Mielialan vaihtelut

Näin maallikkona ja samaa kokeneena sanoisin että sulla vois olla lievä kaksisuuntianen mielialahäiriö (tyyppi 2) ja sekamuotoinen jakso, jolloin välillä menee hyvin tai tosi hyvin ja sit seuraavassa hetkessä kaikki tuntuu synkältä ja ankeelta, jolloin todellakaan ei mene hyvin.

Mulla todettiin kaksisuuntainen mieleialahäiriö jokin aika sitten ja nyt mulla menee lääkitys ja lisäks sain lähetteen terapiaan, mutta en ole vielä aloittanut terapiaa. Sinuna menisin lääkäriin, niin apua varmasti löytyy.

Itse olen luonteeltani ollut aina hieman epätasapainoinen juuri sen takia, että mielialat vaihtelee kovasti. En tiedä nyt kuinka voimakkaasti sulla ne vaihtelee, mutta mun käsittääkseni tietyntyyppisille naisille tää on tosi tavanomasta.
Koska mulla ilot on isoja ja surut suuria, elämä ei aina ole helppoa muttei myöskään mielenkiinnotonta. Masennuslääkkeestä olen saanut apua silloin kun on elämässä liian vaikeaa asioiden takia ollut. Se on tasannut hieman hormoneja onneksi vaikka niiden käytön lopetinkin.

mulla mieliala vaihtelee joskus aivan ylös alas,toisinaan on hyvin toisiaan tuntuu että kaikki romahtaa.saan ihme raivo kohtauksia ja pikku hiljaa pitää yrittää itteä rauhottaa tai mennä tupakalle rauhottumaan...ärsyttää itteä hirveenä,mieskin ihmettelee että mikä mulla on!!!

Itselläni mielialat vaihtelevat myös. Kun tulee potkut ja epäonnistumisten kierre jatkuu päivästä toiseen, vuodesta toiseen, niin silloin tuntuu synkältä. Silloin kun taas menee hyvin (tai normaalisti) eli on työtä, eikä velat ahdista maanrakoon, niin silloin tuntuu paremmalta.
Nykymaailmassa tämä vaihtelu on nopeaa, koska kellään ei ole turvallista asemaa. Ainainen kilpailu, pätkätyöt ja hintataso pistää ihmisen mielen vaihtelemaan.

Tietysti voidaan sanoa, että kaikki johtuu vain aivokemiasta, jolloin kenenkään ei tarvitse miettiä suurempia, paljon laajempia ongelmia. Jokin näihin aivokemioihinkin kuitenkin vaikuttaa.

Tuntuu, että nykyisin joka toisella on kaksisuuntainen mielialahäiriö tms. Enkä tosiaan väitä, etteikö nämä sairausluokitukset olisi todellisia, mutta olisi kiva tietää, miksi kaikilla tuntuu nykyisin olevan jokin diagnoosi.

No, mulla alkoi mielenalan heittely noin 2 kuukautta sitten olen 28 vuotias mies eikä mulla ole koskaan ennen ollu tämmöstä ongelmaa...ja se tuli ihan yhtäkkiä tyhjästä.
Mielialani muuttu yhtäkkiä hyvästä todella huonoon, ja kun mieliala on huono niin olen tosi siisään vetäytynyn ja jopa jutteleminen mistätahansa semmoisenkin ihmisen kanssa jonka tunnen hyvin on todella epämukavaa ja mielummin olisin vaan hiljaa enkä sanoisi mitään. Ja olen myös huomannut että kun mielialani muuttu huonoksi tuntuu että poskeni olisivat tulessa mutta poskien väri ei muutu...Mulla on muutenkin mielenterveydellisiä ongelmia mutta olen hyvin kuntoutunut tähän asti...nyt on tämmönen uus ongelma joka on ihan perseestä...
Taistelen nyt ajatuksen kanssa että pitäisikö kertoa mun lääkärille vai odottaa jonkun aikaa vielä että se menisi pois itsestään...pelkään vaan sitä että mut heitetään jonnekkin osastolle jos kerron tästä...

moi olen 11 vuotias poika ja mun äidin poika ystävä on outo se on iha tosi iloinen ja lupailee kaikkee kivaa on on muutenkin mukava mut se s suuttuu ja mene ihan oudoks muutamassa sekunnissa ja sit se vaa lähte meiltä kotiinsa vaikkei oo mitää suuttumisen aihetta.

http://www.youtube.com/user/KAUPUNKISHAMAANI
kanavani netissä tästä voi olla apua

Minulla myös menee mielialat nopeasti laidasta toiseen. Ensin epäiltiin kaksisuuntaista, mutta sittemmin lääkäri muutti diagnoosin epätyypilliseksi masennukseksi, johon minulla on lääkkeenä Lamictal, joka on tarkoitettu mm. bipoon ja myös masennukseen. Se on tasannut mielialoja, ei ole syviä masennuksia mutta ei myöskään niitä huippuhetkiä!

No mul fiilikset saattaa heitellä useastikin päivän aikana, mielestäni yli iloiseksi en enää mee. Rankka menneisyys ja sitä kelaan. Vaikuttaa sit mielialaan, herkkä oon luonteeltani muutenki, et itku voi tulla helposti varsinki sillon jos masennusfiilikset helpottaa. Terapiaan yritän päästä. Lääkkeitä en suostu syömään, koska mielestäni tää on ihan normaalia, ku miettii mitä oon käyny läpi. Ei kiitos tasapaksulle ololle.......

kakssuuntanen mielialahäiriö,tiedän koska itselläni on ja sit mul kans on siihe pääle adhd. mielialat hyppii nii voimakkaasti et huh.

Ja oletteko miettineet kilpirauhasen liika- tai vajaatoimintaa. Turhan usein nämä vaivat sekoitetaan masennukseen ja hoidetaan masennuslääkkeillä.

Kuulostaa epävakaalta persoonallisuushäiriöltä.Lapsellani diagnisoitiin se, ja oireet ovat juuri tuollaisia voimakkaita ja nopeita mielialan vaihteluita.

Mä olen koko ikäni ollut tämmöinen ylös alas tyyppi.. sen kanssa osasin elää ja kaikki meni ihan ok.

Sitten yhdellä duunipaikalla meni sukset ristiin parin tyypin kanssa ja mä masennuin.

Ja virhe numero yksi oli se, että menin hakemaan apua.. nimittäin siitä lähti pyörimään sellainen pyörä jota ei kovin äkkiä pysäytetä.

Minulla todettiin bipo II lievä sellainen, mutta lääkitys oli järeä seroquel, risperdal deprakine. Huh huh, olin sekaisin kuin seinäkello ja kuukaudet menivät ohitseni ja kuljin kuin huumeissa.

Lopetin lääkkeet, lopetin koko mielenterveystoimistossa ravaamisen ja palasin ennalleni.

Mielummin olen oma räsikyvä itseni kuin lääkitty zombi.

Mulla on sellaista mielen heilahtelua, että välillä ottaa päähän muiden tekemättömyydet ja väärintekemiset. Välillä pyörin itsesäälissä ja stressaan niin, että muisti meinaa mennä - sanat jo putoilevat.

Tässä keskustelussa kaikki tunutuvat työntävän kaikki mielialanvaihtelut kaksisuuntaisen mielialahäiriön puolelle, mutta tällaisten mielialanvaihteluiden takana voi todellakin olla vain vaikka vaihdevuodet niinkuin näyttäisi olevan minun, nainen ikää 45, tapauksessani. Yritän juuri tilata aikaa estrogeeni- ja kilpirauhashormonin kokeeseen.

Meillä on työpaikallamme henkilö, jonka mielialat vaihtelevat rajusti työpäpivän aikana. Joudumme olemaan "varpaillamme" ja ilmapiiri on jännittynyt. Mitä pitäisi tehdä kun henkilö ei itse huomaa tätä? Onhan se aika rajua mennä väittämään, että hän olisi ns. epävakaa persoonallisuus mutta ei tuollainen kimpoilu 0-100 ihan tavalliselta mielestämme ole. Onko muilla kokemusta vastaavasta työpaikalla?

Toisilla meillä on vain ailahtelevampi ja tunteisiin helposti reagoiva luonne. Kyse ei välttämättä ole epävakaudesta, mutta mikäli asiasta tulee ongelma niin kannattaa vakavissaan harkita avun hakemista.

Mulla on paljon epävakaan persoonallisuuden piirteitä vaikkei sitä päältä päin uskoisi. Vaikutan rauhalliselta, mutta sisälläni tuulee ja aaltoilee jatkuvasti. Mun on vaikeaa hallita tunteitani, impulssejani ja neuroosejani. Oon oikukas ja jonkin verran pakkomielteinenkin ihminen. Osa menee varmaan ihan hormonivaihteluiden ja aivokemioiden piikkiin. Usein koen vaan, että kun joku fiilis tulee niin se tulee niin täysillä etten kestä. Mua on siunattu erityisherkkyydellä eli olen HSP-henkilö. Todella mielenkiintoista tämä elämä välillä...:D