Microsoftin pelikonsoli Xbox on herättänyt pelaajissa ehkä eniten ristiriitaisia ajatuksia. Toiset vihasivat sitä Bill Gatesin ja ohjelmistojätti Microsoftin takia, kun taas toiset ylistivät sitä tekniikkansa takia ja pitivät sitä varmana konsolisodan voittajana. Nyt kun muutama vuosi on jo takana, ja uudet konsolit ovat saapuneet markkinoille, voidaan katsoa miten Xboxille kävikään. Voidaan huokaista helpotuksesta, sillä pahimmat uhkakuvat eivät toteutuneet. Xbox ei kaatuillut kuin vanhat Windows-koneet, eikä peleihin tai järjestelmään myöskään tarvinnut hakea vähän väliä päivityksiä.
Konsolisodan selvää voittajaa ei oikeastaan löytynyt, vaan PlayStation 2 ja Xbox taistelivat markkinoilla melko tasaväkisesti Nintendo GameCuben pitäessä kolmatta sijaa hallussaan. Vaikka PS2 myikin Xboxia enemmän, pohjusti Microsoft hyvin tietään seuraavalle pelikonsolilleen. Katteettomia lupauksia ei annettu ja teknistä kehitystä tapahtui. Yhtiölle kuuluisi jopa palkinto Xbox Liven kehittämisestä ja pelinautinnon lisäämisestä. Xboxin seuraajan (Xbox360) on siis helppo tulla markkinoille, kun perustyö on jo kunnilla tehty ja tietty kannattajakunta saavutettu.
Konsolin julkaisu
Xbox -pelikonsoli ja Controller S -peliohjain.
Ensimmäiset huhut Microsoftin siirtymisestä konsolibisnekseen syntyivät vuoden 1999 lopulla, ja seuraavan vuoden maaliskuussa yhtiö virallisesti ilmoittikin projektistaan. Alun perin laitetta piti kutsua nimellä DirectXbox, joka viittaa PC-maailmasta tutun DirectX:n käyttöön konsolin pelien suunnittelussa. Markkinointi kuitenkin päätti käyttää nimeä Xbox - laitteesta löytyvä X-muotoinen logo kuitenkin viittaa vielä tähän vanhaan kutsumanimeen. Xboxin julkaisu tapahtui Amerikassa 15. marraskuuta 2001 ja Suomessa 14. maaliskuussa 2002. Julkaisu oli konsolin korkean hinnan (Euroopassa 519 euroa) takia pienoinen pettymys lähes kaikkialla, edes konsolin tarkkoja myyntilukuja ei kehdattu kertoa.
Myynti tosin nousi, kun Microsoft pudotti laitteen hintaa roimasti alaspäin vuoden 2002 huhtikuun lopussa heikon menekin vuoksi. Alennettu hinta asettui Suomessa noin 325 euron tietämille ja näin konsolin kilpailukyky ja haluttavuus markkinoilla kasvoivat. Microsoft osasi myös käyttää hyväkseen laajaa markkinointikokemustaan ja soveltaa sitä nokkelasti hinnanalennuksen tuomaan julkisuuteen. Hyvityksenä Microsoft tarjosikin Xboxin julkaisuhintaan kalliilla ostaneille ilmaiseksi kaksi valitsemaansa peliä ja yhden lisäohjaimen.
Xboxin ohjain
Xboxin alkuperäinen peliohjain
Alkuperäinen laitteen mukana tullut peliohjain on ensinäkemältä ällistyttävän iso ja se muistuttaakin hieman kooltaan ja muodoiltaan Sega Dreamcastin ohjainta. Peliohjaimen tuntuma on kuitenkin hyvä ja se istuu hyvin isokouraisten käteen, pienikätisille ohjain on ehkä hieman liian iso. Ohjaus on tarkkaa ja päädyssä olevat liipaisimet ovat analogisia, myös tärinätehosteita hyödynnetään. Johtokin on kolmen metrin mittainen ja erikoisuutena siinä on liitoskohta, josta se irtoaa, jos joku sattuisi siihen kompastumaan. Näin kallis pelikonsoli ei vahingossa lennä lattialle.
Harmittavasti Xboxille ei kuitenkaan löydy yhtä laadukasta langatonta ohjainta kuin GameCuben erinomainen Wavebird-ohjain. Johtosotkun poistamiseksi pitää tyytyä Logitechin Cordless Controller-ohjaimeen. Jos alkuperäinen ohjain ei jostain syystä miellytä, tilalle voi ostaa Controller S -ohjaimen (hinta n. 40 euroa), joka on pienempi ja hieman ergonomisempi kuin alkuperäinen ohjain. Uusimmissa Xboxeissa Controller S -ohjain tuleekin jo vakiovarustuksena koneen mukana. Kokonaisuutena Controller S -ohjain edustaa lajinsa parhaimmistoa ja on mielestäni jopa Sonyn DualShockia parempi. Tämä ei olekaan ihme, onhan Microsoftilla hyvä kokemus ja maine peliohjaimien valmistajana.
Tekniikka on kohdallaan
Kooltaan Xbox on mielestäni erittäin iso (320 × 260 × 95 mm) ja painava (3,86 kg), GameCubeen verrattuna koko on melkein neljä kertaa isompi. Perinteinen versio Xboxista on väriltään musta, mutta vaalean läpinäkyviäkin konsoleita (nimeltään Crystal) on liikkeellä. Xbox on rakennettu muokatun Windows 2000-käyttöjärjestelmäytimen, DirectX 8 -ohjelmointirajapinnan ja PC-komponenttien varaan. Prosessorina toimii 733 MHz Intel Pentium III ja näytönohjaimena toimii Microsoftin ja NVIDIA:n yhdessä kehittämä, koodinimellä NV2A tunnettu, GeForce 3 -piirin paranneltu versio, joka toimii 233 MHz kellotaajuudella. Muistia konsolista löytyy yhteensä 64 megatavua.
Pelintekijöiden kannalta Xbox on helppo laite ohjelmoida, koska se on rakennettu tutun PC-raudan ja DirectX 8:n ympärille. Yhteensopivuusongelmia eri komponenttien välillä ei ole, toisin kuin joskus PC-puolella. Koska tekniikka on pelintekijöille tuttua, osaavat he myös hyödyntää konsolin tehoa. Pelit syntyvät nopeasti ja ne näyttävät ja kuulostavat hyviltä jo heti alussa (toisin kuin PS2, joka ainakin alussa kärsi konsolin oudosta teknologiasta). Tämän todistaa jo Xboxin hyvät julkaisupelit: Halo, Project Gotham Racing ja Dead or Alive 3. Vaikka konsoli on samankaltainen PC:n kanssa, ei tietokonepelikäännösten tulvaa ole kuitenkaan luvassa, vain parhaimmat ja uusimmat julkaistaan myös Xbox-pelikonsolille. Tällaisia ovat mm. uusimpina Doom 3 ja Half-Life 2.
Konsoli on myös halpa, jos ajattelee, että sama tekniikka PC-markkinoilla maksaisi reippaasti enemmän. Microsoft myykin konsoliaan tappiolla ja saa tulonsa myytyjen pelien lisenssimaksuista. Xbox ei siis ole tehnyt vuoteen 2005 mennessä voittoa Microsoftille, vaan konsolin kehitysmenojen suhde tuottoon on noin miljardi dollaria miinuksella. Vain Nintendo on poikkeus säännössä - jokainen kautta aikain myyty Nintendon pelikonsoli on tuottanut yhtiölle heti voittoa.
Nykymittapuulla hieman vaatimattomasta suorittimesta huolimatta Xbox vastaa tehokasta PC-tietokonetta ja konsolin vääntö perustuukin pääosin tehokkaaseen näytönohjaimeen, joka hoitaa suurimman osan grafiikan laskennasta. Näin keskussuorittimelle jää enemmän aikaa mm. tekoälyn ja fysiikan mallintamiseen. Laitteessa ei myöskään pyöri taustalla mitään muita ohjelmia, jotka hidastaisivat sitä PC:n tapaan. Grafiikka onkin nätimpää kuin muilla saman sukupolven konsoleilla, mutta kovin suuresta erosta ei voi aina puhua. Pelien sahalaidoista ja vilkkuvista tekstuureista ei kuitenkaan tarvitse kärsiä kuten PS2:lla sen alkuaikoina. Myös Xboxin äänimaailma on kohdallaan ja se tukee peleissä digitaalista 5.1-ääntä.
