Missäköhän kohtaa ollaan menty metsään, kun yritykset pyrkivät (liekö jo kauankin tehneet) tekemään tuloksensa pörssissä, ei normaalilla kaupankäynnillä? Yksi tämän päivän suurimpia kirosanoja on kvartaalitalous. Työn ja kaupankäynnin merkitys ovat kutistuneet olemattomiin, kun yritysten ykköstavoitteina on vaan saada osakkeensa tuottamaan sijoittajilleen parhaan tuoton. Tuloksen maksimoimiseksi vaikka potkitaan osaavaa ja motivoitunutta väkeä, joka on yrityksen todellinen moottori, pihalle. Johtuuko tällainen kieroutuminen uudesta johtajasukupolvesta? Ennen puhuttiin "kovista kauppamiehistä", nykyään ei ole kuin "saneeraajia". Ei siis ihme, miksi seuraava arvoitus kuulostaakin hyvältä:
Mikä on kymmenentuhatta ekonomia merenpohjassa?
Vast: Hyvä alku.
Mikä on kymmenentuhatta ekonomia merenpohjassa?
Vast: Hyvä alku.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Kommenttisi oli tyypillinen sellaiselle, joka ei ymmärrä nykyaikaisten markkinoiden ja pörssin toimintatavasta mitään.
Yritykset tekevät edelleenkin tulosta joko myymällä enemmän tavaraa tai sitten vähentämällä kuluja. Juuri toiminnan tehostamisesta ja kulujen vähentämisestä on ollut kyse kun porukkaa on potkittu pellolle. Tämä vapauttaa resursseja investointeihin jotka lisäävät tuotantokapasiteettia ja kas - tarvitaankin lisää työvoimaa. Juuri näin on käynyt: raflaavista irtisanomisuutisista huolimatta työllisyys on Suomessa kohentunut tasaisesti jo yli kymmennen vuotta.
Tämä sykli on markkinatalouden perusta, jonka vuoksi sen mekaniikka on syytä pitää mielessä. Esimerkkinä voidaan mainita tekstiiliteollisuus Englannissa 1800-luvun alussa, jolloin teollistuminen oli juuri alkanut. Väkeä potkittiin pellolle koska uudet koneet olivat niin tehokkaita. Tekniikkaa syytettiin työpaikkojen ryöstämisestä (vert. nykypäivä) ja kommunismin suosio kasvoi yleisesti. Mutta kuinkas sitten kävikään? Koneiden ansiosta tuotantokapasiteetti kasvoi moninkertaisesti, jolloin hinnat alenivat. Hintojen alentuessa kysyntä kasvoi räjähdysmäisesti, jolloin palkattiin lisää väkeä pyörittämään yhä uusia tekstiilitehtaita. Kasvu oli exponentiaalista: pelkästään teksitiiliteollisuus työllisti vain muutamaa vuosikymmentä koneiden tulon jälkeen moninkymmenkertaisesti enemmän ihmisiä kuin ennen koneita. Lisäksi tekstiilituotteiden halpeneminen johti siihen, että niiden ostajille jäi ylimääräistä rahaa. Näillä rahoilla tehdyt investoinnit kasvattivat tuotantokapasiteettia toisilla aloilla ja loivat aina vaan lisää työpaikkoja.
Juuri tämän perusmekanismin ansiosta markkinataloudessa on pyrittävä kaiken toiminnan tehokkuuteen: se vapauttaa resursseja tuottavampaan käyttöön, mikä itsessään lisää työpaikkojen ja hyvinvoinnin määrää.
Tietenkään ei käy kieltäminen niiden harvojen ahdinkoa, jotka joutuva tehostamistoimenpiteiden kohteiksi. Heitä ei lämmitä se, että tulevaisuudessa tehostamisen aniosta syntyy uusia työpaikkoja, toisillekin aloille. Heille on oltava kunnollinen muutosturva.
Mitä pörssiin tulee niin se on pelkkä kaupankäyntipaikka, jossa yrityksen osakkeen arvon mitataan. Ei siellä tulosta tehdä. Sinänsä on totta, että joissakin tapauksissa yritysjohto tuijottaa liian lyhytnäköisesti osakkeen arvoa (kvartaaleittain) mutta toisaalta tähän heillä on juridinen velvollisuus: osakeyhtiön lain säätämä tarkoitus on tuottaa voittoa osakkeenomistajille, joten turha syyttä johtoa ahneudesta.
Juuri itsekin totesit, että yritykset (tai ainakin osa) ovat liian lyhytkatseisia. Minä olen sitä mieltä, että millainen työnjohto, sellainen yritys. Jos yritys on "kädettömien" luotsattavana, mitä siltä voi odottaa. Suurin puute, minkä näen yritysjohtamisessa, on todellisen toimintaympäristön tuntemattomuus tai haluttomuus tietää, mitä siellä todella tapahtuu. Ainakin konsernissa, jossa itse työskentelen (yksi maailman suurimpia), "herrat" eivät joko viitsi tai uskalla vaivautua kentälle. Ei pelkkiin tunnuslukuihin saa tuijottaa, jos aikoo asiakaskuntansa säilyttää. Asiakkaille saattaa syntyä epämiellyttävä kuva yrityksestä, jonka toiminnassa ei ole päätä eikä häntää. Ja kyllä paskanmaku tahtoo palavereissa jäädä suuhun, kun "pikkuherrat" tuovat isompien viestiä, joka on aina se sama: osakkeenomistajat numero uno! Toimintaraamit tuhotaan ja sitten pitäisi vielä hymyillen yrittää parantaa tulosta, niin mitä se on? Eivät sijoittajatkaan kauan katsele, jos homma muuten kusee.
Pahin mätä on pääkonttorilla, siitä ei pääse minnekään. Siellä kun kilpaillaan jo sisäisestikin. Rahaa siirretään taskusta toiseen. Tarttis varmaan tehdä jotakin?
Luulevatkohan herrat, että heidän paikkansa on turvattu? Sillä jos meidän työt loppuisivat, niin silloin ei heitäkään enään tarvittaisi. Jotenkin tuntuu, että yrittävät esittää suurempaa kuin mitä todellisuudessa ovat.
PS. Minulla ei ole mitään sidonnaisuutta mihinkään puolueeseen eikä tule koskaan olemaankaan. Eli tämä ei ole mikään poliittinen kannaotto vaan yksi näkemys siitä, miksi homma ei toimi. Kumpi muuten on tärkeämpi, ihminen vai bisnes?
Olisikohan firmojen poissiirtymisellä mitään yhteyttä siihen että sossut pistivät niille tuplaverotuksen?
Ja samaan aikaan Virossa vero on nolla jos jättää rahat firmaan ja laajentaa?
Sossujen tyhmyys on ääretön luonnonvara, kun sille vaan keksittäisiin joku käyttötapa.