Kotiteatteri

Minkähän takia ne takakajarit pitäis sivuille tulla??? Voihan ne sivuillekin laittaa, mutta miks jos on takana tilaa...

Selventäkää tyhmälle...

tyhmä kirjoitti:

Minkähän takia ne takakajarit pitäis sivuille tulla??? Voihan ne sivuillekin laittaa, mutta miks jos on takana tilaa...

Selventäkää tyhmälle...

Tämä sivu kuuluu HIFIOPAS -kokonaisuuteen.
--------------------------------------------------------------------------------

KOTITEATTERIN ÄÄNENTOISTO

--------------------------------------------------------------------------------

Sisällys
Johdanto
Äänijärjestelmät
Kaiutinjärjestelmä
Pääkaiuttimet
Valinta
Sijoittaminen
Keskikaiutin
Tehtävä
Valinta
Sijoittaminen
Takakaiuttimet
Tehtävä
Valinta
Sijoittaminen
Subwooferin tehtävä, valinta, sijoittaminen ja säätäminen
Surround-laitteiston säätäminen
Johdanto
Taso
Viive
Bassotoiston ohjaus
Kotiteatterin akustiikka


--------------------------------------------------------------------------------

Johdanto
Elokuvanautinto muodostuu suuren kuvan lisäksi paljolti elokuvan äänimaailmasta. Suuri kuva tuo läsnäolon tuntua mutta vähintään yhtä paljon elokuvan tapahtumien keskelle pääsemiseen auttaa elokuvan kolmiulotteinen äänimaailma.

Kotiteatterissa elokuvaäänentoiston merkitys korostuu entisestään. Kuvana kotioloissa toimii useimmiten tavallinen kuvaputkitelevisio. Sen koko on valkokankaaseen verrattuna pieni ja erottelutarkkuus huono. Kunnollinen kotiteatteriäänentoisto paikkaa tätä puutetta ja auttaa katsojaa pääsemään mukaan elokuvien tapahtumiin. Aidontuntuinen tila-aistimus, ympäröivä ääni sekä voimakas ja matalalle ulottuva äänentoisto lisäävät elokuvan vakuuttavuutta ja uskottavuutta.

Kotiteatterin rakentaminen aloitetaankin yleensä äänentoistosta. Se on edullinen tapa lisätä elokuvanautintoa ja elokuvan uskottavuutta. Erittäin suuren kuvan hankkiminen tulee kovin kalliiksi. Sen sijaan suurikokoisen kuvaputkitelevision kuvalla ja kunnollisella elokuvaäänentoistolla päästään edullisesti jo melko nautittavaan tulokseen kotioloissa.

Monikanavainen elokuvaäänentoisto on monimutkainen asia ja poikkeaa periaatteiltaan jonkin verran kaksikanavaisesta äänentoistosta. Monikanavatoiston kanavat sisältävät itsessään tilainformaation, joka mahdollistaa akustiikan välittymisen uskottavammin. Kaksikanavatoisto kahdella kanavalla taas on tilantunnun luomiseen melko puutteellinen järjestelmä ja tarvitsee avukseen huoneheijastuksia. Vaatimukset huoneen akustiikalta ovat kaksi- ja monikanavajärjestelmillä erilaisia. Kaksikanavajärjestelmä on myös kuuntelupaikaltaan rajoittunut sivusuunnassa yhteen pisteeseen, kaiuttimien keskilinjalle.

Yhteistä kaksi- ja monikanavatoistossa on kuitenkin kaiuttimien laadun merkitys. Kaiuttimet vaikuttavat toiston laatuun eniten. Päästäkseen hyvään lopputulokseen on tärkeää tietää muutamia perusasioita kotiteatterin kaiutinjärjestelmästä, kaiuttimien sijoittelusta ja akustiikasta.



