Mulla taitaa olla sellainen. En ole vielä käynyt puhumassa ammattiauttajan kanssa. Kertokaa ihmiset, muut paniikkihäiriöiset, miten selviätte "sairautenne" kanssa.
Pupillini ovat laajentuneet, pyörryttää enkä usko selviäväni hengissä edes kauppareissusta.
Tätä on kestänyt puoli vuotta...johtuu alunperin varmaan hoitamatta jääneestä masennuksesta.
Mä luulin, että olen vahva, mutta tässä nähdään, että ruumis vie voiton omasta tahdosta.
Pupillini ovat laajentuneet, pyörryttää enkä usko selviäväni hengissä edes kauppareissusta.
Tätä on kestänyt puoli vuotta...johtuu alunperin varmaan hoitamatta jääneestä masennuksesta.
Mä luulin, että olen vahva, mutta tässä nähdään, että ruumis vie voiton omasta tahdosta.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Olisi kiva jos lähettäisitte vaikka sähköpostia...haluasin jakaa ajatuksia toisten kanssa ja saada voimia puolin toisin! Olen 20-v.
uups, osoite jäi...olen muuten flikka.
[email protected]
Mulla todettiin ahdistuneisuushäiriö tuossa n. 5 kuukautta sitten.
Äitini kuoli silloin ja olin hoitanut häntä kauan ja olin todella loppu henkisesti.
Aloin saada paniikkikohtauksia mm. olin lähellä pyörtyä, pelkäsin sekoavani,menettäväni tajuntani ym.. Pahimmillani en päässyt ylös sängystä koska huimasi niin kovaa. Itkin ja olin loppu mutta silti en saanut rauhaa. En saanut ikinä unta ja join alkoholia että sain unen edes jotenkin.
Kaveri vei minut hoitoon ja sain lääkkeet ja nyt voin hyvin..Päivä päivältä paremmin.
Joskus tosin tulee päiviä että ei mikään huvita mutta se on ihan normaalia.
Mainitsit ettet uskalla mennä kauppaan y,.
En minäkään voinut edes kuvitella, mutta nyt voin.
Joten jos sinulla on ollut joskus masennus niin miksi ihmeesssä olet lopettanut sen kesken?!
mene mielenterveyslääkärille ja juttele hänelle.
Parannuskeinoja löytyy paljon ja pääset niistä lopullisestikin eroon jos haluat ja yrität.
Itse olen huomannut että hyvä yleiskunto on kaiken a ja o.
Eli syö hyvin ja urheile!
Se auttaa todella hyvin. Itseämme varten me elämme joten pidä itsestäsi hyvää huolta!
Kaikkea hyvää sinulle!
Tule http://www.tukiasema.net
Siellä meitä paniikkihäiriöstä kärsiviä on useita kymmeniä, joten vertaistukea ja tietoa löytyy. Siellä on myös tukichat, jossa voit keskustella muiden ahdistuksesta tms. kärsivien kanssa. Saitilta löytyy myös keskusteluja lääkkeistä, ihmisten nettipäiväkirjoja elämästään jne. Tule tutustumaan.
On muuten tosi hyvät sivut, en olekkaan ennen kuullut tosta nettiosoitteesta. Kiitos vinkistä Minna.
Hei!
Luin Ben Furmanin kirjan, Perhosia vatsassa, siitä oli huomattavasti apua.
Huomasin että,varsinainen pelkoni oli
lähtöisin omasta itsestäni.
Tsemppiä!!
Kärsin paniikkihäiriöstä 7 vuotta. Kävin hypnoosirentoutuksessa ja psykologilla, söin lääkkeitä (Anafranil). Kun kohtaukset alkoivat, kukaan ei tiennyt paniikkihäiriöstä mitään ja sana tulikin esiin monen vuoden jälkeen. Oli jotenkin helpotus, kun pystyi kutsumaan kohtausta jollain nimellä... Mulla oli kanssa noi huimaus jutut, pään puristukset, niksahdukset päässä ja niistä seurasi vapinaa, kylmää ja kuumaa tunnetta yms. Pää tutkittiin kaikilla tavoin ja mitään vikaa ei löytynyt...
Kun siirryin kofeiinittomaan kahviin, hokkus pokkus...kohtaukset loppuivat!!! Kofeiini on yksi pahimpia juttuja tässä hommassa. Ystävänikin pääsi eroon samalla tavalla. Jos nykyään satunnaisesti kohtaus tulee, pystyn nujertamaan ne mielelläni; ei mitään hätää, kaikki on ihan hyvin. Sisäänhengityksellä ajattelen;RAUHA ja uloshengityksellä; paniikki. Tätä jatkan, kunnes helpottaa.
Toivottavasti tästä on apua jollekin :)