Onko muilla ollut jossain vaiheessa raskautta fyysistä pahoinpitelyä. Mulla pelko että vauvalle sattunut jotain, (rv nyt 25), mutta lääkäriin en juuri nyt pääse... Laittakaa vaikka mailiosoite jos haluatte jutella, tänne en tämän enempää kirjoita.
Pahoinpitely raskaana ollessa
EiKukaan
102310
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
ensimmäinen lapseni kohdalla oli pahoinpitelyä, pääsiassa kyllä minun päähäni/naamaani kohdistuvaa, mutta myös selkään kohdistuvaa... ei onneksi mitään vakavampaa sattunut, vauva on aika hyvässä turvassa kohdussa. Minun tuli niin paha olla sinun puolestasi..mutten sähköposti osoitettani tänne nyt laita..jos haluat jutella, niin laittaisitko sinä? Ja kaikista parhaiten pääset pelostasi kertomalla asiasta neuvolassa... vaikkakin vaikeaa tuokin, itse en kertonut koskaan, olin jopa naama mustana neuvolassa...enkä saanut sanaakaan sanottua...mutta toivottavasti sinä saat, pääset ainakin kunnolla tutkittavaksi...
Kyllä olen joutunut, ikävä kyllä. Toista lasta odotan ja mieheni kääytös menee kyllä välillä yli rajojen... Aluksi hän vain uhkaili, ja uhkaili sitten kerran niin sanotusti vahingossa osui naamaani nyrkillä ja viimeksi raivostui niin paljon, että hiuksista kiinni ja alkoi repimään:-( Oli niin paha olo. Teinpä nopean ratkaisun ja heitin miehen pihalle samana päivänä. Nyt olen yksin, mutta onnellinen! :-)
No nyt mies tunnisti tehneensä väärin ja pyytää toista mahdollisuutta, sanoin kyllä että ei käy!
Naiset, älkää sietäkö missään vaiheessa pahoinpitelyä. Niin henkistä kun fyysistä etenkin raskaana ollessa.! Järki päähän!
olen kokenut minäkin. Jouluaattoaamuna pienen riidan seurauksena sain potkun ristiselkääni. Selkää särki 3 päivää alaraajoihin, mutta koska sikiö potki normaalisti ja mitään oireita ei tullut, en hakeutunut lääkäriin. Tää on surullista, mutta kun ei uskalla lähteä....
niin just...sitähän kannattaa olla miehen kans joka voi joku päivä tappaa vatsa-asukkisi...niinpä niin!mietis vähän!!!!luuletko tosiaan että mies kuuntelee tunnista toiseen itkevää lasta rauhallisena????kyllä oot tyhmä jos et häivy!odotatko että sattuu vielä pahempaa?missä raja?!
Rakkaat naiset. Eikö tule mieleen, mitä tapahtui eräälle iltalehtien kovasti säälittelemälle Paulalle tässä juuri ennen joulua. Luuletteko, että hän odotti tietoisesti kohtaloaan vai uskoiko että mies muuttuu? Kannattaako lähteä ennenkuin menee överiksi? Lapsi on myös vaarassa, et vain sinä.
Kerran väkivaltainen on aina väkivaltainen, uhka on olemassa vaikka sitä tapahtuisi harvoin ja kuinka katuisi tai pyytelisi anteeksi.
