haluan anoreksian.

onneton..

olenko tunteeton kun jotkut oikeasti kärsivät tästä sairaudesta ja mutta minä haluan sen.. :/ haluan olla laihempi ja kaikkea. olen juuri muuttanut ja pidän paikasta johon muutimme mutta välillä tuntuu siltä että ei ole hyvä olla. haluan anoreksian mutta en osaa pitää itseäni mitenkään kurissa.. olen kai ihan sopivan painoinen mutta maha on iso. sitä haluan pois ja reidet isot kuin mitkä.. :/ anteeksi niille jotka oikeasti kärsitte tästä.

39

8777

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Nainen 25

      nyt kumminkaan ihan oikeasti haluaisit, jos tietäisit mitä se on.
      Siitä kun ei vaan parannuta halutessa, vaan se voi aiheuttaa todella vakavia fyysysiä sairauksia...Ja olo ei anoreksiaa sairastaessa todellakaan ole hyvä...

    • mie vaan...

      mulla on kans ollu tota.. Oon aina ihaillu laihoja ihmisiä ja valitettavasti tarkotuksella laihtunu anorektisiin mittoihin. Siihen meni kyllä aikaa, mut sit ku paino lähti laskeen olin niin ilonen et jatkoin ja jatkoin, kunnes jouduin sairaalaan. Painolla ja anoreksialla leikkiminen on vaarallista, koska jossain kohtaa se ottaa vallan, etkä enää pystykkään hallitseen ittees. Kaikesta huolimatta mun kauneusihanne on edelleen olla laiha

    • miiiii

      Et taida oikeasti tietää, millaista anoreksiaa sairastavan elämä on. Minun elämästäni on syömishäiriöni myötä tullut ihan hirveää. Ennen kauniista, iloisesta ja sosiaalisesta tytöstä on tullut eristäytynyt, masentunut ja ruma (upeista hiuksista ja ripsistä ei enää tietoakaan, iho muuttunut kalvakaksi ja niin ohueksi, että verisuonet näkyvät läpi sekä kroppa on hirvittävä törröttävine luineen). Ruoka pyörii jatkuvasti päässä ja mistään ei jaksa innostua. Mieti, mitä toivot! Anoreksia on omalla elämällä leikkimistä. Laihuuden ja lujan itsehillinnän ja anoreksian välillä on valtava ero.

    • minäpä

      Minä tulin juuri viikko sitten psykiatriselle osastolle, koska painoni on laskenut paljon ja kärsin masennuksesta. Itsekin haluan kovasti laihtua ja olenkin laihtunut. En syö oikein mitään ja urheilen, koska haluan olla laihempi ja laihempi. Täällä "hoitajat" ja vanhemmat yrittävät pakottaa syömään, mutta en vain tahdo. Ei tämä varmaan mitään tervettä ole.

    • minun tasolleni!!!!

      Älä pyytele anteeksi! Mutta et sinä anoreksiaa halua. Minäkin ehkä osittain "halusin", ja sain haluamani.. Aluksi ehkä tuntuikin, että kaikki oli paremmin. Itsetunto kohosi sitä mukaa kuin paino laski. Mutta nyt.. palelen, voin huonosti, ravaan lääkäriltä toiselle, ja vaikka kuinka haluaisin parantua, en kuitenkaan pysty :S Jos en syö, itken. Jos syön, itken enemmän. Olen ahdistunut, masentunut ja elämään kyllästynyt nuori nainen, joka haluaisi kelata elämäänsä vuoden taaksepäin ja tehdä kaiken aivan toisin. Älä tee samaa virhettä kuin minä! Nauti elämästä ja maailmasta, olet kaunis ja hyvä juuri sellaisena kuin olet!!!

