Meillä lestadiolaispiireissä mennään naimisiin aika lyhyen seurustelun jälkeen.Eikö haluta tai voida tutustua toiseen kunnolla sillä kyseessä on kuitenkin elinikäinen liitto toisen kanssa?Vai onko lihanhimo niin suuri ettei jakseta odottaa papin aamenta jos seurustelu kestääkin pidempään?
Moni liitto voisi olla onnellisempi kun todella tietää ja tuntee toisen hyvät sekä huonot puolet..tietää millaisen puolison itselleen on valinnut.Lyhyissä seurusteluissa yleensä ehtii näkemään vain toisen hyvät puolet ja huonot puolet voivat vaan olla ikävä yllätys sitten kun ne tulevat ilmi pikaisen vihkimisen jälkeen.Vaikka toista tuleekin rakastaa niin myötä- kuin vastamäessäkin niin hosumalla ei hyvää synny.
Moni liitto voisi olla onnellisempi kun todella tietää ja tuntee toisen hyvät sekä huonot puolet..tietää millaisen puolison itselleen on valinnut.Lyhyissä seurusteluissa yleensä ehtii näkemään vain toisen hyvät puolet ja huonot puolet voivat vaan olla ikävä yllätys sitten kun ne tulevat ilmi pikaisen vihkimisen jälkeen.Vaikka toista tuleekin rakastaa niin myötä- kuin vastamäessäkin niin hosumalla ei hyvää synny.
Vastaukset 41
Vanhimmat
Meno on kahden kauppa ja kolmannen korvapuusti !sanoi aina U.Toivonen ,Suojelus enkelit hakevat meille avio kumppanin ,ei se vieläkään ole ajasta kiinni ,uskotko siihen ? RAKASTATKO kumppaniasi,? siitä se on kiinni .USKO ja ole hyvässä turvassa .
Avauksessasi on erittäin hyvä ja ajankohtainen aihe.
Joitakin ajatuksia heräsi.
Kunnolla tutustumiseen ei 30 vuotta riitä. Itse olen ollut avioliitossa jo sitäkin kauemmin.
Lihan himokin on vanhemmiten paljon hellittänyt.
Rakkautemme odotti aameneen asti, eikä ole tarvinnut katua. Vieläkään en parasta ystävääni ja omaa kultaani vaihtaisi edes kahteen kaksvitoseen. Omat lapsetkin ovat jo iältään sitä vanhempia.
No se siitä.
Seuraavaksi kiinnostavat nuo sanat,
* hyvät puolet ja
* huonot puolet.
Toisen kanssa pitäisi elää, ja on pakkokin elää juuri sellaisena kun hän on. Jomman kumman taikka kummankin puolison välinpitämätön käytös toista kohtaan, voi tehdä toisesta tai molemmista "huonon", vaikka hän/he olisivat mitä ihanimpia ihmisiä.
Ei kukkakaan kauaa kuki, ellei sitä muista kastella ja lannoittaa.
Ja vastaavasti jos sinä/minä kohtelemme puolisoa täyttämällä pyyteettömästi hänen tarpeitaan, niin hän on mitä suloisin ja ihanin ihminen. Antaessaan saa, ja mitä kylvää, sitä sitten niittää.
On kaksi lähtökohtaa. Yksi on (lapsen omainen), että odotan toisen tekevän minut onnelliseksi. Ja toinen vaihtoehto on se että pyrin tekemään puolisoni onnelliseksi.
Eliniäksi riittää siis harjoittelemista. Vertaistuesta toisten parien kanssa, ja perusasioiden ymmärtämisestä kommunikaation alueella, on todella paljon hyötyä.
On tärkeätä oppia viestimään toiselle omia tarpeitaan, hänen ymmärtämällään tavalla.
Miehelle ei puhuta samalla tavoin kun naiselle, ja päinvastoin. Mies ei ymmärrä, jos hänelle puhutaan kuin naiselle. Siksi on tärkeätä oppia oikea tarpeiden ilmaisutapa. Eikä nainen ilahdu jos viet hänelle lahjaksi porakoneen. Tai kehut häntä kertomalla miten hyvä "työmies" hän on.
