Sukulaispariskunta pyysi minua ja puolisoani kummeiksi, kun kummityttömme syntyi. Olin hyvissä väleissä lapsen äidin kanssa, suhteemme oli syvällinen. Lapsen syntymän jälkeen äiti ei ehtinyt (...) pitää minuun yhteyttä ja suhteemme on ajautunut karikolle - hänellä on aina kiire, kun koetan soittaa, eikä hän itse soittele lainkaan. Minkäänlaisesta erimielisyydestä tai riidasta ei ole (tietääkseni) kyse. Hänellä vain tuntuu olevan omassa elämässään kiire.
Kiire osoittautuu mm. niin, että kun tarjoudun viemään joulupakettia tms. pitkän matkan päähän heille, heille ei sovi. Yksinkertaisuudessaan he kai viihtyvät omissa oloissaan niin hyvin, etteivät välitä vieraistaan. Minulle on ihan ok lähettää paketti jouluna postin mukana ja samoin syntymäpäivänä, mutta kovin teennäiseltähän se tuntuu.
Teennäiseltä myös siksi, että kaksivuotiaan lapsen vanhemmille ei tule mieleen edes kiittää. Joulukortti saapui joulun jälkeen ykkösluokan postimerkillä.
Tuntuu surkealta olla kummi, joka 1) ei näe kummilasta koskaan (kerran vuodessa), 2) ei kuule kummilapsestaan mitään (onneton yhteydenpito, ts. olematon) ja 3) lähettää velvollisuuspaketit kolmesti vuodessa (joulu, syntymäpäivä ja nimipvä). Tätäkö se kummeus sitten on? Onko tässä järkeä?
Lastahan varten minä ne paketit lähetän ja kortit postitan, mutta yhtä hyvin voisin valita Suomesta kenet tahansa vieraan lapsen, ja osoittaa lähetykseni hänelle. Olen vain nimi kastetodistuksessa, mutten muuta. Kannattaisiko jo lopettaa vai lähettää kuuliaisesti lahjat 15 vuoden ajan?
Kiire osoittautuu mm. niin, että kun tarjoudun viemään joulupakettia tms. pitkän matkan päähän heille, heille ei sovi. Yksinkertaisuudessaan he kai viihtyvät omissa oloissaan niin hyvin, etteivät välitä vieraistaan. Minulle on ihan ok lähettää paketti jouluna postin mukana ja samoin syntymäpäivänä, mutta kovin teennäiseltähän se tuntuu.
Teennäiseltä myös siksi, että kaksivuotiaan lapsen vanhemmille ei tule mieleen edes kiittää. Joulukortti saapui joulun jälkeen ykkösluokan postimerkillä.
Tuntuu surkealta olla kummi, joka 1) ei näe kummilasta koskaan (kerran vuodessa), 2) ei kuule kummilapsestaan mitään (onneton yhteydenpito, ts. olematon) ja 3) lähettää velvollisuuspaketit kolmesti vuodessa (joulu, syntymäpäivä ja nimipvä). Tätäkö se kummeus sitten on? Onko tässä järkeä?
Lastahan varten minä ne paketit lähetän ja kortit postitan, mutta yhtä hyvin voisin valita Suomesta kenet tahansa vieraan lapsen, ja osoittaa lähetykseni hänelle. Olen vain nimi kastetodistuksessa, mutten muuta. Kannattaisiko jo lopettaa vai lähettää kuuliaisesti lahjat 15 vuoden ajan?
Vastaukset 7
Vanhimmat
Eikö kukaan osaa vastata voiko kummiutta poistaa jotenkin-kysymykseen? :o
Sori.
Entäpä jos tilanne on toisinpäin - kummilla on aina kiire (vuoro)työnsä, matkojensa, oman perheen harrastustensa yms. kanssa ja aikatauluja on mahdoton yhdistellä yhteen edes lomakausina, jotka nekin sattuvat eri aikaan. Viikonloppuisinkaan ei välttämättä ole kaikilla vapaata ja sitten kun on, on toinen osapuoli töissä tai perheensä harrastusten takia vaikkapa turnauksessa toisella puolella Suomea.
Itse suosisin meseä ja sähköpostia kommunikointiin kullekin sopivalla ajalla. Web-caminkin kautta voi heittää kummille terveiset ja "jutella" jos tapaamisiin tai muihin kohtaamisiin ei ole yhteistä aikaa. Tosin 2-v ei varmaan itse moista kykene tekemään, mutta vanhempien kautta toki voi terveisiä ja kuulumisia välittää. Tai niitä päiväkodin askarteluja voisi muistaa lahjoittaa kummeillekin välillä!
