Voisiko joku kertoa selkokielellä, että miten psykiatrisen sairaalahoidon kuvitellaan hoitavan?
Käytännöntasolla jos lähdemme purkamaan sairaalahoidon toimenpiteitä, voimme todeta sairaalahoidon toimenpiteiden olevan aivan yhtä älykästä kuin lastentarhaikäisten hiekkalaatikkoleikit.
Aloitetaan vaikkapa vastentahtoisesta tarkkailusta. Ihminen otetaan lukitulle osastolle tarkkailuun. Osastolla on kymmeniä ihmisiä. Toiset vapaasta tahdosta ja toiset pakkohoidossa. Osastolla on ruokasali, oleskelutila, huoneita joissa on useita sänkyjä, keskusteluryhmähuoneita,
suihku ja wc-tilat sekä hoitajien tilat. Tämä ns. osasto on lukittu joten sieltä ei pääse sisään taikka ulos ilman hoitajan ovenaukaisua.
Hoito alkaa siis vapaudenriistolla. Ihminen on ensikertaa hullujenhuoneella, joten tavat ja ympäristö on vieras. Mikäli ihminen on vastentahtoisesti jo pelkästään tarkkailussa voidaan hoitoperusteena käyttää jotain elettä jolla "potilas" pyrkinyt tuomaan esille vastentahtoisuutta. Hoitopäätöksen jälkeen voidaan määrätä vaikkapa viikon ulkoilukielto. Potilas voi siis olla täysin terveenä suljettuna laitokseen. Herätys kuin armejassa kellontarkuudella aivan kuten ruokailukin.
Kaikki syömisen, paskantamisen ja nukkumisen välinen aika on kuin polttaisi jäitä. Ei siis todellakaan miellyttävää varsinkaan kun pitää kuunnella 10 ihmisen mieltymyksiä tv-kanavasta.
Päivisin valtio tarjoaa pönttöaivojen keskusteluryhmiä sekä mahdollisesti ohjattua liikuntaa.
Ulkoiluvan saatua pääsee sentään pihalle kävelemään ja mahdollisesti jonkin ajan kuluttua ehkäpä jopa luvalliselle lomalle kotiin. Luvattomasta poistumisesta saa poliisit peräänsä.
Tätä leikkiä voi kestää viikkoja taikka kuukausia. Joillekin voidaan syöttää pillereitä joko omasta halusta taikka ruiskulääkityksellä uhaten. Potilaiden ei tarvitse sairastaa mitään konkrettista sairautta joka voitaisiin todeta aivan tavallisilla menetelmillä. Oireet ja sairaudet siis perustuvat ylikireän hoitohenkilökunnan mielipiteisiin.
Pakkohoitokin on maksullista. Tarkkailuun ottokin voi tapahtua ilman minkäänlaista ennakkotietoa, tarkkailtavalta voi siis jäädä laskut maksamatta jne.. jolloin tulee muitakin ongelmia.
Miten siis sairaalahoito hoitaa ihmistä joka ei sairasta mitään ja elää muutoinkin melkoisen laadukasta siviilielämää?
Mitä parantavaa sairaala voi tehdä sellaiselle ihmiselle joka ei todellisuudessa kärsi mistään?
Miksi sairaaloihin ei mahdu halukkaat potilaat jotka todellisuudessa kärsivät ehkä jotain sairautta ja jonka vuoksi he eivät voi elää muiden tapaan laadukasta elämää, mutta samalla sairaaloihin raahataan poliisivoimia apuna käyttäen sellaisia jotka eivät halua olla missään tekemisissä koko mielensairaushoidon kanssa.
Miksi monet valittavat vapaudenriistoista joita ei päästetä oikeuden tutkittavaksi vaikka laki antaisi mahdolisuuden? Miksi siis
pitää käyttää omankädenoikeutta jotta saa hyvitystä kärsimyksille?
Mielenterveydenhoitoa käytetään kiristykseen, alistukseen, uhkailuun sekä rankaisemiseen.