      • birdy88

        katosi melkein kokonaan niinkuin tahtonikin.
        neuroottista vankilaa koko anoreksia aikakausi.
        onnea ei lopulta ollutkaan ei suosiota ei ihailua vaan sääliä ja häpeää.anteeksi pyytelyä ja itsepetosta.näin jälkeenpäin len todella onnellinen että selvisin,vaikkakin monen mutkan kautta.viisi vuotta sitä jojoilua kesti.
        nauti itsesi vahvuudesta!ja nyt tarkoitin enemmänkin henkistä vahvuuttasi ja jos sitä ei ole ja jäät tällöin omaa kunnioitustasi vaille niin etsi se!elämä on osin sen etsimistä varten,mutta ei oman itsensä kadottamista!jos haluaa anoreksian niin ei saa ainoastaan sitä vaan monta muuta ongelmaa,jotka voivat olla aina toistaan pahempia.itselläni se oli sekakäyttö,kun halusin paeta tuota vankilaani.
        nuo ajat ovat ohi.niitä en kaipaa tuleviksi en itselleni,enkä kenellekään toiselle!


      • tuo.....

        sun kirjoitus, paitsi että olen alussa. Ja nyt en kuitenkaan pääse ajatuksista eroon. Mulla ei ole pakkoliikkumista, mutta itken jos syön, ja olen masentunut kun en syö. Tais siis syön kyllä päivässä n. 500 kaloria. Tänään oksensin kun söin tavallista ruokaa muutaman haarukallisen ja paljon tuli aikasemmin syömiäni kasviksia mukana. Kamala ahdistus :`(. Koska en halua kuolla oksenteluun.Enkä halua oksentaa, mutta kun ja mutta kun. =( =(

        ja oon ihan poikki ku fyys.raskas työ =´(

        "It´s not in our hands"...


    • sameplace

      Itseäkin kaduttaa joskus, että haluan anoreksian, koska jotkut oikeesti kärsivät siitä :/ mutta sulla on just samat ongelmat ku mulla.. mitkä sun mitat on?

    • menni

      Tuntuu pahalta lukuea näitä kirjoituksia. Olen itse tällähetkellä voiton puolella anoreksiasta ja lujasti kiinni taas elämässä. Vielä vuosi sitten heräsin sairaalasta tehohoidosta, se jos mikä sai kunnioittamaan omaa elämää. Olen oppinut kylläkin kantapään kautta, että ei ihminen ole yhtään sen onnellisempi sairaalloisen laihana - päinvastoin, anoreksia rajoittaa elämää!! Se on helvettiä isolla hoolla, aina palelee ja väsyttää.
      Elektrolyyttihäiriöt aiheutavat rytmihäriöitä yms.
      Vaikka en ehkä koskaan parane täydellisesti tästä sairaudesta, suhtautumiseni ruokaan on kuitenkin muuttunut, en enää kiellä itseltäni kaikkea herkkuja....siis sinä, joka haaveilet anoreksiasta toivon että unohdat moiset vaaralliset haaveet....

    • taas yksi teinipissis

      haluaa anoreksian eikä tiedä edes mitä haluaa. Olisitkohan kirjoittanut: "Haluan sairastua mielenterveysongelmaan"? Tuskin! Kertoo kyllä aika paljon sinusta ja aivoituksistasi, kateudestasi ja ehkä siitä, että sinulla jo on mielenterveyden ongelmia, kun noin sanot. Laihduta hyvä ihminen, jos haluat, mutta älä puhu anoreksiasta, jos et tiedä siitä mitään. Toinen vaihtoehto on hakeutua hoitoon jo tuossa vaiheessa.

    • sameplace

      Tämän jutun kommentit sai todella ajattelemaan.. Kun luin niiden kirjoituksia, jotka on anoreksian kokeneet ja sairastaa ehkä vieläki.. jos tarpeeksi monesti tollaseen törmäisi, ni ehkä mä tästä vielä järkiintyisin, vaikka oon aika alussa vasta. toivon mukaan.

      jaksamista ja voimia niille, jotka tän sairauden kaa kamppailee

    • nancycallahan

      nojoo. Niinhän se mullakin alkoi.....mutta mulla on aina ollut enemmän ja vähemmän päässä vikaa.

      Pahasti kyllä särähti korvaan tuo: "haluan anoreksian". Et sä anoreksiaa halua, se on mielisairaus. Sä haluat laihtua, mutta sulla ei ole siihen tarvetta.

      Katso nyt kuinka monet ovat vastanneet sulle....me tiedämme mitä tämä on, älä ajaudu samaan paskaan, jooko?

