Eräs mies, jonka ehkä tunsin unessa (mutta en kyllä muuten tunne) pyysi vetämään lastaan pulkassa ja auttamaan eteenpäin menoa nuoskalumessa kaupungin keskustassa. Tulimme liikennevaloille ja pulkka oli aika huonosti liukuva nuoskalumessa. Pysähdyimme ja jäimme katsomaan, kun liikennevalot vilkkuivat keltaista. Liikennevaloihin tuli jono valkoisia ambulansseja ja sanoin "Voi ei!", sitten kun näin niitä lisää ja lisää peräkkäin, niin huusin yhteen ääneen kaikkien muiden kadulla kulkevien kanssa, että "Ei, voi ei, voi ei, voi ei...!" Joku kävelijä jopa vaipui polvisilleen ja nyykytti ulisten. Ambulanssit menivät jonossa rauhallisesti, mutta niissä oli siniset vilkut päällä.
Mieleeni on jäänyt unen kollektiivisuus, että ambulansseja oli paljon ja niitä suri niin moni ja niin koskettavasti ja siksi kiinnostaisi unelle tulkinta? Osanneeko joku tulkita?
Mieleeni on jäänyt unen kollektiivisuus, että ambulansseja oli paljon ja niitä suri niin moni ja niin koskettavasti ja siksi kiinnostaisi unelle tulkinta? Osanneeko joku tulkita?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Kerro mitkä olivat SINUN TUNTEESI unen aikana: Oliko huutosi pakokauhuinen vai vain ihmisiä varoittava? Koitko avuttomuuden tunnetta vai ajattelitko että tietysti siinä kävi juuri noin kun eivät varoituksia uskoneet? Entä lopullinen tunne, olitko masentunut, toiveikas, välinpitämätön, utelias....
Myös vuorokaudenaika, jos sen näit, olisi kiinnostava, samoin sää: aurinkoa, pilvistä, lumisateista?
Muutoin keltaiset liikennevalot kehottavat vain odottamaan jotain, minkä ehkä tiedätkin tapahtuvaksi jossain vaiheessa tai joka EI tapahdu ilman ulkoipuolisen vaan saantia...
Lopullinen unen päätös oli kyllä sen keskeytyminen. Herätin itseni tuossa huutovaiheessa. Huuto oli epätoivoinen, ei mitään enää tehtävissä oleva ja todella paha olo, sellainen kuin vaikka heti Estonia-uppoamisen jälkeen. Ambulanssit tulivat yllättäin uneen. Tässä olenkin miettinyt, onko jokin asia, mistä minun pitäisi olla huolissani, että jotain voi sattua tai ehkä varoittaa muita. Sellaista en keksi.
Unessa olin ilmeisesti tulossa töistä, eli oli myöhäinen iltapäivä, ehkä jopa alkuilta. Olin aluksi vain puuhastelemassa eli rämpimässä lumessa ja autoin lapsen kuljettamisessa. Miehellä taisi olla muovikassit käsissä, oisko olleet ruokaostoksia. Aika arkista siis. Katuvalot olivat päällä ja oli jo melko hämärää. Kyllä kokoajan tuli unessa lunta ja paljon.
...kohtalon myötäelämisenä? Tuli mulle sellainen mieleen kun näin tänpäiväset lööpit Nicke Lignellistä...
Mun äiti näki aina enneunia jopa ulkomaalaisista ihmisistä ja niitten kohtaloista.