Muut ominaisuudet
DVD-kitin kaukosäädin ja vastaanotin
Toisin kuin muissa konsoleissa, Xboxissa on valmiina 8 gigatavun kiintolevy, joten pientä ja kallista muistikorttia (n. 40 euroa) ei tarvitse ostaa. Muistikorttia tarvitsee vain, jos haluaa siirtää pelitallennuksia kahden Xboxin välillä. Kiintolevyä käytetään pelitallennusten ohella myös puskurimuistina, jolloin pelien lataustauot ovat käytännössä historiaa, kun pelidataa voidaan ladata suoraan DVD:ltä kiintolevylle. Kiintolevylle on myös mahdollista ladata oma musiikkikokoelma, jolloin omat mielimusiikit saa soimaan tätä ominaisuutta tukevissa peleissä. Itse en tosin tätä ominaisuutta ole koskaan kaivannut saati käyttänytkään.
Xboxista saa myös kelvollisen DVD-soittimen ostamalla siihen erillisen DVD-kitin, joka aktivoi ominaisuuden ja toimii samalla laitteen kaukosäätimenä. Kuvanlaatu on hyvä ja teknisiltä ominaisuuksiltaan konsoli on yhtä hyvä kuin erikseen myytävä halpa DVD-soitin. PS2:een verrattuna Xboxin DVD-toisto on parempi, eikä kuva näy vihreänä RGB-kaapelia käytettäessä, kuten kilpailijassa. Kalliimpiin soittimiin verrattuna DVD-toiminnot ovat kuitenkin tavallista suppeammat ja tuulettimen hurina saattaa häiriä elokuvien hiljaisissa kohdissa. Xboxissa on valmiina myös sadan megabitin verkkokortti, joka mahdollistaa konsolin linkittämisen toiseen konsoliin moninpelejä varten. Verkkokortti mahdollistaa myös nettiin liittymisen ja pelien pelaamisen verkossa Xbox Live-palvelun avulla.
Hyvänä ratkaisuna Xboxissa on vakiona neljä peliohjainporttia, jolloin nelinpeliin liitettäville uusille ohjaimille ei tarvitse ostaa erikseen adapteria. Itse en tosin ole koskaan harrastanut nelinpeliä, joten kaksi peliohjainporttia olisi riittänyt vallan mainiosti. Lisävarusteena löytyy myös linkkikaapeli, jolla kaksi Xboxia voi liittää yhteen moninpelejä varten. Tämä tosin vaatii kahden konsolin ohella myös kaksi televisiota ja kaksi peliä, joita tuskin kovin moni omistaa.
Xbox Live - konsolin todellinen valttikortti
Pelikonsolina Xbox on ominaisuuksien perusteella erittäin hyvä, koska se sisältää kiintolevyn sekä verkkokortin ja voi toimia jopa DVD-soittimena. Harrastajien suosiman modaamisen ohi todelliseksi valttikortiksi nousee kuitenkin Xbox Live, joka mahdollistaa helpon ja laadukkaan nettipelaamisen vihdoinkin omalla konsolilla. Xbox Live on Microsoftin Xboxille kehittämä maksullinen verkkopelaamisen mahdollistava palvelu. Ominaisuuksiin kuuluu nettipelaamisen ohella mm. ilmaiseksi tai pientä maksua vastaan ladattava sisältö ja puhekommunikointi. Live julkaistiin marraskuussa 2002 ja vuoden 2005 heinäkuussa Microsoft ilmoitti Livellä olevan maailmanlaajuisesti yli 2 miljoonaa käyttäjää.
Toisin kuin PS2:n ja GameCuben vastaavat nettiviritykset, Xbox live on oikeasti erinomainen, helppo ja halpa palvelu (noin 60 euroa vuodessa). Pelikehittäjille on ollut alusta asti selvää millainen verkkopalvelusta tulee ja miten sen pitää toimia. Nykyisin lähes jokaista Xbox peliä voikin pelata Livessä ja kaiken kaikkiaan Liveä tukevia pelejä löytyy yli sata. Tärkeimmät Xbox Live -pakkauksesta (Xbox Live Starter Kit) löytyvät varusteet ovat asennusohjelman sisältävä levy, aktivointikoodin sisältävä lipuke, mikrofoni-kuuloke -yhdistelmä ja sen ohjaimeen kiinnitettävä vastinpalikka. Tähän mustaan muovimötikkään kiinnitetään kuulokkeet ja sen kautta säädellään äänenvoimakkuutta. Ujompi tai huonosti englantia osaava pelaaja voi napsauttaa mikin pois päältä ja tyytyä kuuntelemaan toisten pelaajien joskus jopa ratkiriemukkaita juttuja. Kuulokkeiden muotoilu tuntuu aluksi hieman erikoiselta, mutta on loppujen lopuksi suhteellisen toimiva. Liian kauan pelatessa sanka tosin alkaa hieman hiertämään korvan taustaa.
Xbox Live Starter Kit
Xbox Liven asennus on tehty helpoksi, mitään komponenttien liittämistä tai mutkikkaita säätöjä ei tarvitse tehdä, koska kaikki tarvittavat laitteet ovat jo Xboxin sisällä. Valitettavasti aloituspakkauksen mukaan ei ole kuitenkaan liitetty RJ45-verkkokaapelia, joka tarvitaan konsolin verkkoon liittämiseksi. Kyseistä kaapelia saa tosin halvalla melkein mistä tahansa kodinelektroniikkakaupasta. Kynnyskysymykseksi Liven hankkimiselle voi monelle kuitenkin muodostua luottokortin pakollisuus. Vaikka aloituspaketin hinta sisältääkin vuoden peliaikaa, on käyttäjän kuitenkin omistettava luottokortti. Pelaajatunnuksen eli Gamertagin aktivointi kun vaatii syöttämään luottokortin numeron Microsoftille. Gamertagia luodessa kannattaa muistaa, ettei sitä saa enää koskaan vaihdettua. Ei siis kannata ruveta heti häiriköimään ja näin pilata omaa pelaajatunnustaan muiden silmissä.
Amerikassa kaikki voi olla toisin, mutta meillä Suomessa läheskään kaikki eivät omista sopivaa luottokorttia. Käytännössä tämä siis karsii palvelusta suuren osan nuoremmista pelaajista, mikä ei ehkä ole ollut tarkoituksena palvelun suunnittelussa. Huhuja aktivoinnin hoitamisesta ilman luottokorttia maksulipukkeiden avulla on myös liikkunut, mutta luultavasti näin ei tule koskaan käymään. Kätevää ja helppoa se tosin ainakin olisi. Helpoin tapa on ehkäpä hankkia Livessä ja yleensäkin nettikaupoissa toimiva Sammon Visa Electron, jonka voi saada vanhempien suostumuksella jo 9 vuotta täyttänyt henkilö ja alle 26-vuotiaille kortti on vieläpä täysin maksuton. Liven luottokorttipakossa on kuitenkin myös hyviäkin puolia. Tällöin kaikenlaiset nuoret "räkänokat" eivät periaatteessa pääse pilaamaan muiden pelejä, ja pitkää pinnaa tai syvällistä paneutumista vaativat simulaatiot ynnä muut pelit jäävät suosiolla niistä kiinnostuneille vanhemmille harrastajille. Pitkään Liveä käyttäneet tosin tietävät, kuinka helposti vanhemmat lainaavat liian nuorille lapsillensa luottokorttia. Tämän jälkeen saa sitten pelissä pahimmassa tapauksessa kuunnella (etenkin amerikkalaisilta) kaikenlaista haistattelua ja kiroilua, aikuismainen käyttäytyminen on tästä kaukana.
Jokaisesta pelistä löytyvät suunnilleen samat toiminnot ja verkkoon yhdistäminen on erittäin helppoa. Alussa suomalaisia saa palvelusta etsiä, mutta kun muutaman on löytänyt, aukeavat ovet yleensä myös suomalaisiin klaaneihin ja kaverilistat täyttyvät yhä uusilla suomalaisilla pelaajatunnuksilla. Suomalaisia pelaajia voi etsiskellä mm. Livegamers -sivustolta. Lopulta ulkomaalaisten kanssa pelaamisen voi jättää kokonaan takaa-alalle, jos haluaa ja keskittyä vain suomalaisten kanssa pelailuun. Ainoa huono puoli Livessä luottokorttipakon lisäksi on se, että suurin osa pelaajista pelaa vain sota- ja räiskintäpelejä. Kaikenlaiset muut pelit tuppaavat jäämään vähemmistöön, mikä on harmi. Mitä vanhempi ja taitoa vaativampi peli on, sitä vähemmän sitä yleensä pelataan Livessä. Meitä suomalaisia sorretaan myös siinä, että pelien palvelimet/isäntäkone on yleensä jossakin kaukana Amerikassa, jolloin yhteys pelikavereihin kärsii ja paikoin saattaa esiintyä pelaamista haittaavaa tökkimistä, eli lagia. Jos näiden asioiden kanssa pystyy elämään, Live on yksi parhaista Microsoftin meriiteistä kautta aikain, joita tuskin Sony tai Nintendokaan tulevat päihittämään. Omasta mielestäni parhaita Live-pelejä ovat mm. Battlefield 2: Modern Combat, Halo 2 ja Forza.