Käytännöntasolla jos lähdemme purkamaan sairaalahoidon toimenpiteitä, voimme todeta sairaalahoidon toimenpiteiden olevan aivan yhtä älykästä kuin lastentarhaikäisten hiekkalaatikkoleikit.
Aloitetaan vaikkapa vastentahtoisesta tarkkailusta. Ihminen otetaan lukitulle osastolle tarkkailuun. Osastolla on kymmeniä ihmisiä. Toiset vapaasta tahdosta ja toiset pakkohoidossa. Osastolla on ruokasali, oleskelutila, huoneita joissa on useita sänkyjä, keskusteluryhmähuoneita,
suihku ja wc-tilat sekä hoitajien tilat. Tämä ns. osasto on lukittu joten sieltä ei pääse sisään taikka ulos ilman hoitajan ovenaukaisua.
Hoito alkaa siis vapaudenriistolla. Ihminen on ensikertaa hullujenhuoneella, joten tavat ja ympäristö on vieras. Mikäli ihminen on vastentahtoisesti jo pelkästään tarkkailussa voidaan hoitoperusteena käyttää jotain elettä jolla "potilas" pyrkinyt tuomaan esille vastentahtoisuutta. Hoitopäätöksen jälkeen voidaan määrätä vaikkapa viikon ulkoilukielto. Potilas voi siis olla täysin terveenä suljettuna laitokseen. Herätys kuin armejassa kellontarkuudella aivan kuten ruokailukin.
Kaikki syömisen, paskantamisen ja nukkumisen välinen aika on kuin polttaisi jäitä. Ei siis todellakaan miellyttävää varsinkaan kun pitää kuunnella 10 ihmisen mieltymyksiä tv-kanavasta.
Päivisin valtio tarjoaa pönttöaivojen keskusteluryhmiä sekä mahdollisesti ohjattua liikuntaa.
Ulkoiluvan saatua pääsee sentään pihalle kävelemään ja mahdollisesti jonkin ajan kuluttua ehkäpä jopa luvalliselle lomalle kotiin. Luvattomasta poistumisesta saa poliisit peräänsä.
Tätä leikkiä voi kestää viikkoja taikka kuukausia. Joillekin voidaan syöttää pillereitä joko omasta halusta taikka ruiskulääkityksellä uhaten. Potilaiden ei tarvitse sairastaa mitään konkrettista sairautta joka voitaisiin todeta aivan tavallisilla menetelmillä. Oireet ja sairaudet siis perustuvat ylikireän hoitohenkilökunnan mielipiteisiin.
Pakkohoitokin on maksullista. Tarkkailuun ottokin voi tapahtua ilman minkäänlaista ennakkotietoa, tarkkailtavalta voi siis jäädä laskut maksamatta jne.. jolloin tulee muitakin ongelmia.
Miten siis sairaalahoito hoitaa ihmistä joka ei sairasta mitään ja elää muutoinkin melkoisen laadukasta siviilielämää?
Mitä parantavaa sairaala voi tehdä sellaiselle ihmiselle joka ei todellisuudessa kärsi mistään?
Miksi sairaaloihin ei mahdu halukkaat potilaat jotka todellisuudessa kärsivät ehkä jotain sairautta ja jonka vuoksi he eivät voi elää muiden tapaan laadukasta elämää, mutta samalla sairaaloihin raahataan poliisivoimia apuna käyttäen sellaisia jotka eivät halua olla missään tekemisissä koko mielensairaushoidon kanssa.
Miksi monet valittavat vapaudenriistoista joita ei päästetä oikeuden tutkittavaksi vaikka laki antaisi mahdolisuuden? Miksi siis
pitää käyttää omankädenoikeutta jotta saa hyvitystä kärsimyksille?
Mielenterveydenhoitoa käytetään kiristykseen, alistukseen, uhkailuun sekä rankaisemiseen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Henkilökunnan ja sossumielisten mielestä kuvaamasi menettelyt ovat ihan normaaleja ja hyväksyttäviä, suuren yleisön mielestä ei, siksi menettelytavat pyritään pitämään salassa suurelta yleisöltä.