Äänijärjestelmät
Elokuvateatterin yleisimpiä monikanavaisia äänijärjestelmiä ovat Dolby Stereo, Dolby Digital ja DTS. Kotikäytössä yleisimpiä ovat analoginen Dolby Surround sekä digitaalijärjestelmissä Dolby Digital eli AC-3. DTS on kotilaitteissa harvinaisempi.

Dolby Surround on kahteen stereokanavaan koodattu analoginen nelikanavainen järjestelmä. Se on kotikäyttöön tarkoitettu muunnos Dolby Stereosta. Dolby Surroundin purkamiseen tarvitaan erillinen tai vahvistimeen sisältyvä dekooderi. Nykyaikaisissa laitteissa dekooderi on nimeltään Pro Logic. Aivan uusimpiin laitteisiin sisältyy jo edelleen parannettu Pro Logic II. Pro Logic on Dolby Surround -järjestelmän muunnos, jossa kanavien erillisyyttä on paranneltu logiikkapiirien avulla. Pro Logic parantaa keski- ja takakanavan välistä kanavaeroa eli pienentää ylikuulumista. Dolby Surround sisältää vasemman ja oikean etukanavan, keskikanavan sekä yhden takakanavan. Takakanava toistetaan kuitenkin useimmiten kahdella kaiuttimella. Takakanavan toistoa on hieman viivästetty ja toistokaista on rajattu välille 100 - 7000 hertsiä. Matalimpia bassoja ja korkeampia diskantteja takakanavasta ei siis tule. Dolby Surround -ääni sisältyy vanhempia elokuvia lukuunottamatta lähes kaikkiin televisiosta ja kaapelikanavilta tuleviin elokuviin, vuokravideoihin sekä Laserdisc- ja DVD-elokuviin.

Dolby Digital ja DTS ovat 5.1-kanavaisia digitaalisia aitoja monikanavaäänijärjestelmiä. Niiden purkamiseen tarvitaan dekooderi, joka voi olla erillinen laite tai sisältyä vahvistimeen tai DVD-soittimeen. Dolby Digital ja DTS sisältävät viisi koko äänialueen tilatoistokanavaa: vasemman ja oikean etukanavan, keskikanavan sekä kaksi erillistä koko taajuusalueen toistavaa takakanavaa. Viiden koko taajuusalueen kanavan lisäksi Dolby Digital ja DTS sisältävät erillisen matalia 20 - 120 hertsin bassotaajuuksia toistavan LFE- (=Low Frequency Effect) eli bassotehostekanavan. Tästä johtuu nimitys 5.1 kanavaa. Dolby Digitalin bittivirta on pienempi kuin DTS:n, noin neljäsosa siitä, joten DTS mahdollistaa periaatteessa paremman äänentoiston. DTS on kuitenkin kotikäytössä harvinainen ja Dolby Digital tarjoaa riittävän hyvän äänentoiston elokuvakäyttöön. Dolby Digital on Laserdisc- ja DVD -elokuvien pääasiallisin äänijärjestelmä.



Kaiutinjärjestelmä
Kaiuttimet ja niiden sijoitus vaikuttavat eniten toiston laatuun. Kaiuttimien valinnassa ja sijoituspaikkojen etsimisessä kannattaa nähdä hieman vaivaa. Vaivannäkö palkitaan onnistuneemmalla ja nautittavammalla lopputuloksella sekä uskottavammalla elokuvakokemuksella.

Etukaiuttimet ovat elokuvaäänentoiston tärkein osa. Etukaiuttimia ovat pääkaiuttimet ja niiden puolivälissä sijaitseva keskikaiutin. Takakaiuttimet eli surround-kaiuttimet toistavat akustiikkaa, tilantuntua, takaa tai sivulta tulevaa liikettä sekä tehosteita. Niitä on kaksi: vasen ja oikea. Lisäksi digitaalisiin monikanavajärjestelmiin kuuluu erillinen subwooferkanava bassoefekteille. Se toistetaan useimmiten erillisellä subwooferilla.

Kaiutinjärjestelmän valinnassa pyritään yhtenäisyyteen. Kaiuttimien tulee olla sointisävyltään, vaihetoistoltaan ja muilta ominaisuuksiltaan mahdollisimman samankaltaisia.