Avioliitto ei ole moottori (ikiliikkuja), joka kerran käynnistyttyään käy toisen kuolemaan asti, ilman huoltoa.
Mitä enemmän parisuhdetta hoidetaan, sen enemmän se myös antaa, molemmille osapuolille.
Toivotan Jumalan siunausta nykyisille ja tuleville aviopuolisoille. Älkää koskaan unohtako Jumalaa, rukoilkaa häneltä johdatusta. älkää unohtako keskinäistä anteeksiantamista ja anteeksipyytämistä.
Olen samaa mieltä edellisen kirjoittajan kanssa aika pitkälti. Minusta kuitenkin seurusteluajallakin on oma merkityksensä, vaikka toista ei siinä 30 vuodessakaan opi vielä tuntemaan.
Itse olen nähnyt tuhoisia seurauksia liian lyhyestä seurusteluajasta. Jos seurustellaan kaksi viikkoa ja heti kihloihin ja naimisiin, niin ei siinä kyllä ole minkäänlaista haisua, mihin ollaan lusikka pistetty. Tästä on ollut suorastaan katastrofaalisia seurauksia - aina väkivaltaa ja mielenterveysongelmia myöten.
Minusta liian lyhyt seurusteluaika on vaarallisempi kuin "liian pitkä". Olen kylläkin sitä mieltä, ettei mitään yleispäteviä aikoja voida rajata, me ihmiset kun olemme niin erilaisia. Mikä sopii yhdelle, ei välttämättä sovi toiselle ollenkaan. Toisille voi riittää lyhytkin seurusteluaika, toiset tarvitsevat pidemmän ajan.
Mutta pääperiaatehan kuitenkin on se, mitä edellnenkin kirjoittaja sanoi, että onnea ei tuoda kultatarjottimella. Sopiva seurusteluaika ei todellakaan takaa hyvää avioliittoa. Avioliiton onnistumisen eteen on tehtävä töitä, ja lujasti. Anteeksiantamus tärkeimpänä taisteluvälineenä.
Tässä nyt jotain vähän sekavia ajatuksia. Toivotaan, että saataisiin tästä rakentava ja hyvä keskustelu.
Puolison valinnan onnistuminen on kiinni siitä, valtseeko itse vai ottaako vastaan Jumalan valitseman.
Jos valitsee itse, joutuu itse kantamaan seuraukset.
Jos luottaa Jumalaan, niin kaikki taivaan tavarat ovat siinä apuna, jos haluamme käyttää niitä.
Lähestulkoon kaikki ihmiset tulisivat keskenään toimeen, jos rakkaus, luottamus ja anteeksianto pelaisi Jumalan tarkoittamalla tavalla.
Olen kanssasi samaa mieltä.
Seurustelulla on oma tärkeä merkityksensä, mutta kun kaikkea 1000 sivun ohjeistusta ei millään saa sopimaan yhteen mielipiteeseen, niin että se enää ketään kiinostaisi, niin pitää nostaa esiin jokin tärkeä seikka kerrallaan.
Yksi seurustelun ongelma on, jos se alkaa fyysisillä yhdynnöillä. Silloin tärkeälle seurustelulle ei jää aikaa. Eli ihan ensimmaiseksi olisi yhteisesti sovittava pidättäytymisestä sukupuoliyhteydestä.
Kihlaus on avioliittolupaus, mutta se ei kuitenkaan sido puolisoita vielä yhteen, kun muistetaan pidättäytyä sukupuoliyhteydestä.
Kihlausaika on tutustumiseen käytettävää aikaa. Kannattaa seurata tarkasti miten tuleva puoliso käyttäytyy ydinperheensä keskellä.
Miltä vaikuttaa hänen suhteensä isäänsä ja äitiinsä, sekä mahdollisiin sisaruksiin. Siitä saa jo hyviä vinkkejä tulevaa varten.
"Ölähteleekö" hän välinpitämättömän oloisena vanhemmilleen, vai kuunteleeko hän eläytyen omia vanhempiaan kunnioittavasti. Hymyilevätkö hänen vanhempansa vapautuneeti tulevan puolison seurassa, vai ilmeneekö selittämätöntä varautuneisuutta häpeilyä ja salailua.
Mahdolliset tupakoinnit ja suhde alkoholiin
on myös tärkeä selvittää. Kannattaa aina tarkata onko kaikki puheet osoittautunut todeksi mitä tuleva puoliso puhuu, ettei tule omaksi eduksi puhumista ja valkoisia taikka mustempia valheita
joukkoon.
Ja ehkä ihan tärkein asia on rukoilla Jumalalta oikeata puolisoa ja siunausta tulevaan avioliittoon.
Älkää koskaan menkö naimisiin parannussuunnitelman kanssa.
Naisilla tahtoo olla sitä ajattelua että minun rakkauteni parantaa tuon miehen.
Ei parannussuunnitelman kanssa naimisiin vaan aidon rakkauden tähden.Kukaan ei toista muuttaa voi,vaikka halua olisi.Muutos ei ole meidän käsissä ja jos muuttaa pitää niin etsii mielummin vaikka uuden puolison.
Ystäväni meni kihloihin viikon tuntemisen jälkeen ja naimisiin kuukauden kihlauksen jälkeen. He eivät ole el.kristittyjä, vaan "tavallisia" kirkkouskovaisia. He ovat olleet aviossa lähes 40 vuotta ja ovat onnellisia vieläkin.
Ei ole tärkeää, että löytää "sen oikean", vaan on itse oltava se oikea, sopeuduttava elämään toisen kanssa ja oltava itse hyvä puoliso.
Kaikissa ihmisissä on hyviä ja huonoja puolia. Ja voipa olla niinkin, että ne piirteet, mitkä alkuun suuresti ihastuttivat toisessa, alkavat yhteiselämässä ennen pitkää ärsyttää. Jopa niin paljon, ettei meinaa enää millään jaksaa katsella toista kaikkine piirteineen. Toista on vaikea muuttaa, mutta omaan itseensä on helpompi vaikuttaa - tosin ei kovin helppoa sekään.
Meillä voi sentään itse valita puolisonsa. Aina ei niin ole ollut. Luin juuri vanhaa suomalaista elämänmenoa kuvaavan Johannes Linnankosken klassikon "Pakolaiset" (ilmestynyt ensi kerran noin sata vuotta sitten). Siinä isä oli pakottanut nuoren naisen naimisiin itseään noin 50 vuotta vanhemman, lähes 70-vuotiaan miehen kanssa, onnettomin seurauksin.
Ei ollut auttanut, vaikka tytär oli miten itkenyt, ettei hän halunnut. Samalla tavalla naisia naitetaan maailmalla edelleenkin, esimerkiksi islmilaisessa maailmassa - mikäli TV-dokumentteihin on uskomista.
Moni mies on pyhitetty vaimon kautta ja moni vaimo on pyhitetty miehen kautta.
Olkaamme iloisia siitä että voimme sentään valita puolisomme itse.
on kyllä niin, että sillä ei ole merkitystä.
Lasse vai nasse setä on oikessa,mutta myös moni muu.
Liitto kuten elämämme muutenkin on lahja Jumalalta.
Jos emme hyväksy sitä, sitten kärsimme siitä.
Luottakaa Jumalaan.Muuta ei ole ( oikeasti).
Samaa mieltä ,kanssasi (oikeasti )
Avioliitossa vaikuttavat monet tekijät. Niin makaat kun petaat. Jumala on sana, jonka näemme Raamatusta. Avioliitossa on vastuu toisesta ja itsestä, ja jos lapsia tulee niin myös lasten hoidosta ja kasvatuksesta. Se ei onnistu hokkuspokkus, vaikka Jumalan nimeä käytettäisiin.