    • tyttöpieni14

      lupaan monesti itselleni olla syömättä.ärsyttää iha jumalattomasti kun pettää sitten itteen.
      haluisin pysyä kurissa siitä,haluan.
      kolmepäivää syömättä,seuraava tavote.
      jos ei onnistu,okesennan.

      • wohwi22

        Hmm, tavallaan ymmärrän ton. Iteki halusin joskus ala-asteella, koska sillä laillahan laihtuu eikä haluu syödä, ja tossa vaiheessa kuiteki viel nautin syömisestä enkä siis laihtunu! Ehkä se on huomion kaipuuta tai semmosta. Käytännössähän tossa vaiheessa on jo tavallaan siihen sairastunuki, mut viel siit ois helppo parantuu. Tee kaikkes ettet sitä saa, siit ei välttämättä parane ikinä. Itel ainaki jäi se joteki alitajuntaan, vaik nyt taas oonki jo useemman vuoden syöny syht normaalisti.


      • 'ella

        haluaisin myös pystyä olemaan syömättä niin että joisin vaan. aina kun masennun jostain päätän että en syö enään... mutta kun se ei onnistu. haluaisin niin eroon läskeistäni vaikka ei paljoa olekkaan mutta häiritsevästi! olen 165 pitkä ja painan n. 50kg. miten oikeesti voisin pysyä erossa kaikesta ruuasta ja varsinkin karkeista???? :


      • tyttöpieni14
        'ella kirjoitti:

        haluaisin myös pystyä olemaan syömättä niin että joisin vaan. aina kun masennun jostain päätän että en syö enään... mutta kun se ei onnistu. haluaisin niin eroon läskeistäni vaikka ei paljoa olekkaan mutta häiritsevästi! olen 165 pitkä ja painan n. 50kg. miten oikeesti voisin pysyä erossa kaikesta ruuasta ja varsinkin karkeista???? :

        tällähetkellä taidan olla hiukan bulimiaa ja anoreksiaa sairastava. tulee kausia,jolloin pystyn pitämään itseni syömättä,ja kausia,kuten tällähetkellä,että on pakko kokoajan vain syödän. yleensä ne tulevatkin silti samaa tietä sitten puolentunninsisään ulos,sormien kurkkuun työntämisen jälkeen.
        tälläehetkellä painan 48kg ja olen 167cm.
        ajateltulta viimevuoteen, olin 51kg ja 163cm,
        niin edistystä tapahtunut kiitettävästi.


      • tyttöpieni14
        tyttöpieni14 kirjoitti:

        tällähetkellä taidan olla hiukan bulimiaa ja anoreksiaa sairastava. tulee kausia,jolloin pystyn pitämään itseni syömättä,ja kausia,kuten tällähetkellä,että on pakko kokoajan vain syödän. yleensä ne tulevatkin silti samaa tietä sitten puolentunninsisään ulos,sormien kurkkuun työntämisen jälkeen.
        tälläehetkellä painan 48kg ja olen 167cm.
        ajateltulta viimevuoteen, olin 51kg ja 163cm,
        niin edistystä tapahtunut kiitettävästi.

        se että siis viimevuonna,eli siis syksyllä. :PP


      • Anonyymi
        'ella kirjoitti:

        haluaisin myös pystyä olemaan syömättä niin että joisin vaan. aina kun masennun jostain päätän että en syö enään... mutta kun se ei onnistu. haluaisin niin eroon läskeistäni vaikka ei paljoa olekkaan mutta häiritsevästi! olen 165 pitkä ja painan n. 50kg. miten oikeesti voisin pysyä erossa kaikesta ruuasta ja varsinkin karkeista???? :

        Olet sairas!


    • häkeltynyt

      Hei!!

      Älä kuvittelekkaan, että anoreksia vain poistaisi läskisi! se tekee monia monia muitakin asioita joista et koskaan tule pääsemään eroon. Jos haluat laihtua niin lähde lenkille, haki harrastus ja syö terveellisesti. Jos luulet että saat huomiota anoreksialla niin sitä totisesti saat, mutta pelkästään kielteistä. Nyt järki käteen!!

