Miten on mahdollista?

Mistäköhän sitä alottais.. :D no mä sain viime talvena tietää olevani raskaana. Vaikka se tuliki täytenä yllätyksenä, eniten jännitti synnytys. Siis enemmän ku yövalvomiset ja taloudelliset asiat yms. Harkitsin jo suunniteltua keisarinleikkausta, mut mitä lähemmäks laskettu aika tuli, sitä enemmän halusin synnyttää nimen omaan alakautta.

Kyllä, hormonit tekevät naisen lantiosta väljemmän ja mahdollistavat näin synnyttämisen. Luultavasti ne myös auttavat selviämään henkisestikin paremmin, itsestäni ainakin tuntui että olisin jonkunlaisessa hormoni-humalassa...

Sattuihan se vauvan ulostulo paljon, mutta ainakin minä koin supistukset vielä hankalammiksi (vaikka alapääni ei ole ikinä ollut ainakaan keskivertoa löysempi :D). Sit kun pääsi ponnistusvaiheeseen asti kaikki tapahtui jo nopeasti ja se että itse sai tehdä jotain tuntui helpottavalta.

Synnytyksen jälkeen oli muutaman viikon sellainen olo, että EI ENÄÄ IKINÄ, mutta se meni yllättävän nopeasti ohi. Nyt, 3 kk synnytyksestä, en pitäisi katastrofina vaikka olisin taas raskaana. =)

voi kuinka tutulta kuulostatkaan!

Itse olin aivan varma että hengissä synnytyksestä ehkä selviää, mutta nipin napin. Lasketun lähestyessä hoin itselleni ajoittain, ettei kukaan ole silkkaan kipuun kuollut tiettävästi. Psyykkaus kai auttoi jossain määrin.

Vauvan pään halkaisija on alle 10cm normaalisti. Iso vehje työntää kieltämättä ainakin toisesta suunnasta.. Onneksi se luontoäiti on hoitanut asian fiksusti ja järkännyt niitä muutoksia sinne alapäähän sunnytyksen edetessä. Itseasiassa hännänhuipun syntyessä kätilöopiskelija mittasi että kohtu on auki juuri tuon 10cm ja totesi, että eikö sen pitäisi nyt tulla jo itsestään? No, ei ihan, mutta helpommin kuitenkin.. Joten mitoista ei tuossa vaiheessa ole asia kiinni.

Vauvan keho taas on suhteessa päähän aika pieni ja menee kivasti kasaan niin että kun sen pään saat pihalle niin muu seuraa vauhdilla perässä.

Eittämätön tosiasia on sekin, että sitä kautta ne vauvat ovat tulleet ja tulevat edelleen pääsääntöisesti ulos..

Kivun lievitykseen on niin monia konsteja, että kenenkään ei kipua pidä joutua enää kokemaan synnytyksen takia vaikka täysin tunnotonta se ei koskaan ole eikä kai pidäkkään. Tuska ja todellinen kipu ei touhuun kuulu ja sitäpaitsi ne uuvuttavat hyväkuntoisenkin äidin nopeammin kuin mikään muu.

Tuosta nielemisestä vielä; jotkuthan nielee mitä vain ja vielä palauttavat takaisin suuhunsakkin. Kaikkea sitä oppii kun harjoittelee vaikka niin ei ihmisen nieluakaan ole luotu toimimaan, alapäällä sen sijaan on se oma alkuperäinen tarkoitus jäljellä.

Niin ja ottaen huomioon, että aikanaan olin aika samassa asemassa paitsi ettei ollut nettiä jossa kysyä niin olen minäkin päätynyt nelikon äidiksi joten ei se kamalaa voi olla, eihän?

todella ihmetellä. Joillekin alatiesynnytys on helpompaa kuin toisille, joillakin paikat todella leviää jo ennen synnytystä, ja toisilla taas ei millään edes synnytyksessä, jolloin joudutaan silpomaan synnyttävän väliliha, pinta- ja syvemmät kudokset repeilee emättimessä ja yleensäkin lantion sisäelimissä, vauva revitään imukupilla ulos tai päädytään hätäsektioon. Ja joillakin elimistö on jo valmiiksi niin löysä, ettei ihmeitä tarvii tapahtua hormonitoiminnassa tai muutenkaan, vaan pukeltavat vauvat vaikka miten päin ulos. Vauvojen koko voi vaihdella tosi paljon, joten sekin vaikuttaa asiaan.

Loppujen lopuksi, kukaan ei voi tietää miten itse kunkin synnytys menee ennen kuin synnytys on takana. Kylläpä se olisi kuitenkin melko helppoa, jos synnytyksessä täytyisi kestää vain se helvetillinen kipu, valitettavasti vain jotkut joutuvat kärsimään vammoista koko loppuelämänsä. Ja vaikka synnytys olisi helppokin, siitä jää tietysti pysyvät jälkensä elimistöön.

Ja se evoluutio on todella ihmeellinen - ihmisnisäkkäillä on aivojen koon kasvun takia kaikista vaikeimmat synnytykset nisäkkäistä ja luontaisesti kuolleisuus olisi korkea. Ei kuitenkaan onneksi "sivistysvaltiossa" kuten Suomessa.

Raskausaikana voi olla erinäisiä kolotuksia, jotka johtuvat siitä, että kroppa valmistelee itseään synnytykseen. Ja esim. kun synnytys alkaa, onkohdunkaula lyhentynyt olemattomiin ja kohdunsuu on auki 10cm. Vauvan pää on soikea sen syntyessä.

Naisen kroppa on luotu silleen, että se kykenee muuntumaan. ajatella,miten se vauva mahtuu kohtuun? Täytyy olla lujaa materiaalia, jotta se kestää venymisen ja silti palautuu entiselleen (lähes).

Ja olet oikeassa, naisella erittyy hormoneja jotka aiheuttavat erinäisiä toimintoja raskauden ja synnytyksen aikana.

Mutta älä mene nielaisemaan kokonaista vesimelonia ;) siihen tarkoitukseen ei kroppaa ole tehty...