Modaus
Juotokseton Xenium ICE Solderless -modpiiri. Saatavilla mm. Cheapesmodsista
Xbox on erittäin suosittu konsoli modaajien keskuudessa, koska Xbox on melko helppo modata sen perustuessa pääosin PC-arkkitehtuuriin. Modaus tarkoittaa yleensä erillisen modpiirin asentamista tai juottamista Xboxin emolevylle, joka mahdollistaa uusien ominaisuuksien käytön, joita laitteen valmistaja ei ole suunnitellut. Modauksen jälkeen Xboxilla voi vaikka katsella harrastelijavoimin tehdyn Xbox Media Center -ohjelman avulla DivX-elokuvia tai katsella DVD-leffoja ilman DVD-kittiä. Myös vanhojen klassikkokonsolien (NES, SNES, jne.) pelien pelaaminen emulaattoreilla tai Xboxin omien pelien pelaaminen suoraan kiintolevyltä onnistuu. Tämä tosin saattaa myös houkutella joitain ihmisiä laittomien piraattikopioiden pelaamisen, mikä on laitonta. Xboxista on myös mahdollista saada ulos kuvanlaadultaan parempaa progressiivista eli lomittelematonta pelikuvaa jonkinlaisella erikoisella modauksella ja ulkomailta ostettavalla Xbox High Definition AV Pack-adapterilla. Omaa kokemusta tästä minulla ei ole, eikä netistäkään oikein tahdo löytyä selviä ohjeita tähän operaatioon. HDTV-resoluutiota laitteesta ei kuitenkaan saa ulos.
Viihdekeskuksena modattu Xbox on erinomainen ja halpa vaihtoehto, jopa parempi kuin kaupassa erikseen myytävät epäkäytännölliset ja kalliit laitteet. Ohjaimella on aluksi hieman vaikea ohjata kaikkea, mutta siihen kyllä tottuu. Mikäpä onkaan niin hienoa, kuin elokuvien tai musiikin soittaminen laitteeseen vaihdetulta isommalta kiintolevyltä tai langattomasti suoraan tietokoneen kiintolevyltä. Monet ostavatkin Xboxin vain siksi, että voivat modata sen ja näin saada siitä halvan multimedia-keskuksen. Pelejä ei silloin välttämättä pelata tällä kokoonpanolla laisinkaan. Kannattaa kuitenkin huomioida, että Xboxin modaaminen on joissain maissa kiellettyä ja konsolin avaaminen lopettaa takuun. Xboxin modaamisesta kaikki tarvittava tieto löytyy suomeksi mainiolta Tec Dubelin Xbox -sivustolta.
Tulevaisuus ja pelit
Xboxin hittipeli Halo 2
Vaikka Xboxin tekniikka onkin harppauksen muita saman sukupolven konsoleita edellä, on se silti melko halpa konsoli. Modauskulttuuri ja etenkin Liven erinomainen toimivuus on jotakin, mikä kilpailijoilta puuttuu lähestulkoon kokonaan. Eri asia sitten on, osaako Microsoft riittävästi mainostaa Liven erinomaisuutta. Luottokorttipakon poistaminen ainakin lisäisi palvelun käyttäjämäärää ja kasvattaisi potentiaalista käyttäjäkuntaa Xboxin seuraajaa ajatellen. Omasta mielestäni Liven markkinointi on sen erinomaisuudestaan huolimatta hivenen epäonnistunut, mahdollisuuksia olisi vielä paljon suurempaan.
Historia on usein osoittanut, ettei tekniikalla ja ominaisuuksilla välttämättä ole aina mainittavaa merkitystä konsolin suosioon ja menestykseen, vaan pelit ratkaisevat. Vaikka Xboxin pelitarjonta on laaja, valinnanvaraa ei kuitenkaan ole yhtä paljon kuin PS2:lla. Huippupelejä toki löytyy paljon ja Xboxin parhaimpiin kuuluu mm. Halo 1 ja 2, Splinter Cell-pelisarja, Ninja Gaiden, Fable, Transword Snowboarding, Star Wars: Knights of the Old Republic-pelisarja, Battlefield 2: Modern Combat, Moto GP 2, Forza Motorsport, Rallisport Challenge 2, The Chronicles of Riddick, Project Zero 2 ja Oddworld-pelisarja, jotka kaikki ovat uskomattoman hyvin tehtyjä. Totta kai Xboxille löytyy myös paljon muitakin hyviä pelejä, joita on julkaistu kaikille muillekin konsoleille. Tällaisia ovat mm. Silent Hill-, Burnout- ja Beyond Good & Evil-pelit. Myös monet aikaisemmin vain PS2:lla nähdyt pelit ovat päätyneet Xboxille, mikä entisestään laajentaa pelikirjoa. Tällaisia pelejä ovat mm. Metal Gear Solid 2 ja Grand Theft Auto -pelisarja.
Myös Xboxilla on oma Classics-halpispelisarja, jonka pelit maksavat noin puolet uuden pelin hinnasta. Valikoima kasvaa koko ajan ja suurin osa hyvistä peleistä onkin jo varustettu tällä halvemmalla hinnalla. Nyt kun uusi Xbox360 on vihdoin saapunut markkinoille, vanhoja Xbox pelejä löytää entistäkin halvemmalla kauppojen alelaareista ja huutokaupoista käytettyjä pelejä voi bongata jopa naurettavan halvalla. Tällä hetkellä Microsoftin Xbox on myynyt noin 24 miljoonaa konsolia vuoden 2006 toiseen neljännekseen mennessä. Tämä on hivenen enemmän kuin GameCuben 21 miljoonaa, mutta huomattavasti vähemmän kuin PlayStation 2:n 106 miljoonaa konsolia.
Jos et vielä omista Xboxia, nyt on viimeistään oikea hetki ostaa laite sekä pelit erittäin halvalla ja liittyä Live-pelaajien laajaan joukkoon. Vaikka Xbox360:n pitäisikin pystyä pyörittämään myös suurinta osaa vanhemman konsolin peleistä, varmin vaihtoehto on kuitenkin ostaa vanha ja luotettava Xbox. Kannattaa olla nopea, sillä Microsoft on lopettanut konsolin tappiollisen valmistuksen vuoden 2006 alkupuolella, uusia pelejäkin tulee Xboxille enää harvakseltaan. Toki pelikoneita on vielä paljon kauppojen varastoissa ja muualla, mutta yhtiö satsaa nyt kaiken voimansa uuteen laitteeseensa, joka edeltäjänsä maineen perusteella ei ainakaan voi olla kovin huono.
Lähteet:
http://www.mvnet.fi
http://fi.wikipedia.org/wiki/Xbox
http://www.tdubel.com/index.html
http://www.peliplaneetta.net/artikkelit/174/
http://en.wikipedia.org/wiki/Xbox
http://www.peliplaneetta.net/artikkelit/318/
http://en.wikipedia.org/wiki/Xbox_Live
http://www.xbox-scene.com/xbox1data/sep/EEEkkEpAAVQtoeeIXX.php
Playstation 2
Vuonna 1994 Sony esitteli Japanissa yleisölle pienen harmaan laatikon, PlayStationin, jonka mahdollisuuksiin kilpailijat eivät oikein uskoneet. Viihde-elektroniikan ensikertalainen vakiinnutti kuitenkin asemansa pelaajien keskuudessa ja nyt PlayStation on maailmankuulu tuote. Sony ei kuitenkaan voinut tuudittautua omaan menestykseensä, vaikka se löikin kaikki kilpailijansa ja sai valta-aseman pelikonsolipuolella. Nyt muiden laitteiden grafiikat ovat ajaneet vanhan ja ikääntyneen konsolin ohi ja niin Sonyn oli tehtävä uusi pelilaite.
PlayStation 2 julkaistiin Japanissa huhtikuussa 2000 ja muualla maailmassa saman vuoden loppupuolella. Alku takelteli, koska huippupelejä ei ollut, mutta nyt hyviä pelejä on julkaistu paljon. Laitemyynti on onnistunut ja niitä on maailmalla jo reilusti yli 20 miljoonaa (Suomessakin yli 160 000). Näin suuri laitekanta takaakin, että markkinoiden suurimmalle laitteelle tullaan julkaisemaan pelejä pitkään, eikä kovin moni pelitalo voi olla kääntämättä hittipelejään PlayStation 2:lle.
Teknisesti vanhimpana laitteena PS2 jää vähän kilpailijoistaan (Xbox ja GameCube) jälkeen, koska tekniikka vanhenee ja vuoden päästä samalla rahalla saa kasattua aina paremman laitteen. Grafiikka on kuitenkin erittäin hienoa ja näyttävää, mutta konsolin ongelmana on se, että antialisointi on heikkoa ja se kuluttaa liikaa konetehoa.
Tästä johtuu pelien grafiikan sahalaitaisuus ja sen vilkkuminen, johon kuitenkin tottuu nopeasti, eikä se juuri häiritse, jos siihen ei kiinnitä tarkkaan huomiota. Ohjelmoijat ovat kritisoineet myös laitteen vähäistä muistia, joka rajoittaa ruudulle mahtuvien yksityiskohtien määrää. Konsolin hidas ja hankala ohjelmoitavuuskin on noussut monesti pinnalle, mutta muutamat konsolin huippupelit kuitenkin osoittavat, että kyllä ammattilaiset osaavat tehdä laitteelle erittäin näyttäviä pelejä.
Metal Gear Solid 2: Sons of Liberty
PS2 on ulkonäöltään musta videopelikonsoli, jonka voi sijoittaa vaaka- tai pystytasoon. Laitteessa on kaksi peliohjainpaikkaa ja sen ohjain on samannäköinen kuin vanhempi, tilanteen mukaan tärisevä DualShock-peliohjain, mutta se on väritykseltään musta. Uudessa ohjaimessa kaikki napit ovat kuitenkin analogisia (mitä kovempaa painat, sitä enemmän esimerkiksi auto kaasuttaa), tatit ovat vähän jäykemmät ja ohjaimen johto on alkuperäistä vähän pidempi.
Hienona ominaisuutena laite on taaksepäin yhteensopiva, eli sillä voi pelata myös kaikkia PlayStation-pelejä, näin rakkaita videopelejä ei tarvitse myydä pois. Kaiken lisäksi pelit latautuvat hieman nopeammin ja PS2 parantaa myös aavistuksen vanhojen pelien ulkonäköä pehmentämällä pelimaisemia. Mistään suuresta parannuksesta ei ole kyse, mutta jotkin pelit esim. Vagrant Story näyttää kuitenkin huomattavasti siistimmältä. Toisissa peleissä taas maisemien pehmennystä ei kannata käyttää, koska se saattaa sutata värejä, vain kokeilemalla tietää kannattaako ominaisuus kytkeä päälle.
The Gateway
Koska konsoli on alaspäin yhteensopiva, myös kaikki vanhemman konsolin peliohjaimet käyvät uudempaan laitteeseen ja päinvastoin. Vanhat muistikortitkin kelpaavat uuteen PS2:een, mutta vain pelattaessa PSX-pelejä. Uudelle muistikortille taas ei voi tallentaa ollenkaan vanhoja PSX-pelejä, koska se käy vain PS2-pelien tallennukseen. PlayStation 2:teen on mahdollista liittää mm. PC:n USB-hiiri tai -näppäimistö sekä rattiohjain ja muita oheislaitteita kuten valopyssy. Laitteen takana on paikka myös kiintolevylle ja internet-yhteyden mahdollistavalle laitteelle.
PlayStation 2 soveltuu myös DVD- ja CD-levyjen soittoon, vaikka se onkin ensisijaisesti pelikonsoli. Kuvanlaatu on DVD-leffoja katsottaessa hyvä, eikä se eroa juurikaan kalliimmista erillissoittimista. Tuuletin hurisee kuitenkin vähän äänekkäämmin. CD -käyttöä hankaloittaa se, että television on oltava päällä, koska erillinen näyttö puuttuu. Leffat pyörivät koneella ilman lisäinvestointeja, mutta laitteeseen kannattaa hommata Sonyn kaukosäädin, jolloin sen käyttö elokuvasoittimena toimii paremmin kuin pelkällä ohjaimella. Ensisijaiseksi elokuvasoittimeksi laitetta ei kuitenkaan kannata hankkia, koska kaikki DVD-elokuvat eivät tiettävästi toimi siinä. Oma konsolini on kuitenkin näyttänyt kaikki, reilut parikymmentä elokuvaa ilman ongelmia.
Vasemmalla uudempi PSTwo ja oikealla vanhempi PS2.
Kuten muidenkin konsolien, myös PlayStation 2:den mukana tulee huono komposiittikaapeli, jolla kuvanlaatu ei ole paras mahdollinen. Laitteeseen kannattaakin hankkia virheettömän kuvan takaava RGB-kaapeli, joka tosin näyttää DVD-elokuvat vihreäsävyisinä. Ongelman voi poistaa Datelin DVD Region X-CD:llä, joka poistaa myös elokuvien aluekoodit. Näin PS2:lla voi katsoa amerikkalaisiakin elokuvia. Vaihtoehtoisesti kuvaa voi parantaa myös PlayStation 2:teen tarkoitetulla S-video-johdolla.
PlayStation 2:sta ilmestyi vuoden 2004 marraskuun alussa uusi malli, joka on edeltäjäänsä huomattavasti pienempi ja kevyempi. Uusi laite kulkee nimellä PSTwo (mallimerkki SCPH-70000). Uuden mallin tekniikka on käytännössä sama kuin tavallisessa PS2:ssa, mutta koneessa on vakiona sisäänrakennettu Ethernet-adapteri verkkopelaamista varten.
PSTwo perustuu aiemman PlayStation 2:n toimintoihin ja muotoiluun, mutta sisäinen arkkitehtuuri on suunniteltu kokonaan uudelleen. Sisätilavuus on puristettu 75 prosenttiin alkuperäisestä, paino on puolittunut ja laitteen paksuus on enää 2,8 cm (aiemmin 7,8 cm). PSTwo:n julkaisun myötä PS2:n vanhemman mallin valmistus on lopetettu.
PlayStation 2 on tällä hetkellä ehkä paras pelikonsoli mitä markkinoilta löytyy. Vaikka laite ei olekaan tehokkain, on sen tuottama grafiikka silti näyttävää.Mikä parasta, konsoli on yhteensopiva vanhojen PlayStation-pelien kanssa ja se toimiin vielä DVD- ja CD-soittimena. Tärkein osa-alue, eli sisällöllisesti rikas ja vaihteleva pelitarjontakin on kunnossa. Pelejä on laidasta laitaan ja hittipelejä julkaistaan jo Platinium-versioina, eli noin 30 euron hintaan. Käytettyjä pelejäkin löytyy paljon.
Todellisia mestariteoksia ovat mm. Final Fantasy X, Gran Turismo 3, Metal Gear Solid 2, Ico, Grand Theft Auto- pelisarja, The Gateway, Tony Hawk's Pro Skater 4, Medal of Honor Frontline, Time Splitters 2, Ratchet & Clank-pelisarja, Silent Hill 2, Onimusha-pelisarja ja Pro Evolution Soccer 2. Myös SSX Tricky, Jak and Daxter, Devil May Cry, Red Faction, Half-Life, WRC-pelisarja, Madden NFL 2003 ja Tekken 4 ovat erinomaisia ja ehdottomasti tutustumisen arvoisia pelejä.
Lähteet:
Http://www.mvnet.fi
Täältä löydät komannen sukupolven pelikonsolien vertailut: http://www.mvnet.fi/index.php?osio=Pelit_ja_konsolit&sivu=3._pelikonsolisukupolvi
Konsolisodan selvää voittajaa ei oikeastaan löytynyt, vaan PlayStation 2 ja Xbox taistelivat markkinoilla melko tasaväkisesti Nintendo GameCuben pitäessä kolmatta sijaa hallussaan. Vaikka PS2 myikin Xboxia enemmän, pohjusti Microsoft hyvin tietään seuraavalle pelikonsolilleen. Katteettomia lupauksia ei annettu ja teknistä kehitystä tapahtui. Yhtiölle kuuluisi jopa palkinto Xbox Liven kehittämisestä ja pelinautinnon lisäämisestä. Xboxin seuraajan (Xbox360) on siis helppo tulla markkinoille, kun perustyö on jo kunnilla tehty ja tietty kannattajakunta saavutettu.
