On tämä sitten sangen hupaisa palsta.On huvittavaa lukea kun ihmiset valittaa ettei saa seksiä tai jos saa ni ei ainakaan tarpeeksi. Toisen muija ei ota suihin ja sekös ärsyttää kun taas jollain toisella on niin pieni vehje ettei sitä meinaa edes löytyä housunpuntista. Niin ja sehän vasta on kamalaa jos on vielä neitsyt 20 vuotiaana siis aiva ikäloppuna voi ei. Jollain on liian karvaiset pallit ja toisella pienitissinen tyttöystävä. 15 vee jannut valittaa kun vehkeet syhyy ja tarvis naista kun viimeviikonlopun muija jakso vaan 9 kertaa... OOTTE TE IHMISET HUIKEEN HUVITTAVAA PORUKKAA JATKAKAA VAAN SAMAAN MALLIIN
TOSI VIIHDETTÄ
Helmi
2524
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
mut sitä varte tää on..
Niin luulet et tiedä elämästä mitää?
Paljon tekstiä, mutta ehkä on kyse elämän tärkeimmästä asiasta, vai onkohan.
Mekin olimme "neitsyitä" 28 vuotiaana, hullua eikös niin.
Nyt on nautittu 35 vuotta avioliiton onnea.
Lapset (3) aikuisia ja koulutettuja, lastenlapset jo 10 vuotiaita, kukaan ei tupakoi jne.
Onnemme jatkuu edelleen.
Ja siihen onnemme jatkumiseen on selvä yksi syy.
Silloin meille opetettiin että ei se ole onnellinen joka vaihtaa ja saa aina uusia ystäviä, vaikka se siltä näyttääkin.
Vaihtamisesta tulee tapa eikä senjälkeen osaa kenenkään kanssa elää loppu elämäänsä.
Vaikka pystyykin elämään vuosia, on kuitenkin tottunut vaihtamaan ja se on niin helppoa, joten erotaan ja löydetään uusi.
Esim. vanhat ystävät tulee vastaan ja kertovat eronneensa ja kysyvät voitaisko muistella menneitä jossain salassa.
On kurjaa jos on vanhoja heiloja asuinseudulla ja niitä näkee joskus. Mutta jos on menettänyt neitsyytensä nuorena, niitä sänkykavereita on useita, miltähän mahtaa tuntua kun niitä näkee?
Esim. kun riidellään, liian helposti uhataan erolla ja niitä sanoja ei saa anteeksi koskaan.
Meidän mielestämmä vaihtaminen on kallista, eikä se uusi koskaan sittenkään ole varmasti parempi kuin vanhakaan. Oli kyseessä auto tai puoliso, kai olemme hulluja.
(auto korkeintaan on parempi kun se vaihdetaan uudempaan, mutta aviopuoliso voidaan vaihtaa enemmän käytettyyn ja siinäkin voi olla piileviä vikoja kuten vanhoisa autoissa).
Meillä ei ole vaihtamisen "ammattitaitoa" ja meidän mielestämme on onnea elää kauan ja ainiaan yhdessä.
Eli mikä on onnea?