Pääkaiuttimet


Valinta
Useimmiten kaiutinjärjestelmän kokoaminen aloitetaan pääkaiuttimista eli vasemmasta ja oikeasta etukaiuttimesta. Pääkaiuttimet voidaan valita joko täysin monikanavatoiston ehdoilla, jos halutaan päätyä ensisijaisesti monikanavatoiston kannalta hyvään ratkaisuun. Tai sitten voidaan käyttää jo mahdollisesti olemassaolevan kaksikanavalaitteiston kaiutinparia pääkaiuttimina, jos halutaan ensisijaisesti säilyttää laadukkaan kaksikanavastereolaitteiston toisto-ominaisuudet ennallaan.

Jos pääkaiuttimet voidaan valita vapaasti, on kaiutinjärjestelmälle muutama erilainen vaihtoehto. Monikanavatoiston ollessa ykkössijalla, kannattaa panostaa kaikkien kolmen etukaiuttimen soinnilliseen samankaltaisuuteen ja pyrkiä löytämään kolme mahdollisimman samankaltaista, mieluiten täysin samanlaista etukaiutinta sekä sopivat takakaiuttimet. Kaksikanavatoiston laadun ollessa ensisijainen kriteeri, kannattaa valita ensin kaksikanavatoistoon mieluisimmat kaiuttimet ja pyrkiä löytämään niiden sointiin sopiva keskikaiutin sekä takakaiuttimet.

Monikanavatoistoa ajatellen yksi hyvä vaihtoehto on hankkia pääkaiuttimiksi ja keskikaiuttimeksi täysin samanlainen malli, jolloin taataan äänikuvan yhtenäisyys. Tällöin kaiuttimet ovat väistämättä pienikokoisia, jotta keskikaiutin voidaan sijoittaa television päälle ja suunnilleen samalle korkeudelle pääkaiuttimien kanssa. Elokuvatoistoa ajatellen tarvitaan tällöin subwoofer, joka toistaa matalat bassotaajuudet ja takaa riittävän dynamiikan.

Toinen hyvä vaihtoehto on hankkia pääkaiuttimiksi suuri riittävän matalalle toistava lattiamalli ja keskikaiuttimeksi saman kaiutinsarjan keskikaiutin. Useimmiten saman sarjan keskikaiutinmalli on bassotoistoa lukuunottamatta soinnillisesti samanlainen pääkaiuttimien kanssa, jolloin saavutetaan yhtenäinen äänikuva. Keskikaiuttimen bassotaajuudet ohjataan pääkaiuttimille. Subwooferia ei tarvita jos pääkaiuttimet toistavat riittävän matalalle.

Pääkaiuttimiksi ja keskikaiuttimeksi kannattaa valita rakenteeltaan samanlainen malli. Jos pääkaiutin on koaksiaalinen, valitaan myös keskikaiuttimeksi koaksiaalinen malli. Jos pääkaiutin on tavallinen kaksitiemalli, jossa diskantti on bassokeskiäänisen yläpuolella, valitaan myös keskikaiuttimeksi tavallinen kaksitiemalli, jossa diskantti on bassokeskiäänisen yläpuolella.

Jos olemassa on jo laadukas kaksikanavainen stereolaitteisto, halutaan monesti säilyttää sen äänentoisto-ominaisuudet ennallaan ja käyttää sen kaiutinparia elokuvatoiston pääkaiuttimina. Tällöin elokuvaääni saadaan aikaan lisäämällä järjestelmään pääkaiuttimien kanssa soinnillisesti yhteensopiva keskikaiutin sekä takakaiuttimet. Paras tulos saadaan, jos saatavilla on pääkaiuttimien kanssa täysin samanlainen magneettisuojauksella varustettu kaiutin. Jos taas pääkaiuttimet ovat isot, jolloin sellaista ei voi television päälle sijoittaa, niin hyvä tulos saadaan aikaan käyttämällä pääkaiuttimia varten soinnillisesti sopiviksi suunniteltuja saman malliston keski- ja takakaiuttimia jos sellaiset on saatavilla. Jos tällaisia ei ole niin äänikuvan yhtenäisyyden kannalta ainoa vaihtoehto on yrittää löytää pääkaiuttimien kanssa soinnillisesti mahdollisimman samankaltainen keskikaiutin ja takakaiuttimet.



