En pysty antamaan suuseksiä, koska se ällöttää ja oksettaa minua.En voisi edes kuvitella laittavani suuhun miehen elintä.
Olen nainen ja asia tulee välillä esiin mieheni kanssa. Hän kyllä hyväksyy asian etten anna. Ehkä tulevaisuudessa pystyn,kuka tietää. Mutta tällä hetkellä en voi. Ja kun yritämme olla mahdollisimman oikeudenmukaisia niin ei hänkään ota minua.
Kysynkin ihan että kuinka moni täällä ei pidä suuseksistä?? Ja nyt ollaan sitten rehellisiä.
Olen nainen ja asia tulee välillä esiin mieheni kanssa. Hän kyllä hyväksyy asian etten anna. Ehkä tulevaisuudessa pystyn,kuka tietää. Mutta tällä hetkellä en voi. Ja kun yritämme olla mahdollisimman oikeudenmukaisia niin ei hänkään ota minua.
Kysynkin ihan että kuinka moni täällä ei pidä suuseksistä?? Ja nyt ollaan sitten rehellisiä.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Kerrotko hieman lisää,eli MIKSI peniksen suuhun ottaminen inhottaa sinua? Johtuuko se kenties esim. siitä että mies virtsaa peniksellään ja muutenkin penis saattaa olla varsin epähygieninen(sen hajuinen) ja tuo fyysinen"likaisuus" tai sen ajatteleminen vaikka miehesi penis olisikin suihkunpuhdas,etoo sinua? Vai koetko suihinottamisen alistavan naista henkisellä tasolla=mies voimakkaampana osapuolena kaltoinkohtelee sinua työntämällä minkä ulokkeen tahansa herkkään tyttömäiseen haavoittuvaan suuhusi alistaen sinua tällä toimellaan?
Luin viestisi ja mietin sitä tarkoin. En ole niin ajatellut koskaan mistä suuseksistä kieltäytyminen johtuu. Mutta viestisi luettuani jäin sitä miettiin.
Sanoit :" koetko suihinottamisen alistavan naista henkisellä tasolla" Siinä saatat olla oikeassa.
Kerron hieman menneisyydestäni. Kun olin noin 7 vuotias ystäväni isoveli, joka oli silloin noin 15 v. Pyysi wc:ssä laskevani housuni ja hän sitten omansa. Hän ei raiskannut minua, mutta hinkasi itseään minua vasten. Se ei toistunut koskaan sen jälkeen ja en ole tänä päivänäkään asiasta kovin monelle kertonut.
Nyt aikuisena olen tapauksesta hänen kanssaan jutellut. Se miten jouduin vessaan oli alkuun ihan noppa leikki. Se joka sai suurimman numeron meni vessaan isoveljen kanssa. Mukana oli minä, ystäväni ja eräs naapuri. Sain suurimman luvun, En halunnut, mutta veli pakotti ja sanoi ettei minua sattuisi. Myöhemmin tuli ilmi että hän oli tehnyt sitä myös pikkusiskolleen.
Ollessani 17 vuotias, mut raiskattiin. Tämä tapahtui saman ystäväni 18-vuotis juhlissa. Tekijä oli uusi perhe tuttu. Siitä olen puhunut enempi ystävieni kanssa. Mutta en ole mennyt poliisille siitä koskaan. Joka minua nykyään harmittaa. Tapauksesta on nyt reilu 7 vuotta.
Luulen etten suostu suuseksiin noiden juttujen takia, kun minua on alistettu niin en tahdo sitä kokevani uudelleen.
Mieheni on ollut ihana ja tietää raiskauksesta paljonkin. Olemme puhuneet siitä paljon. Raiskauksen jälkeen en harrastanut seksiä 1 1/2 vuoteen. Tapasin mieheni 6 vuotta sitten ja hän oli ja on kärsivällinen. Hän ei ehdottanut missään vaiheessa seksin harrastamista. Se lähti minun halustani ja tahdostani. Mistä olen onnellinen. Nykyäänkään hän ei painosta minua vaan ymmärtää jos joskus mietin raiskausta, joka joskus itkettää vieläkin.
Olen kokenut lapsena ja myös vähän myöhemmällä iällä painostusta seksiin sekä yhden väkisin makaamisen. En ole siis pystynyt ottamaan näiden kokemusten takia suihin kovinkaan monesti.
Erään seurustelun aikana tosin tein poikkeuksen ja pidin häntä opettelukaverina. Minun oma ei-ei-fiilikseni johtuu osittain myös epävarmuudesta. Olen aika perfektionisti, enkä siten uskalla ottaa "riskejä" vuoteessa ja lähteä kokeilemaan uusia juttuja. Pelkään torjumista ja epäonnistumista. Tosiasiahan on, että tätä asiaa pitäisi mennä kohti ja vaan aloittaa asian harjoittelu ja tekeminen.
Syynsä voi olla myös loppujen lopuksi se, ei niinkään nöyryytyksen tunne, vaan se että hyväksikäytön uhrina olen saanut ensimmäiset seksikokemukset niin, että olen ollut käskytettävänä. En siis siten osaa olla rohkeasti oma itseni vaan odotan käskyjä ja komentelua kuinka pitäisi toimia. Ikäänkuin mieleni ei vieläkään tajuaisi, että asia perustuu omaehtoisuuteeni ja että mitään pahaa ei tapahdu vaikka kaikki ei menisikään ihan nappiin.
Että tämmöset traumat sitten.
Minä sekä mieheni, me molemmat pidämme suuseksistä, sekä sen antamisesta että saamisesta.
Suuseksi on meille molemmille luonteva osa rakastelua, esileikkiä.
Suuseksi ei ole koskaan tuntunut minusta vastenmieliseltä. Huolehdimme aina hygieniasta. Jos joskus rakastelemme paikassa, jossa emme ensin voi peseytyä, jätämme suuseksin väliin.
Rakastan sitä tunnetta, kun saan mieheni nauttimaan olostaan, kun suutelen ja hellin hänen elintään, samaten mieheni haluaa antaa minulle nautintoa antamalla suuseksiä. Nautimme molemmat myös suuseksin antamisesta, siitä kun tiedämme/kuulemme, kuinka toinen osapuoli nauttii.
Väkisin ei kenenkään pidä tehdä mitään eikä toista pakottaa mihinkään, mutta jos pääsee oman inhonsa yli, niin suosittelen suuseksin kokeilua!
Joo tuttu kokemus. Itselläni oli sama juttu, tosin homma lähti ensimmäisestä suuseksiyrityksestäni kun poikaystävän kanssa häärättiin humalapäissä ja siitä jäi sitten vähän huono mieli kun miehen elimessä ei tapahtunut mitään vaikka kuinka yritin. Meni melkein puoli vuotta, ennen kuin suostuin edes yrittämään uudelleen. Sitten oli ongelma kun sperma maistuu pahalle (peniksen TÄYTYY olla pesty ennen) ja niin edelleen. Sitä vaan sitten "tottuu", aina pari sekuntia kerralla ja ens kerralla lisää. Eikä sen pidä tapahtua joka kerta kun seksiä aiotaan harrastaa!
Jos rehellisiä ollaan, en vieläkään pidä siitä, mutta joskus ajattelen, että koska se ei varsinaisesti niin kuvottavaa ole, voin uhrautua kultani nautinnon tähden muutamaksi kymmeneksi sekunniksi.
Äläkä stressaa, poikaystäväsi vaikuttaa fiksulta tyypiltä kun khyväksyy sen. Samoin oli meillä, ja nyt aina välillä voi miellyttää toista oman tahdon yli.
Mitään, mikä vie fiiliksen koko hommasta, ei pidä tehdä väkisin. Se ei ole loppujen lopuksi voitto kummallekaan.