minäkuvan vääristyminen

on se kumma juttu, kun ei tunne itseään lihavaksi, vaikka sitä puntarin mukaan onkin ja reippaasti vielä.
onko minun silmälasini ne vaaleanpunalla väritetyt vai mistä ihmeestä on kysymys?
minä kuitenkin tiedän olevani lihava, jopa reilusti ylipainoinen, mutta en sitä tunne olevani.

eilen esimerkiksi kävin vaatekaupassa
noh. kokeilin siinä sitten iiiiiiihanaaa paitaa päälleni ja kääntelin ja vääntelin niitä peilejä sovituskopissa kunnes huomasin takamukseni peilissä.... kamala kokemus...
siinä se oli... muodoton klöntti.. tökkö toteemi.. yäk
olen liikalihava!

miksen ole sitä enää tänä aamuna?
tarvitsenko joka päivä peilit ympärilleni tajutakseni liikalihavuuteni ja tarpeeni laihduttamiseen?
en kai suinkaan kuitenkaan ole ainoa jolle näin käy?

onko tämä jokin suojakeino itsesääliltä ja masennukselta vai täyttä tyhmyyttä ja tosiasioiden kieltämistä?
2805
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 2

Vanhimmat

Minulla on ihan sama juttu. Lihavuutensa pitäisi nähdä koko ajan, että ymmärtäisi. Joko peilin edessä tai vaatteiden kanssa, jotka menevät hätinä kiinni. Sitten kun ei ole tällaista tilannetta, niin "unohdetaan" eli toisinsanoen kielletään asia. "Enhän minä niin lihava ole" -ajatus kiertää päässä, kun ei vain voi katsoa kerrankin totuutta silmiin. Joskus, kun on lihonu hieman taas lisää, ei pitäisi ostaa itselleen suurempia vaatteita vaan ihan kärsiä niin kauan, että hävettää mennä toisten ihmisten sekaan. Se varmaan nostaisi kummasti motivaatiota laihduttaa itseään.

Äänestä

Niin se on. Joskus se saattoi olla jopa kateuden aihe.

Nykyään pelkästään laihat ja ah niin ihanat hoikkavartiset naiset ovat tpilkan kohteita- ainakin tällä palstalla.

Äänestä

Ketjusta on poistettu 16 sääntöjenvastaista viestiä.

Kommentoi aloitusta


myksy kirjoitti:

on se kumma juttu, kun ei tunne itseään lihavaksi, vaikka sitä puntarin mukaan onkin ja reippaasti vielä.
onko minun silmälasini ne vaaleanpunalla väritetyt vai mistä ihmeestä on kysymys?
minä kuitenkin tiedän olevani lihava, jopa reilusti ylipainoinen, mutta en sitä tunne olevani.

eilen esimerkiksi kävin vaatekaupassa
noh. kokeilin siinä sitten iiiiiiihanaaa paitaa päälleni ja kääntelin ja vääntelin niitä peilejä sovituskopissa kunnes huomasin takamukseni peilissä.... kamala kokemus...
siinä se oli... muodoton klöntti.. tökkö toteemi.. yäk
olen liikalihava!

miksen ole sitä enää tänä aamuna?
tarvitsenko joka päivä peilit ympärilleni tajutakseni liikalihavuuteni ja tarpeeni laihduttamiseen?
en kai suinkaan kuitenkaan ole ainoa jolle näin käy?

onko tämä jokin suojakeino itsesääliltä ja masennukselta vai täyttä tyhmyyttä ja tosiasioiden kieltämistä?

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu