Ei tullut kiitosta, ei mitään. Kuten ei ole tullut aiemminkaan. Poika jo parikymppinen, pitäisi tajuta ese ilmoittaa, että perille tuli. Tämän pojan äiti on oman lapseni (8 v) kummi. Oli laittanut kirjan jouluksi. Lapseni soitti ja kiitti, kun kehoitin.
Tekisi mieli jo jättää tuon pojan muistamiset kun sieltä ei ikinä mitään kuulu, ei kiitosta ei edes tietoa onko lahja perillä. Mutta jos sen teen, pelkään kummin sitten "unohtavan" oman lapseni.
Tekisi mieli jo jättää tuon pojan muistamiset kun sieltä ei ikinä mitään kuulu, ei kiitosta ei edes tietoa onko lahja perillä. Mutta jos sen teen, pelkään kummin sitten "unohtavan" oman lapseni.
Vastaukset 7
Vanhimmat
hyvällä omatunnolla lopettaa rahan tai lahjojen antamisen kummipojallesi. Hänhän on jo aikuinen eli ei tosiaan pitäisi vaikuttaa sinun kahdeksanvuotiaan ja hänen kumminsa väliseen suhteeseen. Laita tästä eteenpäin vaikka pelkästään joulukortti ja syntymäpäiväkortti tms. Monillahan on tapanakin, että rippikoulun jälkeen ei kummilasta enää "lahjota".
Itse olen ollut tuollainen ajattelematon kummilapsi.
Siihen vain tottui, että lahja tuli, kuin joulupukin säkistä, ei sitä ajatellut mistä lahja oli peräisin, kun ei edes pahemmin sitä kummiaan tuntenut, tiesi vaan, että sen niminen oli jossain.
Onneksi mulla kuitenkin on fiksu kummi joka soitti mulle ja kysyi onko lahja tullut perille ja kehotti soittamaan useammin ja tulemaan kylään.
Siinä sitten rupesin miettimään kummin merkitystä ja rupesin käymään kummilla kylässä ja muuten pitämään yhteyttä.
Nyt, kun tunnemme kummin kanssa hyvin, niin lahjatkin tuntuu paljon arvokkaammilta enkä vahingossakaan unohda kiittää.
mutta äitisi ei ollut kovin fiksu. Jos lapsi ei ymmärrä kiittää, on vanhemman tehtävä siihen patistaa. Ellei onnistu, kiittää sitten äiti. Näin minä toimin lasteni kanssa. Vielä ovat itse soittaneet ja kiittäneet.
Minunkaan kummipoikani ei kiittele saamistaan. Kun joskus kysyn, onko tullut perille, äitinsä vaan kertoo, että joo, tuli perille, kyllähän mä sanoin, että soittaisi, mutta ei tuon ikäiset... ja se oli äidin mielestä kuitattu sillä. Tosin minä aloin pienentämään rahalähetyksiäni aina 5 eurolla sitä mukaa kun ei tullut mitään kommenttia perillemenosta. Siis siinä iässä, kun lapsen pitäisi jo itsekin ymmärtää. Nyt lähetän 0 euroa ja saman saan siitäkin, eli en mitään. Ja kaikillä hyvä olla?
minä laitoin kummityttöni äidille 125 euroa rahaa että osaa ostaa sopivat vaatteet tytölle 3v!
..olisi pitänyt laittaa 300 euroa, sen verran paljon lasten vaatteet maksaa. ja eihän sen ikäiselle voi laittaa enää mitään muuta kuin viimeisimmän muodin mukaisia vaatteita.
Mielestäni voit siirtyä tuon ikäisen kohdalla sellaiseen muistamiseen, että lähetät pelkän kortin. Minun kummini tekivät juuri näin, kun täytin 18v. enkä nyt siitä sen kummemmin närkästynyt.
Ja sitä paitsi, se on oman lapsesi kummin häpeä, jos hän tuosta suuttuu. Eihän hän voi olettaa, että vielä hänen poikansa ollessa 50-vuotias, lähetät lahjoja tai rahaa...
Ei kummin tehtävä voi olla loputon rahasampo koko kummilapsen eliniän.
Ja minusta tässä tulaan muutenkin siihen että mikä on kummin tehtävä?
Olla lahjojen antaja...?
Minulla oli hyvä kummi, kun olin lapsi niin hän muisti minua lajoilla yms ja ne tuli todella tarpeeseen sillä olimme hyvin köyhiä. Kun sain ensimmäisen keästyöpaikan, lahjat jäi, enkä ole niitä kaivannutkaan.
Pienenä kummi vietti myös aikaa minun kanssa. käytiin kävelyllä yms. Hän kannusti minua.
Tärkeinä ei siis ollut lahjat.