Sijoittaminen
Pääkaiuttimien sijoitteluun pätevät samat säännöt kuin kaksikanavaisen stereon kaiuttimien sijoitteluunkin sillä erotuksella, että kotiteatterin pääkaiuttimet voidaan usein sijoittaa kuuntelupaikkaan verrattuna lähemmäksi toisiaan eli kuuntelukulma voi olla kapeampi, jopa 45 astetta. On parempi, mitä lähempänä kuvan leveyttä pääkaiuttimet sijaitsevat. Tällöin etukanavien äänikenttä on lähempänä kuvan leveyttä eikä synny vaikutelmaa kuvan kokoon nähden yliavarasta äänikentästä. Useampi kanava parantaa kuitenkin muutenkin tilantuntua.

Kaiuttimien sijoituksesta lisää "Kaiuttimien sijoitus"-sivulla.



Keskikaiutin


Tehtävä
Keskikaiutin on surroundjärjestelmän tärkein kaiutin. Se toistaa suurimman osan elokuvien äänistä. Keskikaiutin toistaa kaikki keskeltä kuvaa tulevat äänet kuten vuoropuheen.

Keskikaiutin toistaa keskeltä tulevan äänen tarkemmin kuin stereokaiutinpari. Keskeltä kuuluvaksi tarkoitettu ääni kuuluu stereokaiutinparilla keskeltä vain jos kuuntelija on tarkalleen kaiutinlinjan puolivälissä. Jos kuuntelija on vähänkin sivussa, ei ääni enää kuulu keskeltä vaan sivummalta. Keskikanava mahdollistaa sen, että keskeltä kuvaa kuuluvaksi tarkoitettu ääni myös kuuluu keskeltä, vaikka kuuntelija istuisi sivussakin. Keskikanavan ansiosta elokuvaa voi siis katsella useampi katsoja.



Valinta
Keskikaiuttimen tulee olla sointitasapainoltaan ja vaihetoistoltaan mahdollisimman samankaltainen kuin pääkaiuttimet. Ihanteellisessa tapauksessa se on täysin samanlainen. Näin etukaiuttimet muodostavat yhtenäisen äänikuvan ja luovat uskottavan illuusion kuvan suunnasta tulevasta äänikentästä.

Ihanteelliseen ratkaisuun päästään valitsemalla keskikaiuttimeksi pääkaiuttimien kanssa täysin samanlainen malli. Keskelle sijoitettavan tulee olla magneettisuojattu. Kolme identtistä etukaiutinta muodostavat yhtenäisimmän äänikentän. Tällöin kaiuttimet ovat kuitenkin väistämättä pienikokoisia ja tarvitaan subwoofer toistamaan matalat bassotaajuudet.

Usein ei siis käytännön syistä ole mahdollista valita keskikaiuttimeksi täysin samanlaista kaiutinta kuin pääkaiuttimet. Tällöin on valittava soinniltaan ja mielellään myös rakenteeltaan samantyyppinen.

Jos esimerkiksi omistaa suurikokoiset lattiamalliset pääkaiuttimet, on keskikaiuttimen oltava käytännön syistä pienempi. Usein pääkaiuttimien valmistajalta löytyy niiden sointiin sovitettu keskikaiutinmalli. Parhaaseen tulokseen päästään, jos tämä malli on rakenteeltaankin samanlainen. Useimmat keskikaiutinmallit ovat kuitenkin matalia ja leveitä malleja, joissa on keskellä diskanttielementti ja basso-keskiäänielementit sen molemmilla puolilla symmetrisesti. Rakenteen huonona puolena on, että ääni on tasapainoinen vain suoraan edessä ja vääristyy keskilinjalta vähänkin sivummalla kuunneltaessa. Tämä on haitallista jos katselijoita on enemmän kuin yksi.

Vähemmän kuuntelupaikasta riippuva ratkaisu keskikaiuttimen rakenteeksi onkin koaksiaalielementti (koaksiaalinen on elementti, jossa diskantti on basso-keskiäänielementin keskellä samankeskeisesti). Sen sointi säilyy hyvänä myös sivummalla kuunneltaessa. Ihanteellista jälleen on jos tällöin myös pääkaiuttimissa käytetään samaa koaksiaalielementtiä. Tällöin päästään helposti samanlaiseen suuntakuvioon ja sointisävyyn sekä täten yhtenäiseen äänikuvaan. Koaksiaalirakenteen heikkoutena on korkeiden äänien toiston epätasaisuus. Edut ovat kuitenkin haittoja suuremmat.

Jos ei ole saatavilla pääkaiuttimille varta vasten suunniteltua keskikaiutinmallia, kannattaa muutamaa hyvää vaihtoehtoa vertailla pääkaiuttimien sointiin. Vertailu kannattaa tehdä kuuntelemalla surround-vahvistimen testikohinasignaalia. Se paljastaa melko hyvin kaiuttimien sointitasapainon tärkeimmillä taajuusalueilla.

Keskikaiuttimeksi kannattaa valita myös rakenteeltaan pääkaiuttimia vastaava malli. Jos pääkaiuttimien rakenne on tavallinen erillinen kaksitie, koaksiaalinen tai dipoli, kannattaa myös keskelle valita vastaava rakenne.

Jos käytetään tavallista kuvaputkitelevisiota, keskikaiuttimen tulee aina olla magneettisuojattu. Muuten se voi aiheuttaa vääristymiä kuvaan. Kaikki varsinaisesti keskikaiuttimeksi suunnitellut mallit ovat magneettisuojattuja. Monet tavallisetkin kaiutinmallit ovat magneettisuojattuja. Joitakin taas saa suojattuna mallina lisähintaan.



Sijoittaminen
Keskikaiutin tulee sijoittaa pääkaiuttimien puoliväliin kuvan keskilinjalle pääkaiuttimien kanssa samalle etäisyydelle kuuntelupisteestä katsottuna eli samalle ympyrän kaarelle. Jos se joudutaan sijoittamaan samaan suoraan poikittaislinjaan pääkaiuttimien kanssa eli pääkaiuttimia lähemmäksi, on sen toistoa korjattava asettamalla vahvistimesta keskikanavalle etäisyyseroa vastaava aikaviive. Mahdollisuuksien mukaan kannattaa kuitenkin pyrkiä yhtä etäiseen ympyrän kaaren muotoiseen sijoitukseen. Esimerkiksi siirtämällä pääkaiuttimia lähemmäksi kuuntelupaikkaa, jos se on mahdollista. Tällöin ne sijoittuvat myös kauemmaksi seinästä, jolloin niiden toistokin paranee.

Keskikaiutin on sijoitettava mahdollisuuksien mukaan samalle korkeudelle pääkaiuttimien kanssa. Useimmiten se on kuitenkin television vuoksi asetettava hieman korkeammalle. Tällöin kaiutinta voi tarvittaessa kääntää hieman alaspäin. Haitallisten lattiaheijastusten vuoksi keskikaiutinta ei kannata sijoittaa television alapuolelle.



Takakaiuttimet


Tehtävä
Takakanavien ensimmäinen tehtävä on tuottaa akustiikkaa, tilantuntua, kaiuntaa ja ympäristön ääniä. Niiden avulla luodaan elokuvan tapahtumapaikan akustiikka mahdollisimman aidosti ja uskottavasti. Akustiikka on erilaista parkkihallissa kuin metsässä. Ravintolan taustamelu ja ympäristöäänet luovat läsnäolon tuntua ja tuovat katsojan keskelle elokuvan tapahtumia.