Konsolin julkaisu
Xbox -pelikonsoli ja Controller S -peliohjain.
Ensimmäiset huhut Microsoftin siirtymisestä konsolibisnekseen syntyivät vuoden 1999 lopulla, ja seuraavan vuoden maaliskuussa yhtiö virallisesti ilmoittikin projektistaan. Alun perin laitetta piti kutsua nimellä DirectXbox, joka viittaa PC-maailmasta tutun DirectX:n käyttöön konsolin pelien suunnittelussa. Markkinointi kuitenkin päätti käyttää nimeä Xbox - laitteesta löytyvä X-muotoinen logo kuitenkin viittaa vielä tähän vanhaan kutsumanimeen. Xboxin julkaisu tapahtui Amerikassa 15. marraskuuta 2001 ja Suomessa 14. maaliskuussa 2002. Julkaisu oli konsolin korkean hinnan (Euroopassa 519 euroa) takia pienoinen pettymys lähes kaikkialla, edes konsolin tarkkoja myyntilukuja ei kehdattu kertoa.
Myynti tosin nousi, kun Microsoft pudotti laitteen hintaa roimasti alaspäin vuoden 2002 huhtikuun lopussa heikon menekin vuoksi. Alennettu hinta asettui Suomessa noin 325 euron tietämille ja näin konsolin kilpailukyky ja haluttavuus markkinoilla kasvoivat. Microsoft osasi myös käyttää hyväkseen laajaa markkinointikokemustaan ja soveltaa sitä nokkelasti hinnanalennuksen tuomaan julkisuuteen. Hyvityksenä Microsoft tarjosikin Xboxin julkaisuhintaan kalliilla ostaneille ilmaiseksi kaksi valitsemaansa peliä ja yhden lisäohjaimen.
Xboxin ohjain
Xboxin alkuperäinen peliohjain
Alkuperäinen laitteen mukana tullut peliohjain on ensinäkemältä ällistyttävän iso ja se muistuttaakin hieman kooltaan ja muodoiltaan Sega Dreamcastin ohjainta. Peliohjaimen tuntuma on kuitenkin hyvä ja se istuu hyvin isokouraisten käteen, pienikätisille ohjain on ehkä hieman liian iso. Ohjaus on tarkkaa ja päädyssä olevat liipaisimet ovat analogisia, myös tärinätehosteita hyödynnetään. Johtokin on kolmen metrin mittainen ja erikoisuutena siinä on liitoskohta, josta se irtoaa, jos joku sattuisi siihen kompastumaan. Näin kallis pelikonsoli ei vahingossa lennä lattialle.
Harmittavasti Xboxille ei kuitenkaan löydy yhtä laadukasta langatonta ohjainta kuin GameCuben erinomainen Wavebird-ohjain. Johtosotkun poistamiseksi pitää tyytyä Logitechin Cordless Controller-ohjaimeen. Jos alkuperäinen ohjain ei jostain syystä miellytä, tilalle voi ostaa Controller S -ohjaimen (hinta n. 40 euroa), joka on pienempi ja hieman ergonomisempi kuin alkuperäinen ohjain. Uusimmissa Xboxeissa Controller S -ohjain tuleekin jo vakiovarustuksena koneen mukana. Kokonaisuutena Controller S -ohjain edustaa lajinsa parhaimmistoa ja on mielestäni jopa Sonyn DualShockia parempi. Tämä ei olekaan ihme, onhan Microsoftilla hyvä kokemus ja maine peliohjaimien valmistajana.
Tekniikka on kohdallaan
Kooltaan Xbox on mielestäni erittäin iso (320 × 260 × 95 mm) ja painava (3,86 kg), GameCubeen verrattuna koko on melkein neljä kertaa isompi. Perinteinen versio Xboxista on väriltään musta, mutta vaalean läpinäkyviäkin konsoleita (nimeltään Crystal) on liikkeellä. Xbox on rakennettu muokatun Windows 2000-käyttöjärjestelmäytimen, DirectX 8 -ohjelmointirajapinnan ja PC-komponenttien varaan. Prosessorina toimii 733 MHz Intel Pentium III ja näytönohjaimena toimii Microsoftin ja NVIDIA:n yhdessä kehittämä, koodinimellä NV2A tunnettu, GeForce 3 -piirin paranneltu versio, joka toimii 233 MHz kellotaajuudella. Muistia konsolista löytyy yhteensä 64 megatavua.
Pelintekijöiden kannalta Xbox on helppo laite ohjelmoida, koska se on rakennettu tutun PC-raudan ja DirectX 8:n ympärille. Yhteensopivuusongelmia eri komponenttien välillä ei ole, toisin kuin joskus PC-puolella. Koska tekniikka on pelintekijöille tuttua, osaavat he myös hyödyntää konsolin tehoa. Pelit syntyvät nopeasti ja ne näyttävät ja kuulostavat hyviltä jo heti alussa (toisin kuin PS2, joka ainakin alussa kärsi konsolin oudosta teknologiasta). Tämän todistaa jo Xboxin hyvät julkaisupelit: Halo, Project Gotham Racing ja Dead or Alive 3. Vaikka konsoli on samankaltainen PC:n kanssa, ei tietokonepelikäännösten tulvaa ole kuitenkaan luvassa, vain parhaimmat ja uusimmat julkaistaan myös Xbox-pelikonsolille. Tällaisia ovat mm. uusimpina Doom 3 ja Half-Life 2.
Konsoli on myös halpa, jos ajattelee, että sama tekniikka PC-markkinoilla maksaisi reippaasti enemmän. Microsoft myykin konsoliaan tappiolla ja saa tulonsa myytyjen pelien lisenssimaksuista. Xbox ei siis ole tehnyt vuoteen 2005 mennessä voittoa Microsoftille, vaan konsolin kehitysmenojen suhde tuottoon on noin miljardi dollaria miinuksella. Vain Nintendo on poikkeus säännössä - jokainen kautta aikain myyty Nintendon pelikonsoli on tuottanut yhtiölle heti voittoa.
Nykymittapuulla hieman vaatimattomasta suorittimesta huolimatta Xbox vastaa tehokasta PC-tietokonetta ja konsolin vääntö perustuukin pääosin tehokkaaseen näytönohjaimeen, joka hoitaa suurimman osan grafiikan laskennasta. Näin keskussuorittimelle jää enemmän aikaa mm. tekoälyn ja fysiikan mallintamiseen. Laitteessa ei myöskään pyöri taustalla mitään muita ohjelmia, jotka hidastaisivat sitä PC:n tapaan. Grafiikka onkin nätimpää kuin muilla saman sukupolven konsoleilla, mutta kovin suuresta erosta ei voi aina puhua. Pelien sahalaidoista ja vilkkuvista tekstuureista ei kuitenkaan tarvitse kärsiä kuten PS2:lla sen alkuaikoina. Myös Xboxin äänimaailma on kohdallaan ja se tukee peleissä digitaalista 5.1-ääntä.
Muut ominaisuudet
DVD-kitin kaukosäädin ja vastaanotin
Toisin kuin muissa konsoleissa, Xboxissa on valmiina 8 gigatavun kiintolevy, joten pientä ja kallista muistikorttia (n. 40 euroa) ei tarvitse ostaa. Muistikorttia tarvitsee vain, jos haluaa siirtää pelitallennuksia kahden Xboxin välillä. Kiintolevyä käytetään pelitallennusten ohella myös puskurimuistina, jolloin pelien lataustauot ovat käytännössä historiaa, kun pelidataa voidaan ladata suoraan DVD:ltä kiintolevylle. Kiintolevylle on myös mahdollista ladata oma musiikkikokoelma, jolloin omat mielimusiikit saa soimaan tätä ominaisuutta tukevissa peleissä. Itse en tosin tätä ominaisuutta ole koskaan kaivannut saati käyttänytkään.
Xboxista saa myös kelvollisen DVD-soittimen ostamalla siihen erillisen DVD-kitin, joka aktivoi ominaisuuden ja toimii samalla laitteen kaukosäätimenä. Kuvanlaatu on hyvä ja teknisiltä ominaisuuksiltaan konsoli on yhtä hyvä kuin erikseen myytävä halpa DVD-soitin. PS2:een verrattuna Xboxin DVD-toisto on parempi, eikä kuva näy vihreänä RGB-kaapelia käytettäessä, kuten kilpailijassa. Kalliimpiin soittimiin verrattuna DVD-toiminnot ovat kuitenkin tavallista suppeammat ja tuulettimen hurina saattaa häiriä elokuvien hiljaisissa kohdissa. Xboxissa on valmiina myös sadan megabitin verkkokortti, joka mahdollistaa konsolin linkittämisen toiseen konsoliin moninpelejä varten. Verkkokortti mahdollistaa myös nettiin liittymisen ja pelien pelaamisen verkossa Xbox Live-palvelun avulla.
