1) Mummunilo oppi 7 vrk ennen 1-vuotis syntymäpäiväänsä kävelemään.
Kävelemään nouseminen tapahtuu keskeltä lattiaa.
Juniori sähelsi kontallaan lattialla, sitten peppu nousi karhu konttaukseen, jossa ähelsi jonkin aikaa.
Sitten vain nousee ylös on hetken paikallaan kädet ylhäällä ja kipitys alkaa.
Nyt kävely on jo vakaata, mutta kävely alkaa aina tilan keskeltä nousemalla karhukonttiin (eli peppu kohti kattoa haku asentoon säheltämällä ) ja siitä ylös seisomaan.
Mummunilon reviiri kasvoi huomattavasti kävelyyn oppimisen myötä siten, että hän haluaa isomman tilan lähelleen vierailta ihmisiltä ( leikkikenttä ja ihan vieraat ihmiset)
2) isänsä kulki nelipyöräisellä lasten mopolla, kantoi mopoa mukanaan. Käveli vasta 14 kk, kun tajusi osaa ja kykenee kipittämään ilman mopon tukea.
3) toinen lapseni alkoi 1-vuotis päivänään juoksennella huonekalujen välejä, kaatuessaan konttasi lähimmälle huonekalulle ja nousi sitä vasten ylös ja kipitys jatkui.
Kaksi nuorempaa veljeäni jotka muistan 1962 ja 1964 juoksivat huonekalujen välejä ja nousivat tukea myöten ylös.
Samoin tiettävästi siskojeni lapset joita neljä nyt aikuisia.
Mustaatteko miten teidän mummujen kullat ja omat lapsenne hakivat lähtöasetelmaan kävelyynsä.
Samoin olisi kiva kuulla oliko jokin erinomainen alku ”konttaus” jotkut eivät konttaa lainkaan jotkut ryömivät vetäen käsillä jne.
Kävelemään nouseminen tapahtuu keskeltä lattiaa.
Juniori sähelsi kontallaan lattialla, sitten peppu nousi karhu konttaukseen, jossa ähelsi jonkin aikaa.
Sitten vain nousee ylös on hetken paikallaan kädet ylhäällä ja kipitys alkaa.
Nyt kävely on jo vakaata, mutta kävely alkaa aina tilan keskeltä nousemalla karhukonttiin (eli peppu kohti kattoa haku asentoon säheltämällä ) ja siitä ylös seisomaan.
Mummunilon reviiri kasvoi huomattavasti kävelyyn oppimisen myötä siten, että hän haluaa isomman tilan lähelleen vierailta ihmisiltä ( leikkikenttä ja ihan vieraat ihmiset)
2) isänsä kulki nelipyöräisellä lasten mopolla, kantoi mopoa mukanaan. Käveli vasta 14 kk, kun tajusi osaa ja kykenee kipittämään ilman mopon tukea.
3) toinen lapseni alkoi 1-vuotis päivänään juoksennella huonekalujen välejä, kaatuessaan konttasi lähimmälle huonekalulle ja nousi sitä vasten ylös ja kipitys jatkui.
Kaksi nuorempaa veljeäni jotka muistan 1962 ja 1964 juoksivat huonekalujen välejä ja nousivat tukea myöten ylös.
Samoin tiettävästi siskojeni lapset joita neljä nyt aikuisia.
Mustaatteko miten teidän mummujen kullat ja omat lapsenne hakivat lähtöasetelmaan kävelyynsä.
Samoin olisi kiva kuulla oliko jokin erinomainen alku ”konttaus” jotkut eivät konttaa lainkaan jotkut ryömivät vetäen käsillä jne.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Omat lapsenlapset ovat jo teini-ikäiset.
Niin ihania kuin he olivatkin pieninä, ei muista miten kaikki sujuikaan.
Yksi kieltäytyi opettelemasta koko kävelyä. Tuijotti vain loukkaantuneesti, kun häntä yritetiin seisottaa ja kävelyttää. "Ai ettet viitsi kantaa", sanoi katse.
Toinen taas oppi kävelemään ennen kuin oli 8 kk. ja siinä sitä oli vahtimista!
Oma poikani muisti keskellä yötä, että oli oppinut seisomisen taidon. Heräsin monta kertaa hiljaiseen uikutukseen, kun lapsi oli noussut seisomaan laitaa vasten, mutta ei uskaltanut mennä takaisin alas, vaan viimeisillä voimillaan roikkui sängyn laidassa jalat täristen ja polvet koukussa. Ei uskaltanut edes huutaa, kun ilmeisesti pelkäsi ponnistuksen aiheuttavan mätkähtämisen takaisin patjalle. Ei ollut ressukalla vielä irti päästämisen kykyä.
Oi niitä aikoja!
harmittavaa. Muistan että meillä kaikki 4 konttasivat ja oppivat alle vuoden ikäisinä kävelemään.Minulla on nuorimmaisesta hauska videon pätkä jossa tyttö juuri kävelemään oppineena "hoipertelee", kiva muisto. Vanhemmat lapset kun olivat pieniä ei videokameroita vielä ollut,oli tosin jotain kaitafilmi juttuja mutta ei meillä.