Tarvitsen epätoivoisesti kokemusperäistä tietoa. Läheiselläni on ollut 2 kouristuskohtausta: unessa alkaa, karjumista, murinaa, raajojen symmetriset kouristukset,putoaa sängystä, vaahtoa suusta, kestää 10 min kunnes tajunta palaa. Tämä vielä on tietopaketeista löydettävissä.
Mutta kuinka yleistä on erittäin voimakas sekavuus kohtauksen jälkitilana? Outoa touhuilua, esim. pöydän alle nukkumaan menoa, tilanteeseen sopimatonta puhetta, jopa pelottavaa aggressiivisuutta ja väkivaltaisuutta. Hyökkäävyttä. Normaalisti ei väkivaltaista käytöstä.
Lääkitys aloitettiin 2. kohtauksen jälkeen. Mutta ohjeet sairaalan toimittamisen tarpeesta olivat epäselvät. Eli, jos kohtaus ei laukea 10 min, pitäisi toimittaa hoitoon. Se on selvä. Mutta kohtuksen jälkeinen sekavuus suorastaan pelottaa, käytös on niin vaikeasti ennustettavaa.
Mutta kuinka yleistä on erittäin voimakas sekavuus kohtauksen jälkitilana? Outoa touhuilua, esim. pöydän alle nukkumaan menoa, tilanteeseen sopimatonta puhetta, jopa pelottavaa aggressiivisuutta ja väkivaltaisuutta. Hyökkäävyttä. Normaalisti ei väkivaltaista käytöstä.
Lääkitys aloitettiin 2. kohtauksen jälkeen. Mutta ohjeet sairaalan toimittamisen tarpeesta olivat epäselvät. Eli, jos kohtaus ei laukea 10 min, pitäisi toimittaa hoitoon. Se on selvä. Mutta kohtuksen jälkeinen sekavuus suorastaan pelottaa, käytös on niin vaikeasti ennustettavaa.
Vastaukset 3
Vanhimmat
tajuttomuus-kouristuskohtauksen jälkeen lienee ihan tavallista. Itse en muista tuollaisen kohtauksen jälkee edes omaa ikääni, en mikä vuosi on menossa, en juuri mitään. Kahtena kertana en tuntenut omaa miestäni ja pelästyin kauheasti, kun hän oli kumartunut tarkkailemaan vointiani. Itselläni muistin palaamiseen on mennyt noin 5-6 tuntia. Jokaisella nämä jälkitilaoireetkin ovat varmaan yksilöllisiä.
Minulle on toimitettu sellaiset ohjeet (Reetta Kälviäinen: Opas aikuisen epilepsiasta kaikki tapaamani neurologit), että ambulanssi pitää kutsua, jos kohtaukseni kestää yli 5 min. Samaa olen kuullut myös muilta tällä palstalla. Tuo 10 min. kuulostaa kyllä aika pitkältä ajalta...
Kyllä tuo normaalilta kuulostaa. Myös minulta kysyttiin mitä vuotta eletään ja mikä nimeni on, enkä osannut vastata. Aloin myös puhumaan äidilleni englantia ja nauroin ääneen ilman syytä..
en oikeasti muista nimeäni, en päivää en yhtään mitään, kun sitten tajuan sen että en muista mitään niin käy ahdistaa ja käyn itkemään.
onneksi mieheni on tottunut siihen ja joskus naureskelemme jälkeen päin yhdessä kun olen ollut niin höpsö ja sanonut kaikkea älytöntä..
eihän se vitsin aihe ole, mutta meillä on hauskaa yhdessä epilepsian kustannuksella :D
itse kohtaus jo on todella pelottava, mutta niin on se sekavuuskin. ei se ole vaarallista kunhan vain ei satuta itseään tai muita.