Vastatkaa joku takaisin mitä on enää tehtävissä? Sain vuosi sitten tietää että äitini on alkoholisti. Olin koko lapsuuteni vihannut sitä jos näin äidin kännissä, mutta vasta myöhemmällä iällä tajusin alkoholin olevan hänelle todella ongelma. Isän mukaan äiti on juonut jo noin 8- vuotta. Minä ja isoveli emme ole kiinnittäneet asiaan juurikaan huomioa sillä äiti on yrittänyt meidän läsnä ollessa peitellä sitä ja olemme molemmat isoveljen kanssa asuneet useita vuosia poissa kotoa. Äiti käy viikolla töissä,mutta joka ikinen perjantai juominen alkaa ja kestää koko viikonlopun.Isä on ollut eläkkeellä reilun vuoden ja saanut seurata nyt läheltä äidin juomista. Isä alkaa olla loppu, isoveli ei halua puhua asiasta ja minä olen äärimmäisen vihainen äidille. En osaa keskustella äidin kanssa ollenkaan, sillä minusta tuntuu että sieltä päästä ei tule yhtää järkevää lausetta " VIINA ON SYÖNYT AIVOT". Kun isä on puhunut asiasta sukulaisille ja minulle niin äiti on suuttunut isään ja syyttää kaikesta isää. Äiti on mustamaalannut isän niin kauan kuin muistan. Ihmettelen suuresti miten isä on voinut jaksaa kaikki nämä vuodet, yrittänyt auttaa äitiä ja ottanut vastaan kaiken sen paskan. Alan pikku hiljaa inhota äitiäni. Kunpa minulla olisi normaali perhe, kuten silloin lapsena. Lapsena me teimme koko perheen voimin vaikka mitä hauskaa yhdessä. Nykyisin en halua mennä enää kotiin katsomaan sitä touhua.Joulun aikaan tulee aina paha mieli, kun ei ole vielä omaakaan perhettä ja joutuu menemään vanhempien luo jouluaattona. Eihän alkoholismi periydy? Itse käytän alkoholia n. 2kert kuukaudessa, kun lähden ystävien kanssa ulos. En kuitenkaan tule kontaten kotiin ja muistan selkeästi edellis illan tapahtumat.
Kuka voi auttaa?
äitinsä menettänyt
13697
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Pelasta ainakin itsesi hakemalla apua. Ainakin al-anonista saat apua itsellesi. Itse en osaa paljoa sanoa. Tuo äitisi käytös kuulostaa tyypilliseltä alkoholistin käytökseltä.
Taipumus alkoholismiin periytyy usein. Taipumus ei tee vielä alkoholistiksi. Kannattaa tarkkailla omaa juomista. Tuo mitä kerroit omasta juomisestasi vaikuttaa terveeltä. Alkoholismi alkaessaan kehittyä kehittyy kuitenkin salakavalasti. Määrät nousevat hieman kerrallaan ja monet ovat vain jossain vaiheessa elämäänsä huomanneet että enää juominen ei ole tervettä. Silloin on jo vaikeampi ryhtyä toimenpiteisiin.
Mutta jos juomisesi pysyy suunnilleen tuolla tasolla, ei varmaankaan ole syytä huoleen.
Isäsi on aika hankkia oma elämä. Alkoholisti vie voimant koko perheeltä. Älä ala hoivaamaan äitiäsi, anna sen tulla toimeen omillaan.
Alkoholisti käyttää kaikkia hyväkseen. Sille ei muu merkitse mikään kunhan vaan saa juoda.
Lieneekö paras ratkaisu jättää sairas varmaan tuhoon. Ystävät luultavasti jo menneet. Viimeinen naula on, jos lähimmät jättävät.
Taidat olla sama apostoli, joka neuvoo täällä toistuvasti ventovieraille samaa asiaa: Jättäkää se juoppo ottamaan vastuu elämästään. Jos ei ota, kuolkoon.
Montakohan ihmisparkaa olet saanut hengiltä neuvoinesi. Apua juova ihminen tarvitsee. Ja oikeanlaisella tuella ja terapialla moni kyllä lopettaakin juomisensa.
Onkohan A-klinikka tai AA:n vertaistuki kokeiltu aloittajan perheessä?
Ei alkoholisti läheskään juo ollakseen ilkeä tai välinpitämätön. Hän on sairas, sisältä rikki. Mutta ei välttämättä lopullisesti.
sinä luulet että alkoholistia voi auttaa, varsinkin jos asiasta puhuu niin alkaa armoton huuto ja haistattelu? Pitääkö minin kuunnella kaikkea paskaa mitä toinen suustaan päästää vaan säälistä, koska hän on alkoholisti. Minä ainakin jätän isäni juomaan ihan rauhassa vaikka hänellä on ikää jo 80...
ilman viinaakin joskus. Pää alkaa pehmetä jo vanhuuttaan.
Itsekään et liene lapsonen. Lienisi tuohon ikään jo hieman älyä ja sääliäkin tarttuneen mukaan.
ilmeisesti sinun ei ole koskaan tarvinnut alkoholistin kanssa elää, säälitty on monta vuotta ja autettu, mutta jossain se raja tulee! Ja tämä vaikuttaa koko perheeseen, ei ainoastaan minuun.
vastuu omista tekemisistään.
"Isä on jo aivan lopussa... "
On tosi, että alkoholisti hylkää läheisensä, eikä päinvastoin.
Kuinka voidaan vaatia, että läheisten on jaksettava, uhrattava elämänsä, terveytensä,kodin ilmapiiri, niin,ihan kaikki elämisen arvoinen juopon hyväksi.