Hyvänä ratkaisuna Xboxissa on vakiona neljä peliohjainporttia, jolloin nelinpeliin liitettäville uusille ohjaimille ei tarvitse ostaa erikseen adapteria. Itse en tosin ole koskaan harrastanut nelinpeliä, joten kaksi peliohjainporttia olisi riittänyt vallan mainiosti. Lisävarusteena löytyy myös linkkikaapeli, jolla kaksi Xboxia voi liittää yhteen moninpelejä varten. Tämä tosin vaatii kahden konsolin ohella myös kaksi televisiota ja kaksi peliä, joita tuskin kovin moni omistaa.
Xbox Live - konsolin todellinen valttikortti
Pelikonsolina Xbox on ominaisuuksien perusteella erittäin hyvä, koska se sisältää kiintolevyn sekä verkkokortin ja voi toimia jopa DVD-soittimena. Harrastajien suosiman modaamisen ohi todelliseksi valttikortiksi nousee kuitenkin Xbox Live, joka mahdollistaa helpon ja laadukkaan nettipelaamisen vihdoinkin omalla konsolilla. Xbox Live on Microsoftin Xboxille kehittämä maksullinen verkkopelaamisen mahdollistava palvelu. Ominaisuuksiin kuuluu nettipelaamisen ohella mm. ilmaiseksi tai pientä maksua vastaan ladattava sisältö ja puhekommunikointi. Live julkaistiin marraskuussa 2002 ja vuoden 2005 heinäkuussa Microsoft ilmoitti Livellä olevan maailmanlaajuisesti yli 2 miljoonaa käyttäjää.
Toisin kuin PS2:n ja GameCuben vastaavat nettiviritykset, Xbox live on oikeasti erinomainen, helppo ja halpa palvelu (noin 60 euroa vuodessa). Pelikehittäjille on ollut alusta asti selvää millainen verkkopalvelusta tulee ja miten sen pitää toimia. Nykyisin lähes jokaista Xbox peliä voikin pelata Livessä ja kaiken kaikkiaan Liveä tukevia pelejä löytyy yli sata. Tärkeimmät Xbox Live -pakkauksesta (Xbox Live Starter Kit) löytyvät varusteet ovat asennusohjelman sisältävä levy, aktivointikoodin sisältävä lipuke, mikrofoni-kuuloke -yhdistelmä ja sen ohjaimeen kiinnitettävä vastinpalikka. Tähän mustaan muovimötikkään kiinnitetään kuulokkeet ja sen kautta säädellään äänenvoimakkuutta. Ujompi tai huonosti englantia osaava pelaaja voi napsauttaa mikin pois päältä ja tyytyä kuuntelemaan toisten pelaajien joskus jopa ratkiriemukkaita juttuja. Kuulokkeiden muotoilu tuntuu aluksi hieman erikoiselta, mutta on loppujen lopuksi suhteellisen toimiva. Liian kauan pelatessa sanka tosin alkaa hieman hiertämään korvan taustaa.
Xbox Live Starter Kit
Xbox Liven asennus on tehty helpoksi, mitään komponenttien liittämistä tai mutkikkaita säätöjä ei tarvitse tehdä, koska kaikki tarvittavat laitteet ovat jo Xboxin sisällä. Valitettavasti aloituspakkauksen mukaan ei ole kuitenkaan liitetty RJ45-verkkokaapelia, joka tarvitaan konsolin verkkoon liittämiseksi. Kyseistä kaapelia saa tosin halvalla melkein mistä tahansa kodinelektroniikkakaupasta. Kynnyskysymykseksi Liven hankkimiselle voi monelle kuitenkin muodostua luottokortin pakollisuus. Vaikka aloituspaketin hinta sisältääkin vuoden peliaikaa, on käyttäjän kuitenkin omistettava luottokortti. Pelaajatunnuksen eli Gamertagin aktivointi kun vaatii syöttämään luottokortin numeron Microsoftille. Gamertagia luodessa kannattaa muistaa, ettei sitä saa enää koskaan vaihdettua. Ei siis kannata ruveta heti häiriköimään ja näin pilata omaa pelaajatunnustaan muiden silmissä.
Amerikassa kaikki voi olla toisin, mutta meillä Suomessa läheskään kaikki eivät omista sopivaa luottokorttia. Käytännössä tämä siis karsii palvelusta suuren osan nuoremmista pelaajista, mikä ei ehkä ole ollut tarkoituksena palvelun suunnittelussa. Huhuja aktivoinnin hoitamisesta ilman luottokorttia maksulipukkeiden avulla on myös liikkunut, mutta luultavasti näin ei tule koskaan käymään. Kätevää ja helppoa se tosin ainakin olisi. Helpoin tapa on ehkäpä hankkia Livessä ja yleensäkin nettikaupoissa toimiva Sammon Visa Electron, jonka voi saada vanhempien suostumuksella jo 9 vuotta täyttänyt henkilö ja alle 26-vuotiaille kortti on vieläpä täysin maksuton. Liven luottokorttipakossa on kuitenkin myös hyviäkin puolia. Tällöin kaikenlaiset nuoret "räkänokat" eivät periaatteessa pääse pilaamaan muiden pelejä, ja pitkää pinnaa tai syvällistä paneutumista vaativat simulaatiot ynnä muut pelit jäävät suosiolla niistä kiinnostuneille vanhemmille harrastajille. Pitkään Liveä käyttäneet tosin tietävät, kuinka helposti vanhemmat lainaavat liian nuorille lapsillensa luottokorttia. Tämän jälkeen saa sitten pelissä pahimmassa tapauksessa kuunnella (etenkin amerikkalaisilta) kaikenlaista haistattelua ja kiroilua, aikuismainen käyttäytyminen on tästä kaukana.
Jokaisesta pelistä löytyvät suunnilleen samat toiminnot ja verkkoon yhdistäminen on erittäin helppoa. Alussa suomalaisia saa palvelusta etsiä, mutta kun muutaman on löytänyt, aukeavat ovet yleensä myös suomalaisiin klaaneihin ja kaverilistat täyttyvät yhä uusilla suomalaisilla pelaajatunnuksilla. Suomalaisia pelaajia voi etsiskellä mm. Livegamers -sivustolta. Lopulta ulkomaalaisten kanssa pelaamisen voi jättää kokonaan takaa-alalle, jos haluaa ja keskittyä vain suomalaisten kanssa pelailuun. Ainoa huono puoli Livessä luottokorttipakon lisäksi on se, että suurin osa pelaajista pelaa vain sota- ja räiskintäpelejä. Kaikenlaiset muut pelit tuppaavat jäämään vähemmistöön, mikä on harmi. Mitä vanhempi ja taitoa vaativampi peli on, sitä vähemmän sitä yleensä pelataan Livessä. Meitä suomalaisia sorretaan myös siinä, että pelien palvelimet/isäntäkone on yleensä jossakin kaukana Amerikassa, jolloin yhteys pelikavereihin kärsii ja paikoin saattaa esiintyä pelaamista haittaavaa tökkimistä, eli lagia. Jos näiden asioiden kanssa pystyy elämään, Live on yksi parhaista Microsoftin meriiteistä kautta aikain, joita tuskin Sony tai Nintendokaan tulevat päihittämään. Omasta mielestäni parhaita Live-pelejä ovat mm. Battlefield 2: Modern Combat, Halo 2 ja Forza.