    • takkutukka88

      edes leikillään hommaamaan mitään anoreksiaa... En itse ole ollut koskaan anorektisissa mitoissa, mutta muuten kyllä ollut ala-asteelta asti syömisen sairaalloista kontrollointia/pakko laihdutusta yms. ja voin sanoa, että se ei ole mitenkaan hohdokasta tai muutenkaan mukavaa... Yksi varoittava esimerkki on äitini serkku, joka sairastui anoreksiaan 20- vuotiaana ja ei pysty vieläkään elämään normaalia elämää ilman omahoitajaa, vaikka on jo yli 40- vuotias...

    • samanlainen?

      Mul on tasan sama ongelma!paitsi et ei olla muutettu mut haluun anoreksian ja haluun viillellä mut en pysty kumpaakaa ja oon ihan vitun nössö ku sanon näin ja aattelette kaikki et kerjään huomioo ja niin mä luultavast kerjäänkii mut haluun itelleni pahoi asioit et oppisin joskus arvostaa tät elämää :(

    • Clasusochi

      Tuntuu, että monet, jotka haaveilevat anoreksiasta näkevät sen vain prinsessatautina. Todellisuus on kuitenkin hyvin toinen. Oikeassa elämässä anorektikot eivät ole photoshopattuja malleja, vaan useimmiten hyvin sairaita ja surkean näköisiä. Kun katselen itsestäni kuvia hankalimmilta ajoilta, en voi nyttemmin kuin miettiä, että miten pystyin pitämään itseäni silloin kauniimpana kuin nykyään.

      Moni anoreksiaa tavoittelevista myös kuvittelevat pystyvänsä lopettamaan ajoissa ja pitämään kiinni muustakin elämästä, mutta se ei kuitenkaan mene niin. Anoreksia ottaa otteeseensa niin, ettei pysty mitään muuta ajattelemaankaan ja ainoa asia, joka tuottaa tyydytystä on juuri laihdutus ja ruoan kanssa soutaminen ja huopaaminen.

      Mitä elämän arvostamiseen tulee, olen sairastanut bulimian ja anoreksian. Kaksoissiskollani puolestaan on ollut syöpä kahdesti. Koen itseni lähinnä loppuun kulutetuksi selviytyjäksi. En siis ajattele pelkästään, että onpa hienoa, kun osaa arvostaa elämää. Mieluummin olisin enemmän ikäisteni kaltainen ja vähemmän kyyninen, vaikkei 20 vuoden elämänkokemuksella pitäisi olla vielä varaa olla kovin kyyninen. Tästä huolimatta olen iloinen, että olen elossa ja taudin voittaneena voi sen aiheuttamasta stigmasta huolimatta mennä eteenpäin.

      Yritän vain tässä takoa teile, jotka ihailette anoreksiaa, että siitä annetaan proana yms. sivuilla ihan vääränlainen kuva. Tällaisilla sivuilla jätetään mainitsematta sairauden haitat ja epämiellyttävät puolet, kuten aiemmin mainitty hiustenlähtö. Ei se myöskään seniori-iällä ole varmaan kovin mieltälämmittävää kolistella koko ajan katkeavia luita.

      Ceterum censeo Carthaginem delendam esse.

    • eii

      Mulla o anoreksia en todellakaan ois halunnu sitä mutta se vaa tuli oon 165 cm pitkä ja painan 43 kg