vaikeaa se lähtö olikin...minä jätin väkivaltaisen miehen kun lapsi oli vuoden vanha, mutta en olisi siihen pystynyt ilman ulkopuolisten apua, omat vanhempani sekä isovanhempani tulivat apuun. Mutta oli se erokin kamalaa, pelkkää uhkailua ja pelkoa ja kiristystä...mutta totta turiset, eilen tuli dr phil (heh;)) mutta kerranki siinä oli asiaa, 25 prosenttia henkirikoksista amerikoissa on miehen tappama vaimo...ei kuullosta kovinkaan hyviltä luvuilta. En tiedä mikä miehissä on "vikana" mutta jokin on... mutta tukiverkosto on naiselle todella tärkeä!! Että jos on lähipiirissäni väkivallasta kärsiviä naisia, AUTTAKAA heitä, ei se voivottelemalla parane!! ( ja jos joka viides nainen elää parisuhteessa, missä on väkivaltaa, täytyy lähes jokaisen lähipiiristä löytyä )
Voimia kaikille =)
Tossa taannoin ukko juovuspäiten eka hajotti ikkunan ja sitten myöhemmin kun "nalkutin", niin yxkax kävi takaapäin kiinni, veti maahan. Hakkasi takaraivoon nyrkeillä ja vuoroin kuristi kun sai mut käännettyä. Onneksi pääsin sattumalta irti. Poliisit olivat jo ko.iltana/aamuna kertaalleen käyneet, mutta eivät ilm.reagoineet tarpeeksi vakavasti ekalla kerralla. Vasta kun toisen kerran sain soitettua, ne viipyivät todella kauan ennenkuin tulivat, mutta tullessanasa vihdoin veivät "pahnoille makaamaan". Jätin miehen, tein rikosilmoituksen. Nyt kuitenkin jo palasimme yhteen. Annan vielä tämän yhden mahdollisuuden, tietäen jo nyt että ratkaisu oli väärä. Mutta kun kerran lupasi lopettaa juomisen ja onkin paluusta lähtien ollut selvänä, niin katson kuinka kauan auvoa kestää. Rikosilmoituksen peruin miehen toiveesta, mutta koska kyseessä pahoinpitely, niin syyttäjä päättää hylätäänkö asia vai mitä tapahtuu. Rv silloin oli n.15
Älkää hyvät naiset alistuko tuollaiseen ja jääkö vaan odottamaan sillä tuo hakkaaminen ei kuin pahene vuosien varrella.
Olin naimisissa 10 vuotta. 4 vuotta odotin ja varmistin omia tunteitani sillä en halunnut tehdä lasta kelle vaan. Kun olimme olleet 9,5 vuotta yhdessä hän hakkasi ensimmäisen kerran ja poika oli silloin 5,5 vuotta. Pari kuukautta sinniteltiin ja sitten uudelleen.
On kauheaa asua lapsen ja parin koiran kanssa niin että viikonloppuisin pitää olla auton avaimet taskussa, koirien hihnat oven vieressä ja lapselle vaatteita takapenkillä. Me erottiin ja sitten se kauheaksi vasta muutuikin, uhkailua, renkaiden puhkomista yms. Poliisit eivät voineet tehdä mitään koska ei ollut todisteita.
Oikeudessa yritettiin valheella kääntää minusta huonoa äitiä mutta onneksi oli hyvä lakinainen ja kaikki uhkailut kirjattiin pöytäkirjaan. Siitä että sanoin että minut uhattiin tappaa sain kunnianloukkaussyytteen.
Ainoa mitä kadun on se että en mennyt lääkäriin näyttämään vammoja sillä silloin olisin saanut yksinhuoltajuuden eikä kalliita 2800€ oikeudenkäyntejä olisi tarvittu.
Toinen mitä kadun on se etten lähtenyt heti ekan kerran jälkeen sillä nyt minulla on ihana perhe, hyvä mies ja vauva tulossa jota me molemmat odotamme innolla.
Lapsi kärsii väkivallasta joten teidän aikuisena tarvitsee suojella lastanne siltä. Sitäpaitsi miehet on kuin junia aina tulee uusi ja jos tarpeeksi valkkaa löytyy myös parempi.
Tsemppiä..
Apua sain itse kirjoittamalla naislinjalle joka on tarkoitettu väkivaltaa kokeneille naisille.
Älkää jääkö tuleen makaamaan..
Anneli
monia rikosilmoituksia, lähestymiskieltoja ym. miehen "pyynnöstä" nykyään toivon, etten niin olisi tehnyt, ymmärrän sinua kyllä, mutta kuten itsekin tiedät ei se mies siitä parane...ikävä kyllä.. toivoisin että uskaltaisit lähteä, vauvan ja itsesi vuoksi. Koskaan ei tiedä kuinka lujaa mies lyö ja millä..siinä voi mennä lapsen taikka sinun henki.. minä olen niin pahoillani kaikesta näistä asioista, ja toivoisin todella että JOTAIN pystyttäisiin tekemään miehille...en vaan tiedä mitä. Itse yritän kasvattaa poikani rakastamaan ja olemaan avoin ja kaikkea...pelottaa kun poika on tämän väkivaltaisen eksän geenejä saanut, jatkuuko sama hänessä...parhaani yritän ja rakastan lapsen ihan ruttuun ;)
mutta apua on vaikea saada ja uskaltaa hakea, kuten aiemmin kirjoitin, olisi tukiverkko naiselle todella tärkeä...siinä sitten mies saa katkastua kaikki suhteet naiselta ja yksin on vaikeaa..ja ero oli minullakin ihan helv..ttiä, meni vuosia ennenkuin asiat rauhottuivat... vieläkin painajaisia kaikesta siitä...