Jumankekka, 16 kk olen ollut kuivilla kuntoutusjakson jälkeen. VAimon ja perheen kanssa menee ok, elämme omaa pientä normaalia perhe-elämäämme nousuineen ja laskuineen. Alkoholi ei ole enää kuvioissa mukana.
Minä oli se joka perheessämme juopotteli ajoittain.
Mutta vieläkin pitää silloin tällöin tuikata kuinka oli hankalaa kun vuonna miekka ja kirves olin humalassa ja kuinka meinas puolioudoilta tutuilta kysyä apua jne...
Mulle tulee vain aina morkkis noista sanoista, vaikka tapauksista on kulunut vuosia.
En ollut väkivaltainen mutta sellainen normaali itsesäälissään rypevä aloitekyvytön ja selkärangaton kutale - sen myönnän. Mutta nykyelämässäni olen saanut itseni kasaan ja voin 1000 kertaa paremmin ilman viinaa.
Minä oli se joka perheessämme juopotteli ajoittain.
Mutta vieläkin pitää silloin tällöin tuikata kuinka oli hankalaa kun vuonna miekka ja kirves olin humalassa ja kuinka meinas puolioudoilta tutuilta kysyä apua jne...
Mulle tulee vain aina morkkis noista sanoista, vaikka tapauksista on kulunut vuosia.
En ollut väkivaltainen mutta sellainen normaali itsesäälissään rypevä aloitekyvytön ja selkärangaton kutale - sen myönnän. Mutta nykyelämässäni olen saanut itseni kasaan ja voin 1000 kertaa paremmin ilman viinaa.
Vastaukset 8
Vanhimmat
ihminen on siitä mahtava eläin, että kyllä se aina jaloilleen nousee.
Tiedän nuo ikuiset häpeäntunteet. Ihmettelen ihmisiä, jotka sanovat, että mitään eivät eletystä elämästään muuttaisi. Minä muuttaisin ja nimenomaan noita ryyppyreissuja. Mutta on niissä kuitenkin se opettavakin puolensa. Olisin vain toivonut, että oppi olisi mennyt vähän pienemmällä vahingolla perille.
Oikein hyvää tulevaa vuotta sinulle ja perheellesi.
Jep, raketit on ammuttu, ei tarvinnut kenenkään miettiä että kumpi kaatuu ensin, rakettiteline vai ampuja. Ehkä vaimon maininnat ovat vain ääneen huokastuja helpotuksia kun nyt menee ok. Sitä niittää mitä kylvää. Häppee niistä hommista on jäänyt ja ilman sitä ehkä ei sitten muistakaan muuta kuin ne mukavat nousuhumalat.
Juu, uusia vuosia kaikille
Tekee tehtävänsä noissa asioissa, kyllä se siitä. Raitista alkavaa vuotta!
Uutta Vuotta sinulle.t pörri
Ihan kuin olisit minun ajatuksiani kirjoittanut.
En ole ollut kuivilla vielä noin pitkää aikaa, eikä raittiuteni taida olla noin vankalla pohjalla kuin sinulla.
Samaan asiaan olen törmännyt. Ennen natkutettiin siitä kun join. Nyt natkutetaan siitä kuinka paska olin silloin kun join. Tottahan tuosta tulee morkkis yhä uudelleen ja uudelleen. Lisäksi kun ei tiedä mitä vahinkoa keskenkasvuisille lapsille tuli tuonne korvien väliin siitä, että isä joi ja isä ja äiti riitelevät. Ja syyllinen noihin riitoihin oli helppo osoittaa: Tuo tietenkin, joka on kännissä. En ole saanut puhutuksi nyt jo omaa elämää aloittelevien lasten kanssa asioita auki. Enkä vaimonkaan.
A-klinikan lääkärin kanssa tästä menneisyyden taakasta juttelin. Hän käski ottaa asian puheeksi. Kysyä kaikilta perheenjäseniltä, miltä se silloin tuntui. Tai jos puhuminen on vaikeaa voisi pyytää läheisiä kirjoittamaan tunteistaan minulle kirjeen. Hän epäili, että minäkin luulen olleeni huonompi ihminen, kuin olinkaan.
Väärältä tuntuu, jos joskus tehtyjä virheitä ei saa koskaan anteeksi. Itse asiassa tällainen natkutus on nostanut minussa esiin sen puolen, joka saa menemään uudelleen hakemaan pullon. Vaikka mitään iloista nousuhumalaa en enää pysty kokemaankaan.
Väkivaltainen en ollut minäkään, mutta varmasti ällöttävä kännissä sönköttäjä. Vielä kun juomiseni takia perheen talous... ei ainakaan kohentunut.
Kyllä juoppoja ja heidän perheitään pitäisi hoitaa yhdessä, mikäli se on mahdollista. Sille synnittömällekin osapuolelle olisi hyvä jonkun ulkopuolisen selittää, mistä taudissa on kysymys.
Mutta selvänä lähti tämä vuosi käyntiin, kuten päättyi edellinenkin. Kun päivän kerrallaan pääsisi. Sen pidemmälle ei kannata suunnitella.
Olin itse aikoinaan Minnesota-hoidossa, johon läheiset ihmiset otettiin mukaan, tosin vaan yhdeksi viikolopuksi, mutta kuitenkin.
Minun ei ole kertaakaan näiden vuosien aikana tarvinnut kuulla näitä "haudantakaisia" juttuja, päinvastoin. Elän päivittäin täyttä elämää myös nyt jo aikuisten lasteni kanssa.
Tiedän olevani etuoikeutettu, kun pääsin tuollaiseen kokonaisvaltaiseen hoitoon. Nyt sen myönnän, ja olisin valmis mahdollistamaan samanlaisen hoidon kaikille halukkaille.
Alkoholistin läheiset ovat yleensä sairaampia kuin itse juoppo, tämähän on saanut nollailla itseään tasaisin väliajoin.
Läheiset sensijaan ovat keränneet vuosien ajan syyllisyyttä niskaansa sen yhden juomisesta, sukulaisten, ystävien ja naapurienkin silmissä.
Siksi myös sinun puolisosi olisi tärkeätä päästä käsittelemään omaa syyllisyyttään. Paikkoja kyllä on, esim al-anon.
Olen joutunut siksi kohtaamaan oman juomiseni kaikkine seuraamuksineeen, ja olen saanut apua asian käsittelyyn, joten minun on nykyään helppo hyväksyä itseni ja elää itseni kanssa. En syytä itseäni enään juopottelustani, enkä taloutemme totaalisesta alasajosta. Päivittäin nyt sitä nostan takaisin normali-ihmisten tasolle.
Sinulla on kuitenkin oikea asenne elämässäsi. Mikään ei estä sinua jollain tapaa käsittelemästä juomistasi ja sen seurauksia.
Siten voisit oppia asian hyväksymään.
Hyvää jatkoa ja entistä parempaa uutta vuotta.
elettyä elämää myös aika jolloin joit. Ei me läheiset osata vuosia unohtaa, ainakaan minä. Meillä ei olisi minkäänlaista menneisyyttä miehen kanssa jos aina pitäisi varoa sanojaan, ettei viinaa vaan manittaisi. Koska se viina oli mukana koko ajan tavalla tai toisella.
Asioista puhuminen ei tosiaan aina tarkoita sitä että syyllistäisi. Vaan voi olla ihan tarvetta muistella vanhoja aikoja vaikka se olisikin kuinka viinan huuruisia. Hiljaisuuden luulisi olevan pelottavampaa. Sillä silloin kun mies joi ei voinut alkoholia mainita ollenkaan ilman sanasotaa.
Läheiset tarvitsevat raitista ihmistä joka aina kerta toisensa jälkeen näyttää että pysyy raittiina, niin syntyy luottamus jälleen. Pitkän ajan päästä, hiljalleen. Ja se eletty elämä on siellä ikuisesti mukana matkassa.
Onneksi minulla on el-anon ja al-anon, saan puhua omista tunteistani ja kokemuksistani siellä eikä ihan kaikki tarvitse miehelle "tuoda".
Anna aikaa itsellesi äläkä ota itseesi kaikkia vaimon puheita. Ja hyvää tätä vuotta,
Lisbeth
Niin, itse olet ollut aikamoinen riidanhaastaja, ilonpilaaja, perheonnensärkijä, lasten itkettäjä, yöunien viejä ym ym ym.
Luuletko, että perheesi ja läheisesi unohtaisi aiheuttamasi tuskan tuosta vaan?
Ota vastaan iskut, olet ne ansainnut näin jälkikäteenkin. Aika parantaa, näytä se perheellesi. Näytä, että alkoholi ei kuulu enää kuvioihin, tuli sitä tai tätä. Älä missään tapauksessa vastaa iskuihin siten, että antaisit perheen ymmärtää halusi lähteä juomaan.
Raittiuden ON KESTETTÄVÄ tapahtui mitä tahansa!
Kyllä ne iskut vähenee sitä mukaa kun raittiutesi pitenee. Sanon tämän siksi, koska koin samoja tunteita raittiuteni alussa. Nyt perheeni luottaa minuun jo täysin (ja ystäväni) ja iskut on loppuneet.
Anna perheellesi aikaa unohtaa...