Minulta kysytään usein, miksi vihaan kommunismia.
Lukekaapa seuraava tarina:
Kommunistit marssivat punalippuineen pitkin kaupungin katua. Mielenosoituksella oli kai viranomaisten lupa. Mutta illalla, marssin päätyttyä, aukiolle jäi vielä ihmisiä laulamaan vasemmistolaisia lauluja. Heitä oli melko paljon, osa juovuksissa, kun viisi ohikulkijaa jäi kuuntelemaan, mistä oli kyse. Mukana oli myös melko nuori poika. "Saatanan saatana! Jo on röyhkeys huipussaan!" murisi eräs vanhempi mies. Silloin kommunistien porukasta huudeltiin "Mitäs lahtarit?" ja "Sieg hail natsi siat." tyylisiä loukkauksia. Porukka lähti pois, kommunistien iva korvissa soiden.
Tunnin kuluttua kuulivat kommunistit kulman takaa laulua. Monet kymmenet äänet lauloivat "Syvä iskumme on, viha voittamaton..." mukana myös aiemmin mainittu nuori poika. Viidakko rumpu oli kumissut, ja nyt lähdettiin antamaan takaisin samalla mitalla. Molemmilla puolilla oli useita kymmeniä ihmisiä
Joukot kohtasivat. "Niin mitä oli komuilla asiaa?" huudeltiin. "Mielisairaaloissa on varmaan avoimet ovet kun olette kaikki karkuun päässeet."
Jonkin aikaa huudeltiin törkeyksiä puolin ja toisin, ja provosointi oli hirmuista.
Tappelu vain alkoi. Yhtäkkiä siellä täällä miehet kaatuilivat, kun iskuja jaeltiin. Katutappelu, sellainen joita Suomessa käydään usein, oli alkanut.
Poika näki ensi kertaa väkivaltaa, mutta ei ollut niinkään peloissaan, mutta sitäkin enemmän hämillään. Tähän asti hän oli uskonut jakamattomaan, 100% yksimieliseen kansaan. Tuona päivänä hän näki olleensa väärässä.
Äkkiä poika kaatui. Häntä oli isketty takaapäin, ja takaraivo tuntui olevan tulessa. Hän ryömi taistelevien ihmisten jaloissa, kivun sumentaessa ajatuksia. Hän pääsi seinän viereen, jääden makaamaan siihen. Silloin ohi juoksi yli kymmenen kommunistia, jotka pysähtyivät katsomaan, kumpaa puolta poika oli. Yksi heistä ojensi kätensä ja tutki pojan kaulassa roikkuvaa korua. Siinä ei ollut mitään kuviota, mutta kun komu käänsi sen, hän luki: NAME: LAHTARI, joka luki korussa kaunokirjaimilla. "Saatanan lahtari!" huusivat kommunistit. He potkivat maassa makaavaa poikaa, isot miehet, joukolla, vihan vimmassa. Silloin poika kuuli huutoja, ja onnistui kohottamaan päätään. Veren valuessa otsalta silmille hän näki joukon miehiä, jotka hurjasti huutaen syöksyivät paikalle, iskivät komujen kimppuun ja ajoivat heidät pois. Poika vuosi verta monesta paikasta, molemmat silmät mustina. Hänen toverinsa kantoivat hänet pois tappelun melskeestä, joka kohta laantuikin. Kaikki oli tapahtunut hyvin nopeasti.
Tuon päivän jälkeen kyseinen nuori poika vihasi valon hehkuisella vihalla kommunismia, punalippua, kaikkea niihin kuuluvaa.
Että semmoinen tarina näin illan kuluksi.
Viisaat ymmärtävät.
Lukekaapa seuraava tarina:
Kommunistit marssivat punalippuineen pitkin kaupungin katua. Mielenosoituksella oli kai viranomaisten lupa. Mutta illalla, marssin päätyttyä, aukiolle jäi vielä ihmisiä laulamaan vasemmistolaisia lauluja. Heitä oli melko paljon, osa juovuksissa, kun viisi ohikulkijaa jäi kuuntelemaan, mistä oli kyse. Mukana oli myös melko nuori poika. "Saatanan saatana! Jo on röyhkeys huipussaan!" murisi eräs vanhempi mies. Silloin kommunistien porukasta huudeltiin "Mitäs lahtarit?" ja "Sieg hail natsi siat." tyylisiä loukkauksia. Porukka lähti pois, kommunistien iva korvissa soiden.
Tunnin kuluttua kuulivat kommunistit kulman takaa laulua. Monet kymmenet äänet lauloivat "Syvä iskumme on, viha voittamaton..." mukana myös aiemmin mainittu nuori poika. Viidakko rumpu oli kumissut, ja nyt lähdettiin antamaan takaisin samalla mitalla. Molemmilla puolilla oli useita kymmeniä ihmisiä
Joukot kohtasivat. "Niin mitä oli komuilla asiaa?" huudeltiin. "Mielisairaaloissa on varmaan avoimet ovet kun olette kaikki karkuun päässeet."
Jonkin aikaa huudeltiin törkeyksiä puolin ja toisin, ja provosointi oli hirmuista.
Tappelu vain alkoi. Yhtäkkiä siellä täällä miehet kaatuilivat, kun iskuja jaeltiin. Katutappelu, sellainen joita Suomessa käydään usein, oli alkanut.
Poika näki ensi kertaa väkivaltaa, mutta ei ollut niinkään peloissaan, mutta sitäkin enemmän hämillään. Tähän asti hän oli uskonut jakamattomaan, 100% yksimieliseen kansaan. Tuona päivänä hän näki olleensa väärässä.
Äkkiä poika kaatui. Häntä oli isketty takaapäin, ja takaraivo tuntui olevan tulessa. Hän ryömi taistelevien ihmisten jaloissa, kivun sumentaessa ajatuksia. Hän pääsi seinän viereen, jääden makaamaan siihen. Silloin ohi juoksi yli kymmenen kommunistia, jotka pysähtyivät katsomaan, kumpaa puolta poika oli. Yksi heistä ojensi kätensä ja tutki pojan kaulassa roikkuvaa korua. Siinä ei ollut mitään kuviota, mutta kun komu käänsi sen, hän luki: NAME: LAHTARI, joka luki korussa kaunokirjaimilla. "Saatanan lahtari!" huusivat kommunistit. He potkivat maassa makaavaa poikaa, isot miehet, joukolla, vihan vimmassa. Silloin poika kuuli huutoja, ja onnistui kohottamaan päätään. Veren valuessa otsalta silmille hän näki joukon miehiä, jotka hurjasti huutaen syöksyivät paikalle, iskivät komujen kimppuun ja ajoivat heidät pois. Poika vuosi verta monesta paikasta, molemmat silmät mustina. Hänen toverinsa kantoivat hänet pois tappelun melskeestä, joka kohta laantuikin. Kaikki oli tapahtunut hyvin nopeasti.
Tuon päivän jälkeen kyseinen nuori poika vihasi valon hehkuisella vihalla kommunismia, punalippua, kaikkea niihin kuuluvaa.
Että semmoinen tarina näin illan kuluksi.
Viisaat ymmärtävät.
Vastaukset 7
Vanhimmat
nimerkki -valintas sopii kaatopaikalle, ei isänmaalliseen Suomeen.
Toiseksi, teidän hesalaisten nuorten henkis-poliittiset ilmavaivat ja harrastuksien puutteet ei kiinnosta mua. Osta vaikka xbox tai liity setaan. Tee jotain järkevää ja viisasta maasi eteen. Älä hae taisteluita ja nakkikioski -tappeluita syyttä.
Ja haise mummos vitulle, jos et ymmärrä mitä sanoin!
