en tiedä mitä minun pitäisi tehdä.. Minä en nykyään jaksa muuta kuin nukkua ja nukkua.. koulussa on kauheat paineet ja hommat pitäisi saada valmiiksi.. entinen poikaystävä uhkailee, kiristää ja ahdistelee ja se on jatkunut jo vuoden. Olen yrittänyt hankkia apua tähän ongelmaan, mutta kaikki joille olen kertonut ei ole uskonut tai ovat syyllistäneet minua. Nykyään rupean itkemään kaikkien pikku asioiden takia.. Ja mikään ei tunnu onnistuvan. Minulla on ollut kauheata päänsärkyä ja pyörrytystä ja pientä kuumetta syksystä lähtien. ja Olen nykyään koko ajan kipeä ja ennen kaikki ihmettelivät kuinka pirteä olin ja kuinka minä en ikinä sairastunut vaikka kaikki muut olisivat olleen kipeitä.. Missä on se vanha minä? Mitä minulle on tapahtunut?
Auttakaa minua..
epätoivoinen
2325
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Olet masentunut. Mene heti lääkäriin ja hanki asianmukainen lääkitys ja yritä hankkiutua myös terapiaan joko lääkärin tai mielenterveystoimiston avustuksella.
Älä ihmeessä jätä masennusta hoitamatta, sillä on kurjat seuraukset. Hanki siis apua ja hoitoa, niin pian elämä hymyilee jälleen ja saat voimia laittaa myös exällesi luun kurkkuun.
Niinpä vuosi on pitkä aika ja kukaan ei usko...
Koin lievmpänä hiukan samaa aikoinaan, sanoisin että oli tosi stressaava.
Hän kun oli ulkoisesti todella komea ja kiltti hymy, sulatti monien sydämet .... silloin toisen on todellakin vaikeampi uskoa mikä totta, valitettavaa..
Tässä tapauksessa vain eräille kerroin mutta yleinen vastaus oli..jos luulet näin....
itse siis puheliaampi ihminen jolla myös vaikutusta.
Uskon että olin hänen ensirakkaus siksi se tuntui pahalta eikä hän halunnut luopua minusta.
Mutta toivottavasti pääset sen yli todellakin...se vapaus mitä kaipaat olisi jo parantava osa sinua.
Ja kun tämä tapahtuu muista käsitellä muistosi että jaksat, puhumalla...tutulle tai tuntemattomalle joka osaa kuunnella.
Ja sano hänelle ei! on sana ei...itse sain sanoa tätä kauan ...1.5v. ..sitten mielestäni asiat muuttuneet...
Näkemisestämme on nyt aikaa ja toivon että tämä kaikki on pysyvää, minulla lapsia joten pakosti tapaamme lasten lomilla.
Lapsille hän ei kuitenkaan ole uhka...kun ei minua saanut lopetti lapseenkin yhteydenpidon hetkeksi, kaipasi varmasti itsekkin omaa rauhaa ajatella asioita.
Mutta uudestaan en tätä koe..jos toistuu ..hän vaarantaa lapsen näkemisen, koska äitinä en kokisi saavani elää sitä samaa vapaata elämää mitä hän..eli en kysele hänen tekemisiään..todellakaan...
Joku voi tietty ajatella että näinkö itsekkäästi olen toimisin..mutta minusta molempien täytyy saada elää ja olla, kuitenkin se myöhemmin heijastuisi lapsiin väistämättä..heitä en halua vahingoittaa koskaan, nämä aikuisten juttuja.
Ja muista se rehellisyys, itse sanoin rehellisesti että en tule rakastamaan sinua..se satuttaa mutta sekin sanottava jos ei millään loppua eli tietää mutta ei usko heti..
Eli peukkuja pidän itsekkin kun näemme että kaikki menee hyvin ...
Ja sulle tsemppiä, toivon että saisit vapauden olla ja elää normaalia elämää ilman eril. painostuksia tms.
Ja kyllä se sinún oma minäsi tulee takaisin jos ei heti aivan samalailla niin ajallaan, usko pois..älä vaadi itseltäsi liikaa.
Ja ihminen kokemusten mukaankin muuttuu..se ei tarkoita että minäsi on kadonnut vaan kokemus muuttanut sinua josta kuitenkin selviää.
Onnea sinulle ja hali:) todellakin...ja muista antakaa molemmille tilaa..eli sinäkin jos on näin että juttelet hänen kanssa..sekin voi olla osa ettei osaa luopua (ajatus vain).