Tämä on yksi viime yönä palstalta poistettu.
Omalla toiminnallaan vl:t osoittavat liikkeensä mädännäisyyden.
Poistaja osoittaa omalla toiminnallaan, että tämä tarina tosiaan kuvaa vanhoillislestadiolaisuuden tilaa enemmän kuin arvaammekaan.
- -
Sielut ahtaalla
Kirjoittanut: Nimetön 28.12.2006 klo 12.55
Kerrotaan, että meren pohjassa elää rapulaji, joka asettuu asumaan pohjasta löytämäänsä tyhjään kotilon kuoreen. Se parantelee kotiloa kiinnittämällä sen pintaan löytämiään kivenpalasia ja ruukunsirpaleita ruumiistaan erittämällään liimamaisella eritteellä. Mitä kauniimpia koristeita, sitä parempi on rapuyksilön menestys naaraiden keskuudessa. Antiikinaikaiset lasin ja keramiikan sirpaleet ovat erityisen suosittuja kuoren koristeita.
Ravut uurastavat pienentääkseen kotilon aukkoa, josta sitä uhkaavat pedot voisivat mahtua sisään. Ne tekevät aukosta niin pienen, että töin tuskin itse mahtuvat siitä sisälle. Sisään mentyään rapu sulkee kotilon aukon perässään nostamalla suuret kovat saksensa aukon eteen. Kaukana kavala maailma!
Rapu kasvaa ja kotilokuoresta tulee ahdas. Se etsii suuremman, johon se alkaa rakentaa uutta vanhoilla sirpaleilla koristeltua panssariaan. Rapu tahtoo tietysti asua kotilossaan mahdollisimman kauan, koska se on uhrannut siihen paljon työtä. Uuden kuoren löytäminen ja rakentaminen on vie aikaa ja voimia. Rapu lykkää muuttoa tuonnemmaksi.
Mutta jos se odottaa liian kauan, se onkin saattanut kasvaa oviaukkoaan suuremmaksi. Se ei enää pääsekään ulos. Siitä on tullut oman turhamaisuutensa, laiskuutensa ja muutoksenpelkonsa uhri. Katkerana rapu kuolee itselleen rakentamassaan vankilassa, jonne sen ruumis jää mätänemään.
Jäljelle jää lopulta vain kova, tyhjä kuori, jonka pintaa peittävät vanhat sirpaleet, joilla ei ole kuitenkaan enää mitään elävää merkitystä kenellekään.
SRK:sta ja vl-herätysliikkeestä on tullut kova, tyhjä kuori, jota peittävät merkityksettömät vanhat sirpaleet, kuten Päivämiehen kivettynyttä fraseologiaa toistelevat kirjoitukset ja seurakuntapäivien ”keskusteluillat”. Kaikkein kirkkaimpina lestadiolaisuuden kovassa, tummuneessa kuoressa loistavat uudet, komeat rauhanyhdistysten toimitalot. Johtotähtenä Oulun Rauhanyhdistys ja sen tuleva, kolmella miljoonalla eurolla uudistettu rakennus kattopuutarhoineen ja konferenssisaleineen. Se päätös sulki kulkuaukon lopullisesti, ja siioni mädäntyi kuorensa sisään.
Omalla toiminnallaan vl:t osoittavat liikkeensä mädännäisyyden.
Poistaja osoittaa omalla toiminnallaan, että tämä tarina tosiaan kuvaa vanhoillislestadiolaisuuden tilaa enemmän kuin arvaammekaan.
- -
Sielut ahtaalla
Kirjoittanut: Nimetön 28.12.2006 klo 12.55
Kerrotaan, että meren pohjassa elää rapulaji, joka asettuu asumaan pohjasta löytämäänsä tyhjään kotilon kuoreen. Se parantelee kotiloa kiinnittämällä sen pintaan löytämiään kivenpalasia ja ruukunsirpaleita ruumiistaan erittämällään liimamaisella eritteellä. Mitä kauniimpia koristeita, sitä parempi on rapuyksilön menestys naaraiden keskuudessa. Antiikinaikaiset lasin ja keramiikan sirpaleet ovat erityisen suosittuja kuoren koristeita.
Ravut uurastavat pienentääkseen kotilon aukkoa, josta sitä uhkaavat pedot voisivat mahtua sisään. Ne tekevät aukosta niin pienen, että töin tuskin itse mahtuvat siitä sisälle. Sisään mentyään rapu sulkee kotilon aukon perässään nostamalla suuret kovat saksensa aukon eteen. Kaukana kavala maailma!
Rapu kasvaa ja kotilokuoresta tulee ahdas. Se etsii suuremman, johon se alkaa rakentaa uutta vanhoilla sirpaleilla koristeltua panssariaan. Rapu tahtoo tietysti asua kotilossaan mahdollisimman kauan, koska se on uhrannut siihen paljon työtä. Uuden kuoren löytäminen ja rakentaminen on vie aikaa ja voimia. Rapu lykkää muuttoa tuonnemmaksi.
Mutta jos se odottaa liian kauan, se onkin saattanut kasvaa oviaukkoaan suuremmaksi. Se ei enää pääsekään ulos. Siitä on tullut oman turhamaisuutensa, laiskuutensa ja muutoksenpelkonsa uhri. Katkerana rapu kuolee itselleen rakentamassaan vankilassa, jonne sen ruumis jää mätänemään.
Jäljelle jää lopulta vain kova, tyhjä kuori, jonka pintaa peittävät vanhat sirpaleet, joilla ei ole kuitenkaan enää mitään elävää merkitystä kenellekään.
SRK:sta ja vl-herätysliikkeestä on tullut kova, tyhjä kuori, jota peittävät merkityksettömät vanhat sirpaleet, kuten Päivämiehen kivettynyttä fraseologiaa toistelevat kirjoitukset ja seurakuntapäivien ”keskusteluillat”. Kaikkein kirkkaimpina lestadiolaisuuden kovassa, tummuneessa kuoressa loistavat uudet, komeat rauhanyhdistysten toimitalot. Johtotähtenä Oulun Rauhanyhdistys ja sen tuleva, kolmella miljoonalla eurolla uudistettu rakennus kattopuutarhoineen ja konferenssisaleineen. Se päätös sulki kulkuaukon lopullisesti, ja siioni mädäntyi kuorensa sisään.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Ulkonainen komeus, menestys ja valta ovat tulleet aidon tasa-arvoisen seurakunnan tilalle. Siionin asuvaisissa on tätä nykyä ainakin kahden kerroksen väkeä...
Pieni korjaus: 3,66 milj. euroa luki lehdessä. Sehän on yli 21 milj. markkaa!!!
Muuten hyvä ja asiallinen kirjoitus.
En ole nähnyt että olisi Päivämiehessä ollut lukuja. Jäikö minulta jokin kirjoitus väliin?
Useimmat poistetuista aloituksista ovat käsitelleet v-lestadiolaisuuden nurjaa puolta, mutta siitä ei ole lupa keskustella, koska SRK- totuus on, että siionissa eletään nykyisin suurta rauhan, rakkauden ja yksimielisyyden aikaa.
Uskokoon, ken tahtoo. Poistot osoittavat aivan muuta.