Jos ei lapsen vanhemmille sovi se, että viet joulupaketin heille kotiin, niin jätä viemättä.
Ensinnäkin siksi, että postoin kautta lähettäminen saattaa tulla jopa kalliimmaksi kuin itse lahja,
ja toiseksi siksi, että se vähän ravistelisi vanhempia.
Eivätkö he vietä lapsen synttäreitä ollenkaan?
Älä turhaan postita syntymäpäiväpakettiakaan,
eihän lapsi tule edes tietämään, keneltä se on.
Kyllä yhteydenpidon tulisi olla molemminpuolista.
"Unohda" vähäksi aikaa pektit, ja soitot,
ja katso mitä tapahtuu :)
luulisi että vanhemmat onnellisisa kun on noin hyvä kummi!
outoa, oletko tullut ajatelleeksi että perheessä voi olla paha ongelma /salaisuus. ajattelen nyt perheväkivaltaa, se on kuitenkin erittäin yleistä (jooak nelja suomalainen lapsi elää väkivaltaisessa perheessä)
jos isä on väkivaltainen, käy luultavasti niin että perhe eristäytyy usein siis hakattu nainen. tällasta ongelmaa usein ulkopuoliset eivättule ajatelleeksi eivätkä huomaa.
olisko hyvä jos vaan änkisit sinne vaikka yökylään jos asuvat kaukana? tyyliin että tää on ihan normaalia, etteivät edes pääse sanomaan ettei käy?
minulle kävi vähän samalla lailla. Minut ja mieheni pyydettiin lapsuudenystäväni pojan kummeiksi. Jossain vaiheessa esim. kun ilmoittivat että tulevat kylään muutettuamme, etsittiin kuumeisesti päivää, jolloin kummipojan isällekin olisi sopinut. Aikaa oli niin vaikeaa löytää, että peruutin kaikki muut ja odotin heitä kylään = kylään tulivat vain äiti ja kummipoika!? Isä oli lähtenyt kalaan kaverinsa kanssa ja isoveli ei jaksanut tulla mukaan. Harmitti, heidän takiaan aikaa niin järjestettiinkin.
Jouluna soitin, että olemme lähdössä tuomaan joulupaketteja (ostimme aina isoveljelle myös jotain pientä) vastaus kuului heidän olevan kotona, tänne vaan. Hetken päästä puhelin soi, heillä olikin jotain menoa..? Kummipoikamme oli vastassa ja ovenraosta otti joulukassin. Jatkossa laitoin synttärilahjat ja paketit postilaatikkoon ja kun kiitosta ei kuulunut, kirjoitin yhtenä vuonna joulukorttiin: "toivottavasti lahjat ovat tulleet perille".
Ei vastausta, minäkin olin hiljaa! Sitten löysin postilaatikosta muutaman vuoden kuluttua tuodun kortin, jossa hyvää joulua toivotti "kummipoikanne se ja se". En enää ottanut yhteyttä, päätin odottaa heiltä kunnon yhteyttä mutta koska sitä ei kuulunut, en minäkään tehnyt mitään.
Meillä oli samanikäinen kummityttö, häneltä tuli aina soitto tai viesti, kiitos lahjasta/muistamisesta jne., vaikka me vanhemmat olimme kiireisiä.
Minun neuvoni on, unohda vähäksi aikaa, ei kenenkään ole tarkoitus vain olla "lahjakummi". Kyllä se vaatii molemmilta osapuolilta jotain.
aivan sama tilanne! meilläkin sukulaispariskunta pyysi minua ja miestäni kummiksi raskauden aikana. tottakai suostuimme koska olimme todille läheisiä ennen lasta! ja todellakin OLIMME, enää en lapsen äidistä kuule mitään, enkä siis lapsestakaan. lasta kanssa näemme noin muutaman kerran vuodessa, pitkän välimatkan takia. lasta en todellakaan tunne, ja tuntuu niin tekopyhältä lähettää paketteja aina postissa, kun heillä ei avata joululahjoja joulun jälkeen!! (sairasta) ja kun me emme lähde todellakaan jouluksi paikkaan missä ei ole ensimmäistäkään rakasta sukulaista.
mutta olen tullut siihen tulokseen, että lähetän paketit aina 15 vuotiaaksi saakka, ja sitten annan olla. samapa tuo sitten jos kolem kertaa vuodessa ostan 10 € lahjan, enempäähän en turhaan laita.