Jumalansana opastaa ihmistä.Tästä oli varmaankin kyse.
Jos se jätetään Raamattuun ,niin ei se silloin ihmistä auta.Se kuuluu ottaa elämään mukaan,sillä siihen ne ohjeet on tarkoitettu.
Jumalan kaikki meille tarjoama apu tekee ihmisen onnelliseksi.Kaikki muu pyrkii tuohoamaan liittoja ja onnellisuutta.
Ihminen on ihminen jo yksinkin, ja kaksi ihmistä on vielä ihmeellisempi kokoonpano.
Mikään ei mene itsestää tuosta vain, eikä ihmisestä ole Jumalan tahdon täyttäjäksi, on pelattava yhteiselämää kompromissien kanssa.
Niin varmaan siksi monet menevät avioliittoon nopeasti, ettei tule kiusausta avioliiton ulkopuoliseen seksielämään. Kyllä olisi hyvä varmaan tutustua toiseen kunnolla ja onhan jonkun opiskeltavakin, ja sehän on aika vaikea opiskella enää, kun on lapsia. Monia kysymyksiä tulee tänä päivänä esille, kun yhteiskunta on muuttunut ja perhemallit jne. Nyt naiset osallistuvat työelämään ja hankkivat puolisonsa kanssa elatusta yhdessä. Jollei ole ammattia, niin työllistyminen on mahdotonta nykypäivänä. Kuitenkin lapset ovat Jumalan lahja ja Jumalan sana on aina oleva sama, maailman ajasta riippumatta. Pitää rukoilla Jumalalta viisautta kaikkiin asioihin.
Asiaa puhut.
mielestäni on kyse.
Itsestäni tuntuu ,että aika loppuu paholaiselta ja näin hän yrittää sotkea yhteiskuntamme onnellisuuden.
Viittaan siis yhteiskuntamme " muutokseen" kirjoituksessasi.
Avioliitot onnistuvat, ovat onnellisia ja voivat hyvin jos annamme Jumalan vaikuttaa elämässämme.
Jos antaisimme pirun päättää/ ohjata elämäämme niin sekin tulos on nähtävissä.
Tämä onkin valintakysymys ihmisellä , sillä kyllä avioliittoon sentään vihitään Jumalan siunaamana.
Siunaus vaan katoaa, kun hylkäämme Jumalan siitä liitosta.Tätä tapahtuu jatkuvasti ja sen varmaan jokainen pystyy avioliitossaan toteamaan.
johtuvat useimmiten siitä, että tytöllä alkaa massu pyöristyä ja kolttu vyötäröltä kiristää jo ennen kuin on käyty papin puheilla. Tätä se lihan himo ja huoruuden henki teettää jopa uskovienkin keskuudessa ja siksi siitä on pakko seuroissakin (Laestadiuksen tapaa noudattaen )joka sunnuntai ankarasti saarnattava.
Ai että joka sunnuntai saarnataan tästä aiheesta,kai jostai muustakin?Vai onko "seksi"asiat päällimmäinen asia mikä on mielessä seuroissa puhujilla ja kuulijoilla?Ei kait!
Te kun ette tiedä mitään, ei silloin voi paljon vaatia.
Lestadiuksen morsian oli nimittäin jo pitkällä raskauden tilassa, kun heidän Suomen puolella vihittiin - häpeän vuoksi.
Toisilla on voimakkaampi seksuaalivietti kun toisilla.
Mitä LLL:n kotti vaikuttaa kyseessä olevaan asiaan?
Se, että hän on ollut syntinen ihminen, niinkuin muutkin, ei himmennä hänen työsarkaansa. Eikä myöskään avaa ovea sanan vastaiselle käytökselle täsäkään asiassa.
On kaksi kokonaan eri asiaa Jumalan sanan ohje jossain asiassa ja se, miten ihmiset sitä noudattavat.
- Että Lestadiuksen kotti vaikuttaisi Jumalan sanaan? Perin outoja tulkintoja?
