Mun elämä on ollut lapsesta lähtien helvettiä.Isäni hakkas pienestä pitäen koko perhettä ja solvasi rumaksi yms.joka päivä.Lisäks olin koulukiusattu. Yritin itsaria monta kertaa jo 10 vuotiaasta alkaen.Nyt olen jo 32 v. Mulla on lapsi, mutta hän asuu isällään. Otettiin multa ymmärrettävistä syistä pois kun haudon koko ajan itsemurhaa ja yrityksiä on monta. Lisäks olen alkoholisoitunut. Aloin juoda suruuni. En saa terapiaa, koska juon. Lasta koko ajan ikävä. Hirveä syyllisyys, että olen tämmöinen epäonnistunut. Tiedän, etten elä kauaa. Olen melkein onnistunut itsariyrityksissä. Nyt odotan, että tulis kovat pakkaset, sitten palellutan itseni kuoliaaksi. Vanhempani vaativat itsemurhaani ja haukkuvat edelleen tosi rumaksi, läskiksi aina kun tapaamme. Äitini räkäs päälleni tällä viikolla, koska olen niin ruma ja sanoi toivovansa että joku tappaisi mut tai kuolisin tapaturmaisesti, jos itsari ei kerran onnistu. Vanhempani ovat toivoneet kuolemaani jo vuosia. Isäni VIHAA mua.Nautti kun sai hakata mua pienestä lähtien. Joudun tapaan vanhempiani, koska saan tavata lastani vain heillä joskus. Nyt vanhempani ilmoittivat, etten saa enää tulla, eli en saa enää tavata lastani. Olen ollut monta kertaa psykiatrisella osastolla ja päihdekuntoutuksissa, mutta niistä ei ole ollut mitään apua.Tänään on tämän vuoden viimeinen päivä.Vuosi 2007 on mulle viimeinen. Tälläinen on mun tarina. Ainoa hyvä asia elämässäni on lapseni ja kärsin kun en saa olla mukana hänen elämässään. Oma vikani. En kerjää sääliä mutta kommentoikaa.Kiitos!
Itsari koko ajan mielessä
Vaikeasti masentunut
131059
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Sun kannattas yrittää päästä alkoholista pois ihan kokonaan koska se vie sinua entistä syvempään umpikujaan.Ymmärrän näin jotta sinäkin kaipaisit hyväksyntää ja rakkautta siinä missä muutkin.Olet 32 vuotias nuori vielä älä anna vanhempiesi sylkeä,se on väärin.Mitä noihin tapaamisin liittyy niin ei sinun vanhempiesi luona olekkaan pakko tavata,vaan ota rohkeasti sossuun yhteyttä ja sovi niiden kanssa paikka missä voit tavata lastasi.
Sun vanhemmissasi se vika taitaa loppupeleissä ollakkin,koska kyllä vanhempien pitää omaa lastaan suojella ja varjella aina.
sullapa on "mukavat" vanhemmat! Koita nyt kuitenkin vaan jaksaa, irrottaudu edes hetkeksi koko jutusta ja tee jotan mistä pidät:) Tiedän, hyvä ja helppo sanoa, mutta tee kuitenkn jotain; lue joku hyvä kirja, käy kävelyllä, kuuntelee hyvää musiikkia, syö hyvin, tee edes jotain mikä auttaa jaksamaan:)
mutta itskari ei ole ratkaisu mihinkään.
Sinua on rakastettu ja rakastetaan edelleen. Et kerro äidistäsi paljoa. Etkä myöskään miehestä, jonka kanssa sinulla on kertomasi lapsi.
Oletko vanhempiesi ainoa lapsi?
Kun on elämässä niin heikoilla, kuin kerrot, on otettava päivä kerrallaan ja ennen kaikkea sallittava itselleen, että on heikko ja voimaton. Siitä lähtee mahdollisuus löytää niitä pieniä voimanrippeitä, joista voi rakentaa itselleen päivän kerrallaan.
Pura itseäsi esimerkiksi kirjoittamalla. Vaikkapa tänne keskustelupalstalle. Kun ajatukset vaivaavat, niin lue tai kuuntele musiikkia, josta pidät.
Sinua saattaisi auttaa terapia, mutta se edellyttäisi kyllä alkoholiongelman saamista ensin taka-alalle.
Se, että tiedostat itse oman tilasi on jo puoli voittoa.
syvällä suossa mutta syvemmälläkin on ihmiset ollut.
Mutta varmasti selviäisit tuosta tilanteestasi mutta aikaa ja tukea se vaatii. Pitkä terapia auttaisi kyllä kun saisit setviä psykiatrin kanssa vähän elämää. Olet tosi vahva yksilö koska tuollaista jota olet joutunut kokemaan ei moni kestäisi niin kauaa kuin olet kestänyt. Vanhempasi ovat täysin sairaita ja heille täytyisi jotain hoitoa ilmeisesti saada. Jos noin pahasti viiraa päässä niin kannattaisi jossain käydä neuvottelemassa että lapsesi ei joutuisi lähellekkään tuollasia hulluja. Sossu auttaa kyllä kun kertoo mitä vanhemmat ovat tehneet. Olet vasta 32 ja sinullakin on elämä vasta alussa. Noin harvinaisen vahvana yksilönä pääsisit varmasti jalolleisi kun vain jaksaisit. Apua kyllä on saatavissa mutta en osaa neuvoa mistä sitä saisit. Vanhempasi ovat tosi älyttömiä mitäköhän heidän suhteen pitäisi tehdä joku psykiatri osaisi sanoa parhaan ratkaisun. Kuulostaa vain siltä että he ovat sairaita mieleltää joten ei kannata välittää siitä mitä paskaa he haastavat. Välit poikki heihin olisi yksi ratkaisu. Keskustelu ammattiauttajien kanssa auttaisi eteen päin. Ei muutakuin hakemaan ja vaatimaan apua. Toivottavasti jaksaisit uskoa siihen että saat asiasi järjestykseen.
Missäpäin suomea asut muuten!? Osaisi vähän sanoa mistä aloittaa tuo vyyhdin setviminen...
Voit sanoa vanhemmillesi, että "rumille vanhemmille tulee rumia lapsia" seuraavan kerran kun aukovat päätään.
Joku teistä kysyi äidistäni ja olenko ainoa lapsi. Äitini haukkuu minua myös rankasti mutta kohtelee joskus vähän normaalimmin. Isäni suhtautuminen minuun on aina vihamielistä.Lapseeni vanhempani onneksi suhtautuvat hyvin.
Minulla oli pikkuveli mutta hän kuoli traagisesti muutama vuosi sitten. Hän eksyi kännissä metsään ja paleltui kuoliaaksi. Hän oli tuolloin 21 v. Hänelläkin oli mielenterveysongelmia ja alkoholin liikakäyttöä.
Lapseni isä on elämäni ainoa ja suuri rakkaus. Takerruin häneen, hän oli ensimmäinen mies, joka välitti minusta. Tulin riippuvaiseksi ja sairaalloisen mustasukkaiseksi hänestä. Pelkäsin koko ajan koska hän löytäisi paremman, koska tunnen itseni niin huonoksi.Hän jätti minut yli 5 vuotta sitten ja suren ja kaipaan häntä edelleen ja olen riippuvainen. Pelkään kauheasti koska hän löytää elämänsä naisen, josta tulee lapseni äitipuoli.
Joku teistä kysyi, missä päin asun: Tampereella.
Mutta kiitos kaikille kommenteista!
Hei! Mä olen 28v. nainen jolla todettu psykoottinen
masennus ja päihderiippuvuus.Nyt on selvää aikaa takana 1,5kk. Äitini kanssa pistin kesällä välit poikki ja se on järkevin tekoni pitkään aikaan. Vanhepani erosivat kun olin 12v. Äitini uusi mies lähenteli minua jatkuvasti kunnes 16-vuotiaana sammuin eteisen lattialle jossa äitini mies minut raiskasi. En tehnyt rikosilmoitusta,olin koko asian kanssa yksin kun äitini väitti että mä halusin sitä ja olin yksin syypää tapahtuneeseen. Äitini on edelleen tuon saman miehen kanssa.Viime kesään asti olen nöyrästi ottanut kaiken paskan päälleni mitä äitini on tehnyt minulle kunnes viimein sain voimia katkaista välit ja siinä minua auttoi nykyinen puolisoni joka on myöskin nainen.
Elämä on vieläkin taistelua masennusta vastaan, välillä tuntuu etten jaksa,haluan luovuttaa. lapsuuden traumat kulkevat ikuisesti mukana. Pahimpimpina hetkinä käytän opamoxia, ennen upotin suruni ja vihani viinaan ja kaikkeen millä sai pään sekaisin.Masennuslääkkeenä on efeksor, seroquel ja lamictal. Olen yrittänyt itsemurhaa usein joista on jäljellä suuret arvet käsissä. Mielestäni sinun kannattaisi yrittää järjestää asiat niin ettei sinun tarvitsisi olla vanhempiesi kanssa missään tekemisissä. Minulle välien katkaisu oli askel parempaan suuntaan,ehkäpä vielä tästä paranen..tai sitten en..
Uppouduin taas omiin juttuihin ja menneisyyden haamuihin että unohdin toivottaa sinulle oikein hyvää ja parempaa uutta vuotta. Elä päivä kerrallaan, niin minäkin teen.
vähäiset henkiset voimavarasi alkoholiongelman parantamiseen. Sen jälkeen olisi pitkäkestoinen terapia tarpeen (usean vuoden).
Jotain apua saattaisi löytyä aa-kerhoista, jos vain voimasi riittäisi siihen. Panen tähän yhden linkin johon voisit tutustua:
http://www.suomenaa.fi/
ja "Kuuntele ensimmäinen askel"
Voimia sinulle kohta alkavalle uudelle vuodelle!
käsittely vaatii aikaa ja sinulla ei ole vasta kuin vuosi aikaa takana. Olethan käynyt terapiassa!?
Olet oikeassa että alkoholi riippuvuus täytyy hoitaa ensin.Olen ollut tänä vuonna jo kahdesti katkaisu hoidossa,viimeksi 1,5kk sitten.Olen pysynyt kuivilla 3kk ja ratkennut aina sen jälkeen ryyppäämään yli viikon putken.Nämä putket on olleet täysin raittiille puolisollenikin raskasta aikaa, viime ryyppyputken aikana popsin myös pillereitä ja olin todella sekaisin,viikko on pyyhkiytynyt mielestäni kokonaan.Sen verran pahasti tuli mokattua että tiedän ettei suhteemme kestä enää yhtään ryyppyputkea.Tiedän että jos joskus vielä pullon korkkaan on se kaiken loppu. olen A-klinikan asiakas ja mielenterveystoimiston myös,mulle on tarjottu mahdollisuus hyvin intensiiviseen terapiaan mutten koe vielä olevani valmis,en jaksa.Elän hetken kerrallaan, pelkkä koiran ulkoilutus vaatii välillä hyvin suuria ponnistuksia, ilman puolisoni apua hautautuisin vaan sisälle. Kavereihin en ole pitkään aikaan jaksanut pitää yhteyttä.Tännekin kirjoitin ensi kertaa kun en ole aiemmin jaksanut kiinnostua. Mutta hyvää uutta vuotta sinulle, ja kiitos kun vaivauduit vastaamaan.
aika monia. Siksi on helppo samaistua ongelmiisi, kun niitä on ollut itselläkin. Ehkä pahinta masennuksessa on voimattomuus, jolla tarkoitan, että kaikki tekeminen, aivan mitättömän vähäinenkin on liikaa: ei löydy voimia.
Niitä voimia on vain kerättävä kaikista pienistä murusista, joita pystyy löytämään. Ja usein sen jälkeen, kun on saanut jonkun tosi pienen ja mitättömän asian tehtyä, tulee siitä aivan pienen pieni mielihyvän tunne. Niillä sitten elää hetken eteenpäin.
Hae tukea terapiasta heti, kun tunnet että jaksat. Voin omasta kokemuksesta kertoa, että sellaiselle, joka pystyy kertomaan omista tuntemuksistaan niin hyvin, kuin sinä, terapia on paras apu, mitä voi saada ja se tukee tehokkaasti paranemista yhdessä sopivien lääkkeiden ohella.
Hienoa, että jaksat käydä koiran kanssa ulkona.
Älä vaadi itseltäsi yhtään enempää, kuin mitä jaksat. Ystävät voivat odottaa, sinä olet tällä hetkellä tärkein omalle itsellesi ja tietysti hieman myös puolisollesi. Älä koe ystäviesi "unohtamisesta" mitään syyllisyyttä.
Uskon, että kun pääset hyvään hoitoon elämäsi muuttuu nykyistä helpommaksi.
Yritin minäkin itsaria viime viikolla,
valitettavasti mulle tehtiin mahanhuuhtelu ja selvisin.
Et ole yksin itsemurha ajatuksissa!