikuitukipsi on kevyempi ja kestää paremmin kosteutta(ja siis kalliimpi).
Eli jos tuntuu siltä, että kipsiä joudutaan pikapuoliin korjailemaan, laitetaan kipsiä. Jos taas turvotus on lievää, eikä korjauksiin ole tarvetta, laitetaan lasikuitu (tai jos "artisti maksaa"). Kipsi voidaan vaihtaa lasikuituun myös myöhemmin alkuvaiheen hoidon jälkeen. Kipsi ulottuu useimmiten murtumakohdan molemmin puolin olevien nivelten yli, eli estää niiden liikkeen. Alaraajan murtumissa sallitaan jossakin vaiheessa varaaminen vammauteneelle jalalle osittain tai kokonaan. Tällöin kipsiä voidaan vahvistaa, jotta se kestää varauksen paremmin ja laitetaan ehkä myös ns. kipsikanta, eli kuminen möykky jalkapohjan keskelle ottamaan vastaan kulutusta.
Nykyään tunnutaan suosivan myös pehmeitä "soft"-lasikuitukipsejä, jotka ovat mielestäni "syvältä".
Itselläni on (kiitos harrastukseni) ollut useasti, ja paraikaakin jalka kipsissä erilaisten vammojen takia, ja lisääntyvässä määrin kipsaajat haluavat laittaa näitä pehmeitä kipsejä. Itselläni kun viimeksi oli nilkka murtunut, Laitettiin ensin perinteinen kipsikipsi, ja kaikki näytti hyvältä, kunnes parin viikon kuluttua vaihdettiin softkipsiin, ja sain luvan varata jalalle kivun suomissa rajoissa. Jo kipsausvaiheessa sanoin kipsaajalle, että tuntuu aika ohuelle tämä kipsi, jolloin sain vain hymyilyä osakseni, että niinhän sen pitääkin olla... kun aloin sitten varaamaan jalalle, kipsi katkesi nilkan kohdalta. Kipsi vaihdettiin uuteen samanlaiseen, ja ei kestänyt viikkoakaan kun sekin katkesi... korjasin sen sitten itse ilmastointiteipillä ;) ja poistin sen sitten itse parin viikon kuluttua kun se ei tukenut nilkkaa enempää kuin villasukka...
Nyt Sääriluuni on poikki ja jalassa kokokipsi, myös lasikuitua ja softia, ja vaikkei jalkaa uskalla vielä liikuttaa, niin kipsi taittuu jo polven kohdalta vaikka kuinka paljon, vaikka olen yrittänyt varovasti olla, enkä ole kipsatulla jalalla maata hipaissutkaan... Että minun mielipiteeni on, että vanha kipsikipsi tukee murtunutta luuta huomattavasti paremmin kuin softlasikuitu. Vaikka se sitten murustaakin koko kämpän ja sängyt ja kaikki... Hyvää vuoden jatkoa kipsatuille!
lähes kaikkea jokapäiväistä toimintaa. Itselläni oli 2 ensimmäistä viikkoa sellanen kipsi-kipsi. Ainakin omat kokemukset siitä eivät kovin mukavia ole, suihkussa käynti hankalaa kun pitää varoa ettei se kastu ollenkaan. Sitten se painaa ainakin tonnin eikä mahdu mihinkään kun on yli puolet lasikuituista paksumpi. Itse pidin ensimmäiset 2 viikkoa jalassa sitä hienoa kipsikenkää aina liikkuessani, mutta lasikuituisen kipsin saatuani jätin sen pois.
No kai niillä lääkäreillä joku hyvä syy on siihen, että ne käyttävät sitä kipsistä raskasta ja epämukavaa versiota murtuman hoidon alussa. Tsemppiä kaikille kipsissä vuoden aloittaville, kyllä se siitä vielä iloksi muuttuu ;)
mulla on ainakin kaikki kuitukipsit ollu ainakin yhtä kestäviä kuin kalkkikipsit. jalka ei ole liikkunut yhtään ja pinta on kova kuin kivi!
Leikkauksen jälkeen raaja usein turvottelee, joten potilaalle laitetaan halkaistu kalkkikipsi jota voidaan tarvittaessa levittää. Jalan turpoaminen kipsissä aiheuttaisi muuten hyvin epämiellyttävää ja puristavaa kipua. Kun turvotus alkaa laskea saatetaan yhä käyttää kalkkikipsiä, koska turvotuksen laskiessa kipsi löystyy äkkiä --> löysä kipsi hiertää eikä aja asiaansa eli ei tue jalkaa!
Kotiutumis vaiheessa laitetaan usein lasikuitukipsi joka on totta vie paljon kalkkikipsiä kevyempi ja näppärämpi. Tässä vaiheessa annetaan usein jo lupa varata jalalle painoa, joten kipsikenkä tulee tarpeeseen. Kipsi pysyy puhtaana ja ehjänä ulkona liikuttaessa.