Modaus
Juotokseton Xenium ICE Solderless -modpiiri. Saatavilla mm. Cheapesmodsista
Xbox on erittäin suosittu konsoli modaajien keskuudessa, koska Xbox on melko helppo modata sen perustuessa pääosin PC-arkkitehtuuriin. Modaus tarkoittaa yleensä erillisen modpiirin asentamista tai juottamista Xboxin emolevylle, joka mahdollistaa uusien ominaisuuksien käytön, joita laitteen valmistaja ei ole suunnitellut. Modauksen jälkeen Xboxilla voi vaikka katsella harrastelijavoimin tehdyn Xbox Media Center -ohjelman avulla DivX-elokuvia tai katsella DVD-leffoja ilman DVD-kittiä. Myös vanhojen klassikkokonsolien (NES, SNES, jne.) pelien pelaaminen emulaattoreilla tai Xboxin omien pelien pelaaminen suoraan kiintolevyltä onnistuu. Tämä tosin saattaa myös houkutella joitain ihmisiä laittomien piraattikopioiden pelaamisen, mikä on laitonta. Xboxista on myös mahdollista saada ulos kuvanlaadultaan parempaa progressiivista eli lomittelematonta pelikuvaa jonkinlaisella erikoisella modauksella ja ulkomailta ostettavalla Xbox High Definition AV Pack-adapterilla. Omaa kokemusta tästä minulla ei ole, eikä netistäkään oikein tahdo löytyä selviä ohjeita tähän operaatioon. HDTV-resoluutiota laitteesta ei kuitenkaan saa ulos.
Viihdekeskuksena modattu Xbox on erinomainen ja halpa vaihtoehto, jopa parempi kuin kaupassa erikseen myytävät epäkäytännölliset ja kalliit laitteet. Ohjaimella on aluksi hieman vaikea ohjata kaikkea, mutta siihen kyllä tottuu. Mikäpä onkaan niin hienoa, kuin elokuvien tai musiikin soittaminen laitteeseen vaihdetulta isommalta kiintolevyltä tai langattomasti suoraan tietokoneen kiintolevyltä. Monet ostavatkin Xboxin vain siksi, että voivat modata sen ja näin saada siitä halvan multimedia-keskuksen. Pelejä ei silloin välttämättä pelata tällä kokoonpanolla laisinkaan. Kannattaa kuitenkin huomioida, että Xboxin modaaminen on joissain maissa kiellettyä ja konsolin avaaminen lopettaa takuun. Xboxin modaamisesta kaikki tarvittava tieto löytyy suomeksi mainiolta Tec Dubelin Xbox -sivustolta.
Tulevaisuus ja pelit
Xboxin hittipeli Halo 2
Vaikka Xboxin tekniikka onkin harppauksen muita saman sukupolven konsoleita edellä, on se silti melko halpa konsoli. Modauskulttuuri ja etenkin Liven erinomainen toimivuus on jotakin, mikä kilpailijoilta puuttuu lähestulkoon kokonaan. Eri asia sitten on, osaako Microsoft riittävästi mainostaa Liven erinomaisuutta. Luottokorttipakon poistaminen ainakin lisäisi palvelun käyttäjämäärää ja kasvattaisi potentiaalista käyttäjäkuntaa Xboxin seuraajaa ajatellen. Omasta mielestäni Liven markkinointi on sen erinomaisuudestaan huolimatta hivenen epäonnistunut, mahdollisuuksia olisi vielä paljon suurempaan.
Historia on usein osoittanut, ettei tekniikalla ja ominaisuuksilla välttämättä ole aina mainittavaa merkitystä konsolin suosioon ja menestykseen, vaan pelit ratkaisevat. Vaikka Xboxin pelitarjonta on laaja, valinnanvaraa ei kuitenkaan ole yhtä paljon kuin PS2:lla. Huippupelejä toki löytyy paljon ja Xboxin parhaimpiin kuuluu mm. Halo 1 ja 2, Splinter Cell-pelisarja, Ninja Gaiden, Fable, Transword Snowboarding, Star Wars: Knights of the Old Republic-pelisarja, Battlefield 2: Modern Combat, Moto GP 2, Forza Motorsport, Rallisport Challenge 2, The Chronicles of Riddick, Project Zero 2 ja Oddworld-pelisarja, jotka kaikki ovat uskomattoman hyvin tehtyjä. Totta kai Xboxille löytyy myös paljon muitakin hyviä pelejä, joita on julkaistu kaikille muillekin konsoleille. Tällaisia ovat mm. Silent Hill-, Burnout- ja Beyond Good & Evil-pelit. Myös monet aikaisemmin vain PS2:lla nähdyt pelit ovat päätyneet Xboxille, mikä entisestään laajentaa pelikirjoa. Tällaisia pelejä ovat mm. Metal Gear Solid 2 ja Grand Theft Auto -pelisarja.
Myös Xboxilla on oma Classics-halpispelisarja, jonka pelit maksavat noin puolet uuden pelin hinnasta. Valikoima kasvaa koko ajan ja suurin osa hyvistä peleistä onkin jo varustettu tällä halvemmalla hinnalla. Nyt kun uusi Xbox360 on vihdoin saapunut markkinoille, vanhoja Xbox pelejä löytää entistäkin halvemmalla kauppojen alelaareista ja huutokaupoista käytettyjä pelejä voi bongata jopa naurettavan halvalla. Tällä hetkellä Microsoftin Xbox on myynyt noin 24 miljoonaa konsolia vuoden 2006 toiseen neljännekseen mennessä. Tämä on hivenen enemmän kuin GameCuben 21 miljoonaa, mutta huomattavasti vähemmän kuin PlayStation 2:n 106 miljoonaa konsolia.
Jos et vielä omista Xboxia, nyt on viimeistään oikea hetki ostaa laite sekä pelit erittäin halvalla ja liittyä Live-pelaajien laajaan joukkoon. Vaikka Xbox360:n pitäisikin pystyä pyörittämään myös suurinta osaa vanhemman konsolin peleistä, varmin vaihtoehto on kuitenkin ostaa vanha ja luotettava Xbox. Kannattaa olla nopea, sillä Microsoft on lopettanut konsolin tappiollisen valmistuksen vuoden 2006 alkupuolella, uusia pelejäkin tulee Xboxille enää harvakseltaan. Toki pelikoneita on vielä paljon kauppojen varastoissa ja muualla, mutta yhtiö satsaa nyt kaiken voimansa uuteen laitteeseensa, joka edeltäjänsä maineen perusteella ei ainakaan voi olla kovin huono.
Lähteet:
http://www.mvnet.fi
http://fi.wikipedia.org/wiki/Xbox
http://www.tdubel.com/index.html
http://www.peliplaneetta.net/artikkelit/174/
http://en.wikipedia.org/wiki/Xbox
http://www.peliplaneetta.net/artikkelit/318/
http://en.wikipedia.org/wiki/Xbox_Live
http://www.xbox-scene.com/xbox1data/sep/EEEkkEpAAVQtoeeIXX.php
Playstation 2
Vuonna 1994 Sony esitteli Japanissa yleisölle pienen harmaan laatikon, PlayStationin, jonka mahdollisuuksiin kilpailijat eivät oikein uskoneet. Viihde-elektroniikan ensikertalainen vakiinnutti kuitenkin asemansa pelaajien keskuudessa ja nyt PlayStation on maailmankuulu tuote. Sony ei kuitenkaan voinut tuudittautua omaan menestykseensä, vaikka se löikin kaikki kilpailijansa ja sai valta-aseman pelikonsolipuolella. Nyt muiden laitteiden grafiikat ovat ajaneet vanhan ja ikääntyneen konsolin ohi ja niin Sonyn oli tehtävä uusi pelilaite.
PlayStation 2 julkaistiin Japanissa huhtikuussa 2000 ja muualla maailmassa saman vuoden loppupuolella. Alku takelteli, koska huippupelejä ei ollut, mutta nyt hyviä pelejä on julkaistu paljon. Laitemyynti on onnistunut ja niitä on maailmalla jo reilusti yli 20 miljoonaa (Suomessakin yli 160 000). Näin suuri laitekanta takaakin, että markkinoiden suurimmalle laitteelle tullaan julkaisemaan pelejä pitkään, eikä kovin moni pelitalo voi olla kääntämättä hittipelejään PlayStation 2:lle.
Teknisesti vanhimpana laitteena PS2 jää vähän kilpailijoistaan (Xbox ja GameCube) jälkeen, koska tekniikka vanhenee ja vuoden päästä samalla rahalla saa kasattua aina paremman laitteen. Grafiikka on kuitenkin erittäin hienoa ja näyttävää, mutta konsolin ongelmana on se, että antialisointi on heikkoa ja se kuluttaa liikaa konetehoa.
Tästä johtuu pelien grafiikan sahalaitaisuus ja sen vilkkuminen, johon kuitenkin tottuu nopeasti, eikä se juuri häiritse, jos siihen ei kiinnitä tarkkaan huomiota. Ohjelmoijat ovat kritisoineet myös laitteen vähäistä muistia, joka rajoittaa ruudulle mahtuvien yksityiskohtien määrää. Konsolin hidas ja hankala ohjelmoitavuuskin on noussut monesti pinnalle, mutta muutamat konsolin huippupelit kuitenkin osoittavat, että kyllä ammattilaiset osaavat tehdä laitteelle erittäin näyttäviä pelejä.