Jos läheinen alkaa toipua läheisriippuvuudesta, johon alkoholistin rinnalla vääjämättä sairastuu,on alkoholisti pulassa.
Mielestäni se on rakkaudenteko, jos antaa alkoholistille mahdollisuuden tajuta tilansa ja ottaa itse vastuu asioistaan.
Hei, kuule kirjoitin palstalle aivan ensimmäistä kertaa, että en todellakaan ole antanut kenellekään täällä neuvoja hankeen jättämisestä. Varo vähän sanojasi. Tämä asia on todella arka ja enkä haluaisi kuluttaa koko elämääni tämän asian pyörittelemiseen. Nyt on aika tehdä jotain kongreettisia tekoja.Haluan vaan päästä tekemään jotain millä voisin auttaa alkoholisti äitiä ja koko perhettä joka on kärsinyt sen takia.
Kiitokset teille kaikille jotka olette viitsineet antaa vinkkejä asiassa.
samoja asioita tässä olen miettinyt, et tuntuu kun koko aika menis tätä asiaa ajatellessa, en osaa keskittyä mihinkään, lukemiseen tai muuhun. Isän mielestä hän ei haittaa ketään vaikka on humalassa. Mutta kun menet aamulla siellä käymään ja ihminen on aivan tillin tallin, niin ei se ole mukavaa. Olen nyt tosiaan käymättä vähän aikaa, olen kuskannut sitä kaupoilla ja asioilla, mutta nyt kun sanoin että ois mukava kun olisit edes joulun selvänä, niin alkoi haistatteleen ja huutamaan et omia rahojaan hän juo jne. ja ei tarvi tulla enää. Asioilla käyttö oli sitä että minä käytin kaupassa, kun on muka jalat heikkona ja kun vein kotia niin lähti rullapotkurilla viinakauppaan...eikä tosiaan jalat haittaa kun sinne menee, ja käy suunnilleen joka päivä hakeen "perhepullon". Ainut päivä jolloin on suunnilleen selvä on maanantai kun viinat loppuu...Kyllä tämä vaikuttaa koko perheeseen ja asiasta ei puhuta. Nyt on sitten huono omatunto kun ei käy siellä, kiva..!!
Kait tässä pitää kohta jotain apua hakea ennen kuin itse sekoaa, taitas tarvita koko perhe tosiaan jonkinlaista apua.
''Nyt on sitten huono omatunto kun ei käy siellä, kiva..!!
Kait tässä pitää kohta jotain apua hakea ennen kuin itse sekoaa, taitas tarvita koko perhe tosiaan jonkinlaista apua.''
Älä pode huonoa omaatuntoa. Isäsihän sanoi, ettei tarvitse tulla käymään. Jos hän ottaa yhteyttä ja kysyy, miksi et ole käynyt, muistuta häntä, että itse noin sanoi. Kerro, että tulet mielelläsi, kun hän on selvä. Hän voi siis itse päättää, haluaako, että tulet käymään.
Itse katselen, miten alkoholi vie miestä.
Välillä tuntuu, että niillä pitäisi olla 'käyttöohje', miten niitä käsitellä.
Aikuinen ihminen on vastuussa itsestään ja aikuista ihmistä käsitellään aikuisena.
Jos se ei käy, ei voi mitään.
Henkilö on itse vastuussa itsestään ja myös vastuussa avunhankinnasta. Kukaan muu ei voi apua hankkia eikä tarjota - eikä se kelpaa ollenkaan, jos sitä ehdottaa.
Pidä itsestäsi huolta, ole ihan oikeasti itsekäs ja ajattele itseäsi. Aikuinen ja iäkäs isäsi hoitakoon itse omat asiansa, koska hän ei kerran ole avun tarpeessa.
Minä ainakin sanon omille lapsilleni (aikuisia), että he voivat vaikka katkaista välinsä isäänsä, jos muu ei auta. Turha siitä on kantaa huonoa omaatuntoa.
Luin läheisriippuvuudesta:
http://www.juwanet.org/sosterv/alkoholi/default.htm
Itse olen sitä mieltä, että jos mahdollista, kannattaa 'pelastaa itsensä' ja jättää juova oman onnensa nojaan. Niille ei mikään riitä, eikä mikään kelpaa, kaikki mitä teet tai sanot, on väärin. Jos tässä joutuu itseään kurssittamaan, että ymmärtää alkoholistia, se on jo liikaa vaadittu. Elämässä on muutakin, kuin tämä virtahepo, joka elää 'uutta lapsuutta'.
tämä auttoi vähän miettimään asiaa ja todellakin enhän minä ole syypää juomiseen ja välirikkoon, kyllähän aloite pitää tulla toiselta suuntaa kun minulta. Kait sitä on aina ollut ns. kiltti tyttö=huono itsetunto, joka tarttee vaan toisten hyväksyntää, ja täten haluaa vaan olla muille mieliksi, mutta vielähän ei ole myöhäistä muuttua...
On se vaan hirveetä kateltavaa kun tuonikänen ihminen juo tommosia määriä, kuolisin jos joisin noin. Itse olen ollut muutavan vuoden juomatta, inhottaa vaan koko aine. Voimia vaan sinulle, että jaksat miehesi kanssa, tiedän että se ei ole helppoa.
http://www.a-klinikka.fi/tiimi/arkisto/2002/502/ajatuksia.htm
Kirjoittaja on nimimerkki ja alkoholistin puoliso. Kirjoitus perustuu hänen omaan näkemykseensä ja kokemukseensa.
Ajatuksia alkoholismista
Miksi joku sairastuu alkoholismiin ja joku toinen ei? Ja mitä vaatimuksia siitä seuraa hoidolle?