Psykologit eivät koe teoistaan minkäänlaisia omantunnontuskia, koska he eivät juuri koskaan joudu minkäänlaiseen vastuuseen teoistaan, siitä pitää huolen heitä valvova taho.
Omantunnontuskat ovat rangaistuksen pelkoa.
en ny jaksanu lukea ihan koko saarnaasi mutta jos niin asiantuntija oot ni luulis sun tietävän että suljettu osasto on ihan erikseen. hohhoijaa.
"Hoitajat" ovatkin paikoissa niin sekaisin että heiltä voi odottaa aivan mitä tahansa.
Jos aivan samoja tekoja aivan samalle henkilölle tekisi joku muu kuin valtion työntekijä, lukitsisi pieneen tilaan ja syöttäisi vahingoittamiseen suunniteltuja huumeita päivästä toiseen, hän viettäisi lopun elämäänsä linnassa tai "hoidossa" mutta kun valtio tekee jotain, se on oikein, toki on valtiolla oikeus tappaa.
Et taida oikein osatakaan lukea.
minusta tehtiin ilmeisesti perätön ilmoitus:
- miksi olen täällä ?
olet hullu
- mistä minua syytetään ?
ei mistään
- mitä olen tehnyt väärin ?
sinä tiedät
- en tiedä, mitä paperissa lukee ?
(ei kertonut, vaan alkoi kyselemään, "miksi olet täällä ?" johon vastasin, etkö sinä voisi kertoa kun sitä juuri en tiedä, "etkö muista mitä teit", vastasin etten varmasti mitään tavallisesta poikkeavaa, "mikä päivä tänään on ?" vastasin kysymällä miksi oletat etten tietäisi)
no, hullun paperit sieltä tuli, eikä niistä koskaan eroon pääse joten ei voi mennä töihin vaikka ura olisi ollut menestyksekäs ilman sairaalaan joutumista.
lopulta pääsin pois kun siirrätin itseni yksityisen hoitoon, mikä ei varmaan onnistu kaikilla, yleensä ovat varattomampia jotka joutuvat sairaalaan, suurin osa jää lääkkeen orjiksi joka on pahempi olotila kuin kuolema, kun lääke sekoittaa pään päivästä toiseen ja sivuvaikutuksetkin haittaavat.
lääkkeistä pääsin eroon, vieroitusoireet olivat sellaiset että jos olisin ennalta arvannut, en olisi yrittänytkään vieroittaa itseäni niistä.
kysyin lääkäriltä myös, "kerro mitä teen väärin niin muutan käytöstäni heti ja pysyvästi niin ei tarvitse lääkitä, eikös sitten joku muu apua tarvitseva saisi paikan sairaalasta" - no, eipä tullut vastausta, eihän lääkäri itsekään usko ketään auttavansa vaan tietää että kyse on kidutuksesta ja auttamispuheet kuuluvat julkisuuteen.
muutaman kk:n jälkeen tarinat teoistani saavuttivat minutkin, helposti olisin voinut todistaa etteivät olleet totta, koska olin muualla, mistä oli todistajia, väitettyjen tekojen aikaan. eipä kiinnostanut tohtoria vaikka paperilla oli todistukset muutamalta henkilöltä.
On henkilö A joka haluaa vahingoittaa henkilöä B. No, A ei saa ketään uskomaan että B:tä tulisi vahingoittaa. A voisi ampua B:n mutta siitä joutuisi A itse vaikeuksiin.
Siksi on olemassa "hoito" - he uskovat mielellään A:ta koska he pitävät "hoidosta" ja saavat siitä palkkaakin. He ovat A:n hengenheimolaisia, pitävät vahingoittamisesta ja tappamista. Täten, olettaen että B ei ole asemaltaan huomattavasti A:ta korkeammalla, A saa kieroilullaan joka on sukua juoruilulle mutta moninkerroin vakavampaa, B:tä vahingoitettua, mahdollisesti hengiltäkin.
Suomen Kuvalehdessä kerrottiin että Saddam hoiti psyykenlääkkeellä hengiltä vastustajansa Suomessa - no, Saddamia kunnioittavat monet.
Parempi onkin ettei oma henki lähde.