Himmennä työsarkaansa? Jotta voisi himmentää se edellyttäisi ensin kiiltoa. Lestadius ei ole mitään uutta tuomut maailmaan, eikä lähtiessään täältä pois vienyt. Jeesus elää, totisesti hän on noussut yläs kuolleista. Kaikki kunnia ja kiilto (kirkkaus) Jumalalle.
Ohoh. Vai on Jumalan sana ohje? Manuaali.
Miten ihmiset sitä noudattavat?
Ps. 14:2-7 Herra katsoo taivaasta ihmislapsiin nähdäksensä, onko ketään ymmärtäväistä, ketään, joka etsii Jumalaa.
Mutta kaikki ovat poikenneet pois, kaikki tyynni kelvottomiksi käyneet; ei ole ketään, joka tekee sitä, mikä hyvää on, ei yhden yhtäkään.
Eivätkö he mitään käsitä, kaikki nuo väärintekijät, jotka saavat leipänsä syömällä minun kansaani
- eivätkä avuksensa huuda Herraa?
Siinä heidät valtaa kauhu, sillä Jumala on läsnä vanhurskasten sukukunnassa.
Te saatatte häpeään sorretun aikeet, mutta Herra on heidän turvansa.
Oi, että Israelin pelastus tulisi Siionista! Kun **Herra kääntää** kansansa kohtalon,
- silloin Jaakob riemuitsee, Israel iloitsee.
- lainaus päättyy -
Minulle Jumalan sana ei ole ohje, vaan elämän sana, joka tuo kuolleille elämän. Lestadius ei ole mitään, vai yksi pelastettu toisten joukossa, vaan Jumala joka syntisen vanhurskauttaa ja kuolemasta pelastaa.
Joka uskoo ja Kastetaan, hän pelastuu, näin sanoo Raamattu.
Minua on hämännyt pitkään se, että uskoo ja kastetaan.
Eikös Jeesus tuonut täydennystä, mutta ei ottanut mitään pois?
Ei tullut kumoamaan lakia vaan täyttämään.
Jeesuksen sana oli se, että katuville annetaan anteeksi ja heillä on mahdollisuus parannukseen.
Ei siis mielestäni ole mitään automaatiota siinä, että tee mitä teet, kaikki on jo anteeksi annettu.
Ihminen ei näet voi tehdä syntiä ja luulla sen hyväksytyksi.Se ei ole oikein.
Kun biblia sanoo: Älä tee huorin, se on käsky eli ohje, jonka rikkominen on synti.
Oli outoa tuoda LLL:n asia siinä esille, joku tarkoitus sillä yleensä on, jos pitää kertoa, että sekin on tehnyt sitä ja tätä.
Sinäkin teet syntiä sekunnista toiseen, sinä OLET syntinen. Ei siis tule palstusta syntiä välttelemällä ja niistä parannusta tekemällä.ä"Muu apu täytyy tulla".
Luepa Raamatustasi tänään, mistä sinullekin tulisi apu.
Muuta en usko, enkä halua uskoa. Aamen.
tiedossa iät ja ajat. Mikään valtiosalaisuus se ei ole ollut. Jokainen voi sen tarkistaa yleisesti saatavilla olevista Laestadius-lähteistä. Lapsi syntyi n. 5-kuisena (häihin nähden ajoitettuna), mutta oli täysin kehittynyt, terve ja täysaikainen muksu.
Mutta kuinkahan moni nykylestadiolainen on tehnyt tuntonsa puhdistusta noista aikanamme niin yleisistä etuotoista näissä asioissa? Lestadiuksen tiedetään siitä puhuneen eräälle papille, jota piti rippi-isänään. Ja paljonko meitä auttaa rypeä Laestadiuksen nuoruuden hairahduksissa, kun omissakin asioissamme olisi kyllin tekemistä , jos totuuden tunto meissä heräisi. Iloitkaamme enempi siitä Jumalan sanasta , jota Laestadius on julistanut, varsinkin sen jälkeen, kun hän käsitti omakohtaisen uskonelämän sydämellään.
meillä jokaisella ole omissa synneissä ihan tarpeeksi, ainakin minulla on.tuntuu vaan siltä meidän seurakunnassa että syntisen leima jää niin herkästi syntisen päälle.ja lopulta kuinka moni ihminen tekee salassa samoja syntejä.vain niistä puhutaan mitkä tulee syystä tai toisesta julkisuuteeen.
