Humalapäissään tulee mielehkiintoisia ajatuksia :)
Kuinka moni täällä oikeasti tulee oikealla nimellään esiin valtameren ylittäjänä?
Nimettömänä laitan tämän viestin, jottei mua brassailijaksi leimata, mutta tulen myös oman viestini ketjuun laittamaan.
Kuinka moni täällä oikeasti tulee oikealla nimellään esiin valtameren ylittäjänä?
Nimettömänä laitan tämän viestin, jottei mua brassailijaksi leimata, mutta tulen myös oman viestini ketjuun laittamaan.
Vastaukset 21
Vanhimmat
tulen
valtameripurjehtijoilla taitaa olla omat suljetut sivunsa ja yhdistyksensä. Miksei siellä?
Mitäköhän brassailtavaa siinä valtameren ylityksessä olisi? Ja miksi heidän pitäisi johonkin listautua?
Uusia Atlantin ylittäjiä tulee Purjelaivasäätiön toimesta n. 50-60/vuosi. Arcissa seilaa ensikertalaisia ylittäjiä kymmeniä vuosittain. Ja taaskin kymmeniä suomalaisia on mukana vuosittain siirtokeikoilla, tai muuten vain purjehtimassa veneillä, joista ei julkisuudessa tiedetä mitään.
Tyynenmeren ylittäneiden kohdalla on jo paljon hiljaisempaa. Kylmillä vesillä ei sitten taida olla edes yhtä suomalaista purjehtijaa/vuosi.
Jos tavoitteena on pelkästään purjehtia valtameren yli, niin tänä päivänä siihen tarvitaan pari tonnia rahaa ja kuukauden loma. Ei kovinkaan vaativa tehtävä järjestää. Mikäli aikoo purjehtii omalla veneellään, niin se on jo sitten paljon isompi savotta, jossa täytyy perehtyä asioihin hieman syvällisemmin, budjetti saa nollan peräänsä ja aikaa menee vuosi. Mutta tekipä niin tai näin, niin mitään brassattavaa en kyllä keksi siitä, että ajelehtii tuulen viemänä muutaman viikon. Onpahan vaan erittäin mukava tapa olla töistä poissa, mutta siinäpä kaikki.
ylitetty on
joo varmasti.
mukava vaihtaa kokemuksia vaikka tälläkin palstalla.
Luuletko, ettei juttu hyytyisi asiattomuuksiin niinkuin palstan tyyliin näyttää kuuluvan?
Millaiset asiat sinua kiinnostavat ?
Hondan vaihdelaatikko.
yleinen mielipide on se, että purjehtiminen Kanarialta Barbadokselle tai St Lucialle on pelkkää myötäisessä ajelehtimista.
Itse olen sitä mieltä, että silläkin legillä voi joutua todella purjehtimaan. Sen osoitti ainakin vuoden 2005 ARC, jonka aikana Atlantilla oli neljä kovaa matalapainetta, joista yksi ykköskategorian hurrikaani. Siis aikana, jolloin ei enää pitäisi olla moisia kelejä!!
Ne ylittäjät, jotka valitsivat mahdollisimman suoran reitin, joutuivat melkoiseen keliin, josta kaikki eivät selvinneet ehjin "nahoin". Näistä myrskyistä Delta (996 hP) uutisoitiin Suomessakin voimakkaasti. Ehkä siksi, että se aikansa suuntaa hakien otti kurssin Kanarialle, jossa aiheutti etenkin Teneriffalla suurta tuhoa mm. Marina Atlanticossa.
Kap Verdelle nilkutti moni vene korjailemaan varustustaan. Olipa siellä 70 feet Oysterkin kansi sileänä.
Ehkä tämän seurauksena vuoden 2006 ARC:n lähtö oli viikon tavanomaista myöhemmin.
Minua ei siis kiinnosta mikään erityinen yksityiskohta, mutta valtameri on kuitenkin niin hieno ja osittain arvaamaton elementti, että se ansaitsee kyllä kunnioituksen.
Vaikka meillä meni kaikki hyvin, niin en seuraavallakaan kerralla aio olla ylimielinen "konkari".
Millaisia kokemuksia teillä tosilla on menomatkalta,ja
tulitteko takaisin purjehdusoppaiden ohjeiden mukaan vai vallinneiden tuulten mukaan?
Millaiset kelit sinun reissullasi oli ? Oliko tarpeeksi tuulia ?
Miten sait säätiedot ja niittenkö perusteella itse suunnittelit reittivalintasi ? Olitko Herbin renkaassa mukana ?
Koska meinaat lähteä seuraavalle reissulle ? Ja onko jo tarkemmat suunnitelamat ?
oli todella vaihtelevat. Siitä saatiin jo esimakua Lissabonissa. Purjehdusoppaiden mukaan Madeiralle voi purjehtia hyvissä tuulissa lokakuun loppuun saakka, mutta... Tuulet olivat valtaosin kovat ja vastaiset, ja odottajien aika tuli pitkäksi. Varsinkin katamaraanipurjehtijat alkoivat jo hätäillä, ehtivätkö he ollenkaan ARC:n lähtölinjalle. Sitten oli vielä se pyörremyrsky Vince uhkailemassa. Lopulta parin viikon odottelun jälkeen löysimme kuitenkin viiden vrk:n kompromissi sääikkunan, yksi hyvä tuulipäivä, toinen kovaa täysin vastaista, ja kaksi seuraavaa kevyttä sivutuulta. Meille sanottiin, että hullut suomalaiset lähtevät. Pääsimme kuitenkin sopivasti Porto Santoon ennen seuraavana yönä alkanutta 50 kn lounaispuhallusta.
Kanarialta oli aluksi hyvin vaihtelevaa pari ensimmäistä vuorokautta. Tuuli nousi nopeasti max 35 kn, mutta enimmäkseen 10-15 W, eli lähes vastaista!
Lokikirja kertoo, että 20-28.11 välisenä aikana tuulen suunta vaihteli S-SW, ja oli valtaosin melko heikkoa squalleja lukuun ottamatta, jolloin vantit vonkuivat kunnolla. Olimmepa kerran piissäkin neljä tuntia. Maininki sen sijaan oli todella huimaa.
Nämä poikkeukselliset vastaiset kelit johtuivat siitä, että syvä matalapaine Delta keräsi voimia 23.11 sijainnissa 25N ja 40W. Sieltä se lähestyi ensin kohti kaakkoa ollen 26.11 22N 43W. Sitten se meidän onneksi otti suunnan kohti koillista. Sen reunatuulet mekin saimme vastaamme, ja komean aallokon.
Lisäksi 29.11 sijainnissa 30N ja 50W kehittyi syvä matalapaine Epsilon, joka kehittyi I-kategorian hurrikaaniksi. Kahta muuta emme erityisesti karttaamme merkinneet. Nämä matalapaineet painoivat pasaatituulet hyvin etelään.
Vasta 29.11 sijainnissa 16.39N 30.29W pääsimme E-NE pasaatien kuljetettavaksi ja niissä riittikin voimaa. Jouduimme laskeutumaan todella alas hyvät tuulet löytääksemme.
Viimeinen 1000 mailia alkoi taittua vauhdilla. Kakkosreivatulla isolla ja keulaa pari neliötä puomilla ulos spiirattuna oli paras vrk matka 167 mailia.
Ylitys kesti 20 vuorokautta ja 18 tuntia.
Säätiedot saimme satelliittipuhelimen kautta läppärille. Herbien kuunteluun meillä ei ollut välineitä.
Paluumatkareitin Bermudan ja Azoreiden kautta Falmouthiin teimme sääkarttojen mukaan, emmekä menneet aivan purjehdusoppaiden mukaan.
Voin siitäkin kirjoitella, jos jotain kiinnostaa, ja jaksaa lukea.
Uusi reissu on kypsyttelyasteella. Siviiliasioita täytyy vähän järjestellä. Vene pysyy samana. Nyt tiedän, missä Karibialla haluan viettää enemmän aikaa.
Kiva lukea juttuasi. Paluumatka kiinnostaa myös sillä itse olen purjehtinut vain USA:sta Azorien kautta Falmouthiin ja edelleen Suomeen.
Täytyy sanoa että viikon pysähdys Hortassa oli todella mukava, rento, purjehtija-ystävällinen ilmapiiri.Hinnatkin satamassa, ravintoloissa jne. kohtuullisia ja tietysti Peter's Sport Cafe oli usean vierailun arvoinen !
Toivottavasti jatkat vielä kertomustasi.
no missäpäin Karibialla kannattaa viettää aikaa?
vierähtäisi nyt enemmän Pienten Antillien yläosassa. Purjehdittaessa 27 mailia pohjoiseen St Lucialta Martiniquelle tapahtuu melkoinen muutos ympäristössä. Hintataso kaupoissa muuttuu lompakkoystävälliseksi. Esim viinien hinnat laskevat liki kymmenekseen.
Hyvät ankkuripaikat ja veden kirkkaus houkuttelee jatkossa. Erityisesti Barbudan snorklauspaikat ovat aivan ylivertaisia. Barbudasta voi olla tietenkin montaa mieltä, sillä siellä ei ole menopaikkoja. Mutta vedenalaisen maailman tähyilemisestä kiinnostuneelle siellä on katseltavaa! Oikeastaan koko alue St Martinille saakka jäi mieleen.
Anguillasta ja British Virgin Islandilta kuulin tietoja, että siellä on alettu periä huimia ankkurointimaksuja. Kommentoikaa toiset, jos tiedätte tarkemmin.
Tietenkin vertailukohtana kannattaa käydä ekalla kerralla katsomassa myös eteläisimmät saaret. Ainakin byrokratiasta pitävälle siellä on haastetta. Ehkä myös osin niiden alkukantaisuus kiehtoo. Ja onhan St Vincentillä Wallilabou Bay käytävä katsomassa. Siellähän on filmattu Pirates of the Caribbean. Tobago Cays oli minulle pettymys. Onneksi siinä vieressä oli upea Salt Whistle Bay, joka tosin iltaisin täyttyy veneistä.
Kuitenkin mielessä kaihertaa se, että Kuuba jäi käymättä. Haluan livenä kuulla kuubalaista musiikkia aidossa ympäristössä, ja matkustaa aidolla tosin hieman iäkkäällä jenkkiautolla.
heittänyt. Kokemukseni Karibialta rajoittuvat yhden talven (04-05) ajaksi välille Barbados - Grenada- Pienet Antilit neitsytsaarille Tortolaan. Neitsytsarilla ei ollut ongelmia ankurointimaksuista oli ilmaista kuten muuallakin Karibialla. Itse jäisin oleskelemaan Greneda Carriacou Union Islands Bequia alueelle. Perustelut ovat luonnonläheisyys jos sitä enään sielläkän on ja ihmiset, vielä ystävällisiä. Neitsytsaarilla näkyi jo jenkkien vaikutus, hinnat olivat korkeammat ja ihmiset tylympiä.
sitten vielä Pohjois-Atlantille.
Paluumatkalle lähdimme St Martinilta toukokuun alussa, kun ensimmäiset rajut sadekuurot huuhtoivat veneen kantta.
Päätimme käydä katsomassa Bermudan, josko vaikka ne kuuluista bermudashortsit?
Tällä legillä ei tapahtunut mitään erityistä. Horse latitudit olivat nimensä veroiset, joissa tuulet olivat heikkoja jos ollenkaan. Meillä ei ollut hevosia syötäväksi, ja onneksi omat eväät riittivät hyvin tälle hieman yli 800 nm matkalle. Ensimmäinen ja viimeinen päivä olivat hyvää purjehtimista. Välillä enemmän tai vähemmän koneen avulla matkan tekoa.
Bermudalta Azoreille neuvotaan purjehdusoppaissa ottamaan aluksi suunta koilliseen aina 38 latitudille saakka. Sieltä New Founlandilla syntyvien matalapaineiden tuulissa itään lähelle Floresta, josta laskeudutaan kohti Faialin saarta ja Hortaa.
Jo muutaman vuoden olin seurannut matalapaineiden reittejä, ja todennut niiden laskeutuvan aiempaa alemmas. Tästä sain asiantuntijan vahvistuksen tavattuamme S/Y Kristiinan väen Den Helderissä Hollannissa.
Niinpä päätimme lähteä sääkarttojen mukaan ensin suoraan itään Bermudalta. Neljä päivää purjehdimme lähes samoilla purjeasetuksilla nautinnollisesti 10-15 kn sivutuulessa. Sitten alkoi Azoreiden korkeapaineen keskus siirtyä koilliseen, ja pari vuorokautta käytimme konetta täysin tyynessä.
Sääkartoissa näkyi jo uuden matalapaineen syntyminen meistä 300 mailia luoteeseen. Sääkarttojen vertailussa kävi ilmi, että se syvenee melkoisesti, ja sen liikerata oli ESE. Laskimme, että 120 mailin vuorokausimatkoilla pysymme tuon matalapaineen etureunan hyvissä tuulissa ja voimme ottaa suoran kurssin Hortaan. Otimme ilmapuntarin lukemat tehoseurantaan, ja merkitsimme ne ylös kolmen tunnin välein.
Matalapaineen suunta pysyi muuttumattomana muutaman päivän, kunnes se kääntyi kohti koillista. Ilmapuntarin lukemissa ei tapahtunut mitään dramaattista laskua. Siinä vaiheessa perinteinen Azoreiden korkeapaine oli paennut jo kauas kotivesiltään lähelle Irlantia, tehden tilaa voimistuvalle matalapaineelle.
Tarkan suunnitelman mukaan laskimme, että pääsemme tuon rintaman etureunan kaakkoistuulissa hyvin Hortaan.
Sitten ilmapuntarin lukemat alkoivat laskea, ja seuraavana yönä huomasimme olevamme täysin tyynessä. Kun ilmapuntari oli laskenut 1018:sta 1000 hP, totesimme sen olevan kunnioitettava lukema Pohjois-Atlantilla. Miksi olimme tyynessä, vaikka pitäisi olla hyvä SE tuuli?
Kun seuraava vahti totesi ilmapuntarin vielä vähän laskeneen, päätimme ottaa uudet sääkartat, oliko jotain muutosta tapahtunut, tai meillä jäänyt jotain huomaamatta.
Kun kartat tulivat ja GPS sijoitti meidät vielä karttapohjalle, niin huomasimme olevamme aivan matalapaineen keskustan eteläreunassa ja isobaarit osoittivat siinä kohdassa 1000 hP:n ilmanpainetta rauhoituimme.
Käynnistimme koneen ja kolmen tunnin ajon jälkeen olimme ylittäneet matalapaineen tyynen, ja tavoitimme luvatut hyvät SE tuulet. Niiden tarttuessa purjeisiin pääsimme lopun puolitoista vuorokautta vauhdilla viiden mailin päähän Hortasta. Silloin oli matalapaine jo kiertynyt siten, että tuuli oli melko voimakas ja suoraan vastainen.
Pistimme purjeet pakettiin, ja pöristelimme viimeisen tunnin aamun sarastaessa Hortan aallonmurtajan ympäri nähdäksemme aivan täyden sataman. Onneksi erään englantilaisveneen miehistö toivotti meidät tervetulleeksi heidän kylkeensä.
Matka Bermudalta Azoreille oli kestänyt 13 vuorokautta.
Ne purjehtijat, jotka lähtivät samaan aikaan meidän kanssamme Bermudalta, ja katosivat koillisen horisonttiin, olivat olleet kolme ensimmäistä yötä melkoisessa ukonilmassa. Sitten vielä olivat saaneet niskaansa meidän eteläkautta väistämämme matalapaineen kovimmat tuulet. Purjeita oli mennyt ja ainakin kaksi venettä menettänyt mastonsa.
Kovien tuulten nostattamista aalloista kirjoitti S/Y Serenadan väki Vene lehdessä mm... nyt mekin olemme nähneet ne...
Me onnistuimme lukemaan sääkartat oikein, ja alunperin eniten jännittämämme legi olikin miellyttävämpää purjehtimista kuin Kanarialta Barbadokselle.
Aina ei tietenkään valtamerellä pysty väistämään laajoja rintamia, mutta nyt se onnistui. Ehkä siksi, että emme menneet purjehdusoppaiden ohjeiden mukaan vaan sääkarttojen mukaan.
ps. Ne kuuluisat Bermudashortsit kuuluvat samaan sarjaan kuin se Saunaolut. Molemmat ovat vain huhua.
Azoreilla vietimme kolmisen viikkoa. Sitten matka Ponta Delgadan kautta Falmouthiin oli pelkkää taistelua valtaosin vastatuulissa ja sumuisessa säässä. Mutta se oli jo etukäteen tiedossa. Sille välille tuhraantui 12 vrk ja huima ukonilma kanaaliin tullessamme.
Kirjoittakaapa toisetkin kokemuksistanne, niin minäkin voin lukea jotain, enkä vain kirjoittaa!!!
St Martinilta Azorien kautta Falmouthiin.
useammat purjehtivat suoraan St Martinilta Azoreille. Johtuneeko tämä reitin valinta juuri siitä syystä, että matalapaineet keväällä painuvat aiempaa alemmas, ja tuulta riittää silläkin reitin valinnalla?
Olen lukenut, että jotkut suoraan menijät ovat saaneet rahtilaivoilta vettä ja polttoainetta, koska ovat joutuneet laajoihin tyyniin vyöhykkeisiin matkalla Azoreille.
Kerro millainen oli sinun kokemuksesi St Martin Azorit väliltä, ja mihin aikaan purjehdit sen.
Lähdetiin St Martinilta toukokuun alussa kohti Bermudaa,tarkotuksena nousta mahdollisemman ylös tuulten perään.Alussa tuulet oli ihan kohtalaiset ja päästiin nousemaan kohti Bermudaa.Välillä kyseltiin rahtilaivoilta sääennustuksia. Päästiin nousemaan reilusti yli Kravun kääntöpiirin kun päätetiin kääntää kokka koilliseen.Tuulet vaihtelivat matkalla myrskystä aivan rasvatyyneen joka oli aavemainen olotila.Myrskyssä tuulta oli yli 25m/s ja aallot 6-7m korkeita,myräkkää kesti kolme paivää.Azoreille matka kesti 19 päivää.Azoreilta Falmouthiin oli ihan kohtalaiset kelit ja kesti kahdeksan päivää.Näin lyhyesti tiivistettynä.
Mitä purjehdusoppaita kannattaa lukea, jos aikoo lähtee ylittämään Atlanttia (tuulet, hyvät ajankohdat jne). Mistä saisi kartat parhaiten reissulle?