Toinen takakanavien tehtävä on toistaa ohitse tai ylitse liikkuvien kohteiden ääniä sekä takaa ja sivuilta tulevia tehosteita. Esimerkiksi ylitse lentävää lentokonetta tai takaa lähestyviä askeleita.



Valinta
Edellä mainitut takakaiuttimien kaksi erityyppistä tehtävää asettavat hieman ristiriitaisia vaatimuksia kaiuttimille.

Toisaalta akustiikan toiston kannalta takakaiuttimien tulee tuottaa tasainen ja laaja äänikenttä siten, että ääni ei paljastu tulevan kaiuttimesta vaan äänikentästä. Tämä edellyttää epäsuoraa toistoa, jossa on paljon heijastuksia. Se saadaan huoneen kokoisessa pienessä tilassa parhaiten aikaan dipolityyppisellä tai ympärisäteilevällä kaiuttimella mutta tarkkuuden ja taajuusvasteen tasapainon kustannuksella.

Tehosteiden sekä takaa tai sivulta tulevien kohteiden liikkeen toistoon taas tarvitaan tarkkuutta, jotta ääni voidaan paikallistaa. Tämä saadaan aikaan tarkasti toistavilla, etukaiuttimien kaltaisilla tavallisilla kaiuttimilla. Niiden taajuustasapaino on myös parempi. Ongelmana taas tilatoiston kannalta on, että tällainen takakaiutin paikallistuu helposti huoneen kokoisessa pienessä tilassa omaksi äänilähteekseen eikä siten pysty tuottamaan laajaa äänikenttää ja uskottavaa tilavaikutelmaa.

Surround-kanavat toistavat enimmäkseen akustiikkaa, jolloin laaja äänikenttä on usein kohteiden tarkkaa paikallistettavuutta tärkeämpi. Elokuvaäänentoistossa laaja äänimaisema on tärkeämpi ja voidaan tinkiä taajuustasapainosta. Monikanavaisessa musiikintoistossa sointitasapainon virheet kuuluvat helpommin ja on tehtävä kompromissi äänikentän ja äänensävyn suhteen.

Jos huone ei ole erityisen suuri, jolloin takakaiuttimia ei pystytä sijoittamaan riittävän etäälle kuuntelupaikasta, on epäsuorasti toistava kaiutin parempi ratkaisu. Epäsuorasti toistavia kaiuttimia ovat dipoliperiaatteella toimiva rakenne sekä ympärisäteilevä malli. Ympärisäteilevä kaiutin on esimerkiksi lattialle elementti ylöspäin sijoitettavaksi tarkoitettu kaiutin, joka säteilee ääntä ylös, käytännössä lähes ympärisäteilevästi.

Epäsuorasti toistavilla kaiuttimilla on mahdollista luoda helposti laaja äänikenttä pienessäkin huoneessa. Toisaalta stereokuva ja tehosteiden paikantaminen taas jäävät epätarkaksi verrattuna tavallisen tyyppisiin kaiuttimiin. Dipolikaiuttimella aikaansaadaan laajin ja ilmavin äänikenttä sekä tasaisin sivuttaisliike mutta ongelmana on epätasainen sointitasapaino. Ympärisäteilevän kaiuttimen sointitasapaino taas on usein dipolia parempi mutta äänikuva ei ole yhtä laaja ja ilmava kuin dipolikaiuttimessa. Kummassakin on myös ongelmana ylädiskantin vaimeus, joka toisaalta ei haittaa paljon surround-käytössä. Tavallisen tyyppinen kaiutin on sointisävyltään tasapainoisin ja äänen paikallistamisen suhteen tarkin mutta laajan äänikentän kannalta heikoin. Se vaatii oikeanlaisen sijoittelun, jotta toistosta saadaan epäsuora. Nämä asiat ovat kyseisille kaiutinrakenteille ominaisia, mutta riippuvat myös kaiuttimen laadusta.

Dipolikaiutin sijoitetaan suoraan kuuntelupaikan sivulle. Se ei kuitenkaan saisi sijaita lähellä takaseinää varhaisten heijastusten vuoksi. Jos kuuntelupaikka ja dipolikaiutin jouduttaisiin sijoittamaan metrin päähän tai vielä lähemmäksi takaseinää, esimerkiksi pienessä huoneessa, kannattaa mieluummin valita ympärisäteilevä malli tai sijoittaa dipoli jopa hieman kuuntelupaikan etupuolelle.

Myös suuressa huoneessa dipoli- ja ympärisäteilevä kaiutin luovat laajemman äänikentän. Suurempaan huoneeseen sopivat myös tavallisen tyyppiset takakaiuttimet pientä tilaa paremmin, kun ne voidaan sijoittaa etäälle kuuntelupaikasta. Tällöinkin vähemmän suuntaavat kaiuttimet ovat parempi ratkaisu. Etenkin jos elokuvan katsojia on enemmän kuin yksi.

Dipolin ja ympärisäteilevän surround-kaiuttimen eduista huolimatta suosituin takakaiutinratkaisu on etukaiuttimien kaltaiset tavallisen malliset takakaiuttimet. Tällöin valinnassa on huomioitava mahdollisen seinäsijoituksen aiheuttamat vaatimukset bassotoiston tasolle ja refleksiputken sijainnille. Tärkeää on myös oikeanlainen sijoittelu. Tavallisilla kaiuttimilla epäsuora, paljon heijastuksia sisältävä toisto saadaan parhaiten aikaan sijoittamalla kaiuttimet sivuseinille mieluummin kuin takaseinälle, hieman kuuntelupaikan taakse reilusti etukaiuttimia korkeammalle suunnaten ne toisiaan kohti. Ratkaisu on hyvä myös liikkeen paikallistamisen ja sointitasapainon kannalta. Se on kohtuullinen kompromissi tilatoiston ja liiketoiston välillä. Riippuu kuitenkin huoneesta, onko ratkaisu hyvä. Pieneen huoneeseen paras kompromissi on usein ympärisäteilevä malli.

Analogisessa Dolby Pro Logic -toistossa takakanavia on vain yksi, jolloin periaatteessa riittää yksi takakaiutin. Tällöin sen tulisi kuitenkin olla laajalle säteilevää mallia ja se tulisi pystyä sijoittamaan etäälle taakse, jotta ääni leviäisi paremmin laajaksi äänikentäksi. Jos etäälle sijoittaminen ei ole mahdollista, voidaan tavallisen kaiuttimen sijaan käyttää yhtä dipolimallia takaseinällä katon rajassa. Äänikentästä saadaan yhtenäisempi myös käyttämällä yhden sijasta kahta takakaiutinta ja sijoittamalla ne kunnolla. Vaikka ei vielä olisikaan aikomusta siirtyä digitaalisiin formaatteihin, kuten DVD:hen, kannattaa useimmiten kuitenkin ennakoivasti hankkia kaksi takakaiutinta myös Pro Logicille, jolloin digitaalitoistoon siirtyminen onnistuu helpommin.

Nykyään laitteisto kuitenkin hankitaan lähes poikkeuksetta DVD:n digitaalista monikanavatoistoa varten. Dolby Digitalissa ja DTS:ssä takakanavat ovat erilliset ja toistavat koko äänialueen. Takakaiuttimien laadun merkitys on suurempi kuin Pro Logicissa.

Äänijärjestelmästä riippumatta takakaiuttimien äänen tulisi olla sointitasapainoltaan etukaiuttimien äänen kaltainen. Ovatpa takakaiuttimet sitten dipolityyppisiä, ympärisäteileviä tai tavallisen mallisia rakenteeltaan, niiden taajuustasapainon tulisi sopia yhteen etukaiuttimien kanssa, jotta äänikentästä muodostuisi yhtenäinen ja uskottava. Vaikka takana käytettäisiin samoja tai soinniltaan samankaltaisia kaiuttimia kuin edessä, ne joudutaan usein sijoittamaan lähelle seinää, seinää vasten tai hyllyyn. Tällöin niiden bassotoisto korostuu etukaiuttimiin verrattuna ja toisto muuttuu. Jos takakaiuttimet joudutaan sijoittamaan seinän läheisyyteen, niin on valittava malli, jonka sointitasapaino on suunniteltu seinänläheiseen sijoitukseen. Seinäsijoitukseen ei luonnollisesti voida myöskään valita mallia, jossa refleksiputki sijaitsee kotelon takana.

Takakanavien bassotoisto voidaan hoitaa subwooferilla tai ohjata pääkaiuttimille, jolloin takakaiuttimeksi voidaan valita tavallista pienempi kaiutin.

Takakaiutintyyppi valitaan huoneen koon, sijoitusmahdollisuuksien sekä pääkaiuttimien soinnin perusteella. Paras ratkaisu löytyy monesti vain kokeilemalla. Kokeilussa kannattaa käyttää surround-vahvistimen testikohinaa.



Sijoittaminen
Takakaiuttimien sijoittamiselle on monta mahdollisuutta. Paras tapa riippuu takakaiuttimesta, huoneen koosta ja akustiikasta.

Takakaiuttimet kannattaa sijoittaa siten, että heijastusten osuus äänestä on suuri. Usein paras tapa on sijoittaa ne takaseinän sijasta sivuille, jolloin äänikentästä saadaan yhtenäisempi. Jos takaseinä on vähänkin lähellä kuuntelupaikkaa, kannattaa takakaiuttimet sijoittaa sivuseinille. Äänikentästä saadaan avarampi.

Useimmiten helpoin tapa on sijoittaa tavallisenmalliset takakaiuttimet molemmille sivuseinille, hieman kuuntelupaikan taakse ja etukaiuttimia korkeammalle, esimerkiksi 1,7-2,0 metriä lattiasta. Kaiuttimet suunnataan toisiaan kohti. Tällä tavoin saavutetaan tavallisen rakenteisilla kaiuttimilla helposti epäsuora toisto, enemmän heijastunutta ääntä ja tasainen surround-äänikenttä. Kaiuttimien tulee olla seinänläheiseen sijoitukseen suunniteltua tyyppiä, jotta niiden bassotoisto ei korostuisi. Irti seinästä olevan kaiuttimen toisto on aina parempi mutta useimmiten seinät ovat lähellä ja ainoa vaihtoehto on seinäsijoitus.

Dipolikaiuttimet sijoitetaan myös sivuseinille ja etukaiuttimia korkeammalle. Ne sijoitetaan siten, että elementitön sivu tulee kuuntelupaikkaa kohti, koska säteily on siihen suuntaan heikointa. Tällöin äänikenttä muodostuu lähes täysin heijastuneista äänistä. Ääni ei paikallistu kaiuttimiin ja saadaan tasainen surround-äänikenttä. Sivuseinälle sijoitettavaa dipolikaiutinta ei kannata sijoittaa kovin lähelle takaseinää, jotta heijastus ei tule liian nopeasti kuuntelupaikalle.

Mallista riippumatta takakaiuttimet kannattaa sijoittaa siten, että heijastukset eivät tule liian nopeasti kuuntelupaikalle, jolloin varhaisia heijastuksia syntyy mahdollisimman vähän. Surround-äänelle on edullista, että se erottuu selvästi etukaiuttimien suorasta äänestä.

Takakaiuttimien bassotoiston ohjaaminen subwooferille tai pääkaiuttimille helpottaa seinäsijoitusta.

Eri sijoitusten soinneissa on usein selviä eroja. Erilaisia sijoitusvaihtoehtoja kannattaa kokeilla ja valita niistä sopivin. Paras sijoitus on osittain myös makuasia.