Olen kauhean skeptinen. Ihan utopistinen ajatus, että apua jossain olisi.
14-vuotiaasta asti kärsinyt tuskaisuudesta ja pahasta olosta (nyt 22). Välillä on ollut hyviäkin hetkiä, mutta olen ollut pitkiä aikoja täysin pimeässä, juuri nytkään en kykene opiskelemaan, tai käymään kaupassa. Makaan usein koko päivän sängyssä. Ahdistus tuntuu fyysisenä kipuna rinnassa. En saa unta, koska sydämeni hakkaa ylikierroksilla.
Teini-aikoinani vanhemmat olivat tietoisia tilastani, mutta lääkäriin eivät halunneet viedä. Nyt olen ajatellut, että taisi olla virhe, silloin uskoin ettei lääkäri auta. Miten on?
Piittaako kukaan lääkäri minusta yhtään, jos varaan ajan, jotta saisin apua? En edes tiedä osaisinko esittää asiaani oikein, kokemuksesta tiedän että on vaikeaa kommunikoida kiireiseltä ja itsepäiseltä vaikuttavan lääkärin kanssa, joka tivaa vaan jotain kummallisuuksia. Menen lukkoon. Enkä saa asiaani esitettyä.
Oireeni nyt eivät ole akuutin hengenvaaralliset (minuun ei siis paljoa tarvitse kiinnittää huomiota?). En siis uskalla tehdä itselleni mitään, ainakaan mitään mikä sattuu liikaa. Mutta en jaksa elääkään tässä tuskassa kovin enää kauan. Tai sen tilapäisesti lievittäessä taas pettyä kun se tulee uudestaan.
14-vuotiaasta asti kärsinyt tuskaisuudesta ja pahasta olosta (nyt 22). Välillä on ollut hyviäkin hetkiä, mutta olen ollut pitkiä aikoja täysin pimeässä, juuri nytkään en kykene opiskelemaan, tai käymään kaupassa. Makaan usein koko päivän sängyssä. Ahdistus tuntuu fyysisenä kipuna rinnassa. En saa unta, koska sydämeni hakkaa ylikierroksilla.
Teini-aikoinani vanhemmat olivat tietoisia tilastani, mutta lääkäriin eivät halunneet viedä. Nyt olen ajatellut, että taisi olla virhe, silloin uskoin ettei lääkäri auta. Miten on?
Piittaako kukaan lääkäri minusta yhtään, jos varaan ajan, jotta saisin apua? En edes tiedä osaisinko esittää asiaani oikein, kokemuksesta tiedän että on vaikeaa kommunikoida kiireiseltä ja itsepäiseltä vaikuttavan lääkärin kanssa, joka tivaa vaan jotain kummallisuuksia. Menen lukkoon. Enkä saa asiaani esitettyä.
Oireeni nyt eivät ole akuutin hengenvaaralliset (minuun ei siis paljoa tarvitse kiinnittää huomiota?). En siis uskalla tehdä itselleni mitään, ainakaan mitään mikä sattuu liikaa. Mutta en jaksa elääkään tässä tuskassa kovin enää kauan. Tai sen tilapäisesti lievittäessä taas pettyä kun se tulee uudestaan.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Ymmärsin, että olet opiskelijana jossain, muttet tällä hetkellä jaksa opiskella. Tuo olisi siinä tapauksessa helpoin kanava.
Voitko puhua vanhemmillesi?
Olet vielä niin nuori, että tarvitset vielä heidän tukeaankin. (Ainakin omat nuoreni tarvitsevat.)
Puhu heille myös pahasta olostasi.
Voit myös soittaa mielenterveystoimistoon ja kysyä ohjeita.
Usko vain, saat siellä ystävällisen ja ymmärtäväisen vastaanoton.
Hae apua, koskaan ei ole liian myöhäistä tai toisaalta liian aikaistakaan.
Hoitaisithan kehoasikin, jos se olisi kipeä!
Hei
Neuvon sinua lähtemään ulos vaikka kaupppoihin ja kaupungille. Nyt on menossa alennusmyynnit, joten säästät rahaakin aika paljon. Kauppojen tungokseen voit piiloutua ja kukaan ei sinua tarkkaile. Vielä parempi, jos sinulla olisi joku kaveri mukana mutta ei se ole ole välttämätöntä.