Metal Gear Solid 2: Sons of Liberty
PS2 on ulkonäöltään musta videopelikonsoli, jonka voi sijoittaa vaaka- tai pystytasoon. Laitteessa on kaksi peliohjainpaikkaa ja sen ohjain on samannäköinen kuin vanhempi, tilanteen mukaan tärisevä DualShock-peliohjain, mutta se on väritykseltään musta. Uudessa ohjaimessa kaikki napit ovat kuitenkin analogisia (mitä kovempaa painat, sitä enemmän esimerkiksi auto kaasuttaa), tatit ovat vähän jäykemmät ja ohjaimen johto on alkuperäistä vähän pidempi.
Hienona ominaisuutena laite on taaksepäin yhteensopiva, eli sillä voi pelata myös kaikkia PlayStation-pelejä, näin rakkaita videopelejä ei tarvitse myydä pois. Kaiken lisäksi pelit latautuvat hieman nopeammin ja PS2 parantaa myös aavistuksen vanhojen pelien ulkonäköä pehmentämällä pelimaisemia. Mistään suuresta parannuksesta ei ole kyse, mutta jotkin pelit esim. Vagrant Story näyttää kuitenkin huomattavasti siistimmältä. Toisissa peleissä taas maisemien pehmennystä ei kannata käyttää, koska se saattaa sutata värejä, vain kokeilemalla tietää kannattaako ominaisuus kytkeä päälle.
The Gateway
Koska konsoli on alaspäin yhteensopiva, myös kaikki vanhemman konsolin peliohjaimet käyvät uudempaan laitteeseen ja päinvastoin. Vanhat muistikortitkin kelpaavat uuteen PS2:een, mutta vain pelattaessa PSX-pelejä. Uudelle muistikortille taas ei voi tallentaa ollenkaan vanhoja PSX-pelejä, koska se käy vain PS2-pelien tallennukseen. PlayStation 2:teen on mahdollista liittää mm. PC:n USB-hiiri tai -näppäimistö sekä rattiohjain ja muita oheislaitteita kuten valopyssy. Laitteen takana on paikka myös kiintolevylle ja internet-yhteyden mahdollistavalle laitteelle.
PlayStation 2 soveltuu myös DVD- ja CD-levyjen soittoon, vaikka se onkin ensisijaisesti pelikonsoli. Kuvanlaatu on DVD-leffoja katsottaessa hyvä, eikä se eroa juurikaan kalliimmista erillissoittimista. Tuuletin hurisee kuitenkin vähän äänekkäämmin. CD -käyttöä hankaloittaa se, että television on oltava päällä, koska erillinen näyttö puuttuu. Leffat pyörivät koneella ilman lisäinvestointeja, mutta laitteeseen kannattaa hommata Sonyn kaukosäädin, jolloin sen käyttö elokuvasoittimena toimii paremmin kuin pelkällä ohjaimella. Ensisijaiseksi elokuvasoittimeksi laitetta ei kuitenkaan kannata hankkia, koska kaikki DVD-elokuvat eivät tiettävästi toimi siinä. Oma konsolini on kuitenkin näyttänyt kaikki, reilut parikymmentä elokuvaa ilman ongelmia.
Vasemmalla uudempi PSTwo ja oikealla vanhempi PS2.
Kuten muidenkin konsolien, myös PlayStation 2:den mukana tulee huono komposiittikaapeli, jolla kuvanlaatu ei ole paras mahdollinen. Laitteeseen kannattaakin hankkia virheettömän kuvan takaava RGB-kaapeli, joka tosin näyttää DVD-elokuvat vihreäsävyisinä. Ongelman voi poistaa Datelin DVD Region X-CD:llä, joka poistaa myös elokuvien aluekoodit. Näin PS2:lla voi katsoa amerikkalaisiakin elokuvia. Vaihtoehtoisesti kuvaa voi parantaa myös PlayStation 2:teen tarkoitetulla S-video-johdolla.
PlayStation 2:sta ilmestyi vuoden 2004 marraskuun alussa uusi malli, joka on edeltäjäänsä huomattavasti pienempi ja kevyempi. Uusi laite kulkee nimellä PSTwo (mallimerkki SCPH-70000). Uuden mallin tekniikka on käytännössä sama kuin tavallisessa PS2:ssa, mutta koneessa on vakiona sisäänrakennettu Ethernet-adapteri verkkopelaamista varten.
PSTwo perustuu aiemman PlayStation 2:n toimintoihin ja muotoiluun, mutta sisäinen arkkitehtuuri on suunniteltu kokonaan uudelleen. Sisätilavuus on puristettu 75 prosenttiin alkuperäisestä, paino on puolittunut ja laitteen paksuus on enää 2,8 cm (aiemmin 7,8 cm). PSTwo:n julkaisun myötä PS2:n vanhemman mallin valmistus on lopetettu.
PlayStation 2 on tällä hetkellä ehkä paras pelikonsoli mitä markkinoilta löytyy. Vaikka laite ei olekaan tehokkain, on sen tuottama grafiikka silti näyttävää.Mikä parasta, konsoli on yhteensopiva vanhojen PlayStation-pelien kanssa ja se toimiin vielä DVD- ja CD-soittimena. Tärkein osa-alue, eli sisällöllisesti rikas ja vaihteleva pelitarjontakin on kunnossa. Pelejä on laidasta laitaan ja hittipelejä julkaistaan jo Platinium-versioina, eli noin 30 euron hintaan. Käytettyjä pelejäkin löytyy paljon.
Todellisia mestariteoksia ovat mm. Final Fantasy X, Gran Turismo 3, Metal Gear Solid 2, Ico, Grand Theft Auto- pelisarja, The Gateway, Tony Hawk's Pro Skater 4, Medal of Honor Frontline, Time Splitters 2, Ratchet & Clank-pelisarja, Silent Hill 2, Onimusha-pelisarja ja Pro Evolution Soccer 2. Myös SSX Tricky, Jak and Daxter, Devil May Cry, Red Faction, Half-Life, WRC-pelisarja, Madden NFL 2003 ja Tekken 4 ovat erinomaisia ja ehdottomasti tutustumisen arvoisia pelejä.
Lähteet:
Http://www.mvnet.fi
Täältä löydät komannen sukupolven pelikonsolien vertailut: http://www.mvnet.fi/index.php?osio=Pelit_ja_konsolit&sivu=3._pelikonsolisukupolvi
Vastaukset 4
Vanhimmat
tai edes lukea noita sun tekstejä.
vaikka varmasti oli paljon asiaa mukana.makuasioista ku on vaikee väitellä oli tehot,pelit,ohjain tai mikä tahansa kyseessä.itseä miellytti xboxin vakio iso ohain eniten kun taas cuben pieni rimpula on huonointa mitä voi kuvitella.p2 padi on ihan ok mutta ei sovulle mun kädessä räiskintä tai autopeleihin vaikka onkin niissäkin 100 kertaa cuben rimpulaa parempi.pelit taas on vähän 50/50 xboxilla räiskintä/autopelit vie 100-0 mutta pleikalla tasohyppelyt vie 100-0 kun taas cube rääpii perässä kun ei löydy näistä mitään mikä ei olisi jo kahdelle muulle paremmalla padilla.xbox360 jäleen en ole kuin kerran koskenu vanhoihin konsoleihin kunnes totesin ennen niin mahtavat pelit on pelkkää kuraa maailmassa.ohjaus ja grafiikka on kehitty niin paljon että ei tule ikävä ps2 ja xbox.ps3 odotan ja toivon että tulisi äkkiä suomeen mutta onneksi aika kuluu hyvin x0 loisto pelejä pelatessa.
Tuosta HDTV hommasta senverran että XBOX ja PS2 Pystyvät puskemaan HDTV kuvaa pihalle. XBOX:in joutuu vaihtamaan NTSC tilaan, ja kytkemään HDTV tilat päälle. Tilat joita XBOX tukee: 480p, 720p, 1080i. Suurin osa peleistä tukee 480p:tä mutta myös 720p ja 1080i pelejä löytyy. XBMC tukee kaikkia näitä.
PS2 pystyy myös 1080i tilaan, peleistä Gran Turismo 4 ja Tourist trophy tukevat tätä.
PS2:n modaus on nykyään naurettavan halpaa, täältäkin saa modpiiriä jo 17,90e hintaan:
http://www.modpiiri.com/?sivu=tuotteet&k=2&ak=1&l=2&s=0&cid=2