"nimerkki -valintas sopii kaatopaikalle, ei isänmaalliseen Suomeen."
Ai niinkö? Mikä vika nimimerkissäni on? Perustele.
"Toiseksi, teidän hesalaisten nuorten henkis-poliittiset ilmavaivat ja harrastuksien puutteet ei kiinnosta mua. Osta vaikka xbox tai liity setaan. Tee jotain järkevää ja viisasta maasi eteen. Älä hae taisteluita ja nakkikioski -tappeluita syyttä."
Sinusta on siis, nämä saastaiset kommunistit, joiden rikoksia peitellään, tekevät oikein, kun he lyövät isolla joukolla tarinan nuorta poikaa.
Mitä järkevää ja viisasta maani eteen minun pitäisi sinusta tehdä? Lyödä rumpua ja heiluttaa punalippua, laulaa myös kommari lauluja?
Ja haise keskenäs. Et ymmärrä, koska olet punikki.
sopii sun linjaisille paremmin. Stalinistit ja uusnatsit joutavat samaan joukkohautaa.
Mene lukioon, armeijjaan, näe vähän maailmaa lissää, opiskele, niin ymmärrät että punaiset-teini-anarkot ovat yhtä hukassa kuin sije ite ja että maansa eteen voi tehdä paljon jalompiakin asioita kuin harrastaa väkivaltaisia mielenosoituksia ja katutappeluita!
Opiskele itse, niin tiedät, ettei kommunistien vihollinen ole natsi. Silloinhan melkein kaikki maailman ihmiset olisivat natseja.
Valkoinen nationalisti ei viittaa mihinkään rotu,ihonväri tai etniseen alkuperä vihaan, koska näitä asioita ei voi itse päättää.
Mutta kommunismi on ihmisen itse valitsema aate. Ja se on paha. Piste.
Olenpa opiskellut lukiossa, armeijaan menoa odottelen jo malttamattomana.
"maansa eteen voi tehdä paljon jalompiakin asioita kuin harrastaa väkivaltaisia mielenosoituksia ja katutappeluita!"
No joo, mutta jonkunhan on näitä hulluja (komuja) vastustettava.
Jos olet tosissasi, niin pitkästä aikaa joku, siis sinä, koska samaistat tarinaan tunnepuoltasi, nyt kommunismivihaasi, on tällä palstalla suhteellisen tyylipuhtaasti ja kursailematta naiivi, jopa infantiili... Jos vedät "hatusta hetulaa" eli kuvittelet olevasi tarinallasi hauska, et sitä ole ...selityksiä tuskin sen todentamiseen tarvitaan...
Ja kysymys vielä, miksi tarina on otsikoitu viimeiseksi katutappeluksi, mikä asia, juonen osa, käänne tai sisällöllinen elementti jne. tarinasta kielii tästä viimeydestä ja mihin nähden..? Ja miksi sinulta usein kysytään, miksi vihaat kommunismia?
Kaltaisesi komukat haluavat joskus kuulla, mitä minulla on heitä vastaan.
Tarinan ei ole tarkoitus olla hauska, koska minulla ei ollut hauskaa, kun saatanan kommunistit potkivat kasvoni verille ja ja kehoni mustelmille.
Tuo tappelu on tähän päivään saakka jäänyt viimeiseksi. Siksi viimeinen katutappelu
kommunismia. Se on käsittämätöntä, että me laitamme kaikki kommunistien eteen ja olemme
tehneet tästä vapaan maan, jossa on hyvä elää
mitataanpa se miten vain, niin kiitosta
tulee kuin naapurin navetasta.
Se puuttuu aivotoiminnasta kommunistilta, että
heidän oppiensa kautta ei mitään muuta kuin
ehkä kouluruokailu olla saatu aikaan.
Mitä ne täällä meitä arvostelee? Siitä jos
tukka heilahtaa, niin en ihmettele yhtään.