Valtaosalla meistä ei liene tuolaisia kokemuksia lainkaan. Ei minullakaan.
Sydän puhdistuu armolla, uskon kautta,
Kristuksen veren tähden. Ihminen ei voi itseään omilla teoillaaan synneistä puhdistaa.
Eli monella on kokonaan väärä oppi ripistä(kin).
(Joka on suora seuraus väärästä vanhurskauttamisopista).
Ripittäytyminen on sitä varten, jos ihminen ei muutoin jaksa uskoa syntejään anteeksi.
Ripittäytyminen ei puhdista synnistä, vaan usko Kristukseen.
Vai perustuuko vanhurskautesi omiin tekoihisi?
Synnittömän leima se vasta paha on, ellei se tule yksin uskosta Kristukseen, vaan ihmisen omien toimintojen seurauksena ja palkkiona.
tarkoitin sitä, että jos joku on joutunut ns.julkisyntiin niin kyllä se syntisen leima pitää. ei siitä pääse vapaaksi ihmisten puolelta, näin se vain on.
oon mä tajunnut tän jutun...
Aivan niin ,mailman silmissä Jeesuskin oli äpärä
Äpärä. Enemmän minua huolestuttaa sellainen henkilö ja sellainen oppi, joka julkiselta paikalta todistaa silmä kirkkaana, että vain me ja minä olemme eläväuskoisia, muut Jeesukseen uskovat ovat kuollutuskoisia. Kuka on pannut ihmisen elävien ja kuolleiden tuomariksi?
On käsittämätöntä miten kuolevainen ihminen voi väittää tietävänsä sellaista jonka vain Jumala tietää. Kun Raamattu sanoo että joka uskoo ja kastetaan se pelastuu, niin melkoinen kovakallo ja sokea täytyy olla, että väittää selvää Jumalan sanaa vastaan - julkiselta paikalta.
Eikö sellaisen henkilön tulevaisuus hirvitä häntä itseään? Kamalaa!
Hauskaa,että alottajan kirjoitus poikii näin laajoja näkökantoja itse asiasta "naimisiin liian äkkiä",mutta eipä haittaa sillä pääasia on että juttua riittää aiheesta ja aiheen vierestä ja jokainen saa äänensä kuuluviin.
Pitäskö ottaa mallia tästä kun kaikkiin muihinkin juttuihin uskotaan.
Entäs sitten pitkä seurustelu?Eikö se syö miestä ja naista kun pitää pidättäytyä pitkään.Ei voida yhdessä matkustella tai viettää vaikka jouluja tai uusia vuosia läpi yön kun ei voi jäädä yöksi edes kavereille,koska yöpyminen samassa huoneessa toisen vieressä ei ole sallittu.Moni kiva yhdessä kokeminen liittyen vapaa aikaan ei onnistu ilman huonoa omaa tuntoa tai vaanivia vanhempia.Pelkkä kädestä pitäminen voi olla turhauttavaa ja voi tulla tunne että toinen ei toisesta välitä kun ei lähemmäksi pääse.Ennen pitkää tekemisen puute voi syödä suhteen kun ei voi oikeastaan tehdä mitään .Niinpä onko sittenkin parempi mennä naimisiin nopeasti ja nuorena?
Naimisiin meno; Hetken huvi ja elinikäinen riesa! Sitä se on.
Ootko varma että näin on kun ei oo sulla kokemusta ,voihan se olla elinikäinen siunauskin.
Niin ja että mistäs tiedät vaikka joku kosis sua jo vaikka huomenna niin saatat muuttaa mieles.
No voi sit jotain tehdä vaikkei yöllä.