POHDISKELUA LAULUN SANOISTA NYKYAIKAAN…
Tunnustan pitäväni tarinoista, varsinkin loogisesti etenevistä tarinoista, joissa paha saa loppujen lopuksi palkkansa ja hyvä palkitaan.
Pidän myös hyvästä, melodisesta musiikista varsinkin jos siihen liittyy hyvät, puhuttelevat sanat.
Muun muassa useissa työväenlauluissa on mielestäni sekä melodia että sanat kohdallaan.
Eräs parhaimmista on Taistojen tiellä laulu, jota ei välinpitämättömänä, kylmänä voi kukaan nykyaikanakaan kuunnella.
Muutaman kommentti ensimmäisen säkeistön sanomaan, ehkä myöhemmin sitten lisää muihinkin säkeistöihin...
TAISTOJEN TIELLÄ
Kyseinen laulu on klassinen suomalainen työväenlaulu, alkujaan H. Konnon säveltämä vanha Suojeluskuntamarssi, johon kapellimestari K. Kangas teki sanat ja kuorosovituksen 1920-luvun loppupuolella…
Eespäin, eespäin tiellä taistojen,
rinta rinnan astukaamme siskot, veikot,
soipi laulu meidän joukkojen, meitä taistoon kutsuen.
Eespäin, eespäin…
Eteenpäin tässä dynaamisessa nykymenossa pitäisi mennä, mutta onko eteenpäin meneminen tosiasiassa todellista edistystä vaan totaalista, harhaista taantumaa, siitä voinee olla vähintäänkin kahta mieltä…
Väitetään, että nykyaikana täytyy juosta, jotta edes pysyy paikallaan.
Onko todella näin, vai elämmekö loppujen lopuksi eräänlaisessa unessa ja dynaamisuuden/tehokkuuden harhassa, josta mm. kuuluisa, arvostettu ja kiistelty filosofimme Yrjö Kallinen meitä jo kauan sitten varoitteli...
Sumeilematon, vähäosaisista piittaamaton kohellus, raaka optio-osakepeli, erilaisten uhkakuvien jatkuva esiin tuominen –suoranainen uhittelu ja pelleily on osittain saanut oikeutetusti tylyn väliaikaistuomion erilaisten IT-kuplien puhkeamisessa - onneksi, mutta peli näyttää raakana jatkuvan!
tiellä taistojen…
rinta rinnan astukaamme siskot, veikot…
soipi laulu meidän joukkojen…
meitä taistoon kutsuen…
Eespäin, eespäin alta sorron yön,
kaikki puutteen raskaan alle ahdistetut,
niille, niille soipi laulu tää, jotka huokaa alla työn.
Me käymme taisteloon puolesta ihmisoikeuden
ja kansan kärsineen me viemme onneen yhteiseen.
Jo kuivuu kyyneleet, soi suuret huomen sävelet,
kun hetki lyö, niin poistuu yö ja kunniassa on kansa ja työ.
Niin monta, niin monta on tielle uupunut,
niin monta, niin monta on taistoissa kaatunut.
Vaan lannistaa meitä ei mahti mainen saa, me rauhan lujan luomme, mi riidat karkottaa.
Siis veljiksi tulkaa nyt kansat kaiken maan,
niin onnemme tielle käy ruusutkin kukkimaan.
Pois puute, pois kurjuus, pois kaikki silloin jää, siis onnen orpo kansa, jo nostan pystyyn pään!
Tässäpä aluksi...
Tunnustan pitäväni tarinoista, varsinkin loogisesti etenevistä tarinoista, joissa paha saa loppujen lopuksi palkkansa ja hyvä palkitaan.
Pidän myös hyvästä, melodisesta musiikista varsinkin jos siihen liittyy hyvät, puhuttelevat sanat.
Muun muassa useissa työväenlauluissa on mielestäni sekä melodia että sanat kohdallaan.
Eräs parhaimmista on Taistojen tiellä laulu, jota ei välinpitämättömänä, kylmänä voi kukaan nykyaikanakaan kuunnella.
Muutaman kommentti ensimmäisen säkeistön sanomaan, ehkä myöhemmin sitten lisää muihinkin säkeistöihin...
TAISTOJEN TIELLÄ
Kyseinen laulu on klassinen suomalainen työväenlaulu, alkujaan H. Konnon säveltämä vanha Suojeluskuntamarssi, johon kapellimestari K. Kangas teki sanat ja kuorosovituksen 1920-luvun loppupuolella…
Eespäin, eespäin tiellä taistojen,
rinta rinnan astukaamme siskot, veikot,
soipi laulu meidän joukkojen, meitä taistoon kutsuen.
Eespäin, eespäin…
Eteenpäin tässä dynaamisessa nykymenossa pitäisi mennä, mutta onko eteenpäin meneminen tosiasiassa todellista edistystä vaan totaalista, harhaista taantumaa, siitä voinee olla vähintäänkin kahta mieltä…
Väitetään, että nykyaikana täytyy juosta, jotta edes pysyy paikallaan.
Onko todella näin, vai elämmekö loppujen lopuksi eräänlaisessa unessa ja dynaamisuuden/tehokkuuden harhassa, josta mm. kuuluisa, arvostettu ja kiistelty filosofimme Yrjö Kallinen meitä jo kauan sitten varoitteli...
Sumeilematon, vähäosaisista piittaamaton kohellus, raaka optio-osakepeli, erilaisten uhkakuvien jatkuva esiin tuominen –suoranainen uhittelu ja pelleily on osittain saanut oikeutetusti tylyn väliaikaistuomion erilaisten IT-kuplien puhkeamisessa - onneksi, mutta peli näyttää raakana jatkuvan!
tiellä taistojen…
rinta rinnan astukaamme siskot, veikot…
soipi laulu meidän joukkojen…
meitä taistoon kutsuen…
Eespäin, eespäin alta sorron yön,
kaikki puutteen raskaan alle ahdistetut,
niille, niille soipi laulu tää, jotka huokaa alla työn.
Me käymme taisteloon puolesta ihmisoikeuden
ja kansan kärsineen me viemme onneen yhteiseen.
Jo kuivuu kyyneleet, soi suuret huomen sävelet,
kun hetki lyö, niin poistuu yö ja kunniassa on kansa ja työ.
Niin monta, niin monta on tielle uupunut,
niin monta, niin monta on taistoissa kaatunut.
Vaan lannistaa meitä ei mahti mainen saa, me rauhan lujan luomme, mi riidat karkottaa.
Siis veljiksi tulkaa nyt kansat kaiken maan,
niin onnemme tielle käy ruusutkin kukkimaan.
Pois puute, pois kurjuus, pois kaikki silloin jää, siis onnen orpo kansa, jo nostan pystyyn pään!
Tässäpä aluksi...
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.