    • Anonyymi

      Itekki haluisin, ja ku lukee näit tulee vaa huonompi olo olin vähä masentunut vähä aika sitte ja olin eka sillee vaa et mul oli tosi huono olo. Sit olin sillee et haluun masennuksen ku sit ihmiset tajuis kui paska olo mul on oikeest. Sit mulle aloin satuttaa itteeni et ihmiset mäkis kui paha olo mul on sit mä en ees tajunnu et masennus ottaa mua valtaasa. Sit laitoin välit poikki mun parhaiden (ja Ainoiden) kavereiden kaa jotka on mulle mun 99% elämästä ku vanhemmat on uskovaisiin ni niitten kaa ei voi olla oma itteni. Kadun sitä, ja luulen et en enää ikinä voi olla niitten kaa normisti. Oon nykyää laitoksesi ja tääl on iha nii ihmisii "auttamassa" mua. Mut en osaa puhuu niillekkää totta. Oon ollu koko iän kriittinen mun vartalosta ja onhan se ihan sika läski ja ruma. Mut en osaa hillitä itteeni et tulisin kauniimaks ja hoikemmaksi, ajattelen kai et kyl se läski iän myötä lähtee vaik tiiän jo et ei se lähe. Ainoo mitä osaan tehä täs maailmas on valehdella et mul ois kaikki muka hyvin. Mä en ansaitse ketään, eikä kukaan ansaitse mun kaltasta läskii paskaa. Mun pitäs tappaa itteeni mut oon liian pelkuri tekee ees sen.

    • Anonyymi

      Itsekin haluaisin. Mutta ihan sen takia että voisin olla laiha. Mulla ei ole itsekuria tarpeeksi niin että voisin olla syömättä koko aikaa, mutta anoreksiassa niillä on niin hyvä itsekuri että pystyvät olla syömättä vaikka olisi nälkä eikä niillä edes tee mieli ruokaa. Muuten en kyllä haluaisi anoreksiaa, mutta haluan olla niin kovasti laiha

      • Anonyymi

        Jos olisit joskus kokeillut, miten kivuliasta elämä on kun on anorektisen laiha, et todellakaan haluais olla sitä. Istuminen sattuu, makaaminen sattuu, lapaluista jää selkään mustelmat, vatsakrampit on jotain niin järkyttävää, ettei sitä osaa kuvitella, ennen kun on oikeesti nälkiintynyt ja tajuaa, ettei nälkäkuolema tapahdu mitenkään rauhallisen kauniisti, vaan on julma ja kivulias tapa lähteä täältä.

        Ei anoreksiassa oo kyse mistään itsekurista, vaan niin järkyttävän kovasta ahdistuksesta ja itseinhosta, ettei pysty syömään, koska ei ansaitse sitä, ei varsinkaan enää silloin kun haluais jo eroon kaikesta siitä paskasta, mitä se elämä on. Maailmassa ei oo mitään muuta ku sairaat ajatukset siitä, miten et koskaan oo tarpeeks mitään, miten oot kokoajan liian laiska, liian läski, epäonnistunut.

        Mitä sä oikeasti haluat, on olla onnellinen sun kehossa ja nyt sä luulet, että olisit, jos laihtuisit vaan tarpeeks. Sä haluat näyttää hyvältä, et sulla on hyvä itsetunto, oot iloinen ja itsevarma ja ylpee siitä millanen oot. Se, että saisit sen sairastumalla mielisairauteen, jossa kehonkuva on täysin vääristynyt ja itseinho määrittää kaikkea mitä teet, on todella kaukana siitä, mitä oikeesti haluat. Että et voi enää istua, koska et oo ollut tarpeeks hyvä, että ansaitsisit sitä, koska et oo laihtunut tarpeeks, tarpeeks nopeesti, oikeista kohdista, et ansaitse elää, etkä oikeestaan edes kuolla, koska susta jäis niin ruma ruumis.

        Ei anorektikot oo onnellisia, koska on laihoja. Se paha olo, ääni päässä, joka kertoo miten ruma ja läski ja hirveä oot, ei koskaan hiljene ja se on anoreksian ääni. Jos koet pahaa oloa sun kehosta nyt, mitä luulet, et se on sitkun se on sillä tasolla, että se on diagnosoitava sairaus?

        Etsi sitä, mitä ihan jokainen sairastunut luuli, et ne saa laihtumalla, mut mikä ei sit koskaan tullutkaan. Sitä, että opit rakastamaan itseäs ja olemaan onnellinen omassa vartalossa, että oot tyytyväinen siihen. Hakeudu sinne, missä opetellaan kehopositiivisuutta ja opi olemaan onnellinen. Et sä sairaaksi halua, sä haluat tuntea olos hyväksi. Se ei löydy sieltä mistä sä luulet, siellä on kaikki päinvastainen. Anoreksia ei todellakaan tuu koskaan antamaan sulle sