Rekisteröidy

Ilmoitukset

Ladataan…

    Näytä kaikki

    Neuvoja kyselisin

    Olen hieman orpona tämän suhteen. Saan kohtauksia ehkä kolmen vuoden välein. Poissaolokohtauksia tulee silloin tällöin, jos puhun ihmisten kanssa. Tämän takia yleensä välttelen ihmisiä. Lapsena minulla oli lääkitys, mutta se jäi kun sen uusiminen pelotti liikaa. Parikymmentä vuotta olen elänyt jatkuvassa kohtausten pelossa. Masennus, muisti ja oppimisvaikeudet lienevät sairaudesta johtuvia. En ole ollenkaan sinut tämän kanssa enkä pysty puhumaan siitä kenenkään kanssa. Lapsena jouduin olemaan tutkimuksissa ja siitä jäi jäljelle jonkinlainen kammo kaikkia sairaaloita ja lääkäreitä kohtaan. Olen kuitenkin tullut siihen lopputulokseen, että jotain pitäisi tehdä. Jonkinlainen varovainen alku, mutta mitä se olisi?
    2432
    Äänestä

    Muut lukivat myös

    Vastaukset 2

    Vanhimmat

    aika neurologille! Ja kerro siellä myös kaikista kammoistasi. Ja myös oppimis-, muisti- ja masennusvaivoistasi! Ne ja kohtauksesi vaativat hoitoa.

    Tänne kirjoittaminen oli jo se varovainen alku ;)

    t. Tsemppiä!

    Äänestä

    Et ole ainoa.
    Suosittelisin kääntymistä neurologin puoleen, vaikka ensiksi vain tk-lääkärille josta pyydät lähetteen. Jatkuvat kohtaukset eivät ainakaan paranna muistiasi, vaan jokainen kohtaus tekee aivoissa tuhojaan(tietenkin pienissä määrin).
    Lisäksi suosittelen liittymistä paikalliseen epilepsiayhdistykseen niin saa samalla vähän vertaistukea.

    Äänestä

    Odottaa vastausta

    Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.

    Luetuimmat keskustelut

    Kommentoi aloitusta

    Yksinäinen susi kirjoitti:

    Olen hieman orpona tämän suhteen. Saan kohtauksia ehkä kolmen vuoden välein. Poissaolokohtauksia tulee silloin tällöin, jos puhun ihmisten kanssa. Tämän takia yleensä välttelen ihmisiä. Lapsena minulla oli lääkitys, mutta se jäi kun sen uusiminen pelotti liikaa. Parikymmentä vuotta olen elänyt jatkuvassa kohtausten pelossa. Masennus, muisti ja oppimisvaikeudet lienevät sairaudesta johtuvia. En ole ollenkaan sinut tämän kanssa enkä pysty puhumaan siitä kenenkään kanssa. Lapsena jouduin olemaan tutkimuksissa ja siitä jäi jäljelle jonkinlainen kammo kaikkia sairaaloita ja lääkäreitä kohtaan. Olen kuitenkin tullut siihen lopputulokseen, että jotain pitäisi tehdä. Jonkinlainen varovainen alku, mutta mitä se olisi?

    Anonyymi
    5000

    Ilmoita asiaton sisältö

    • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

    • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

    • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

    • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

    • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

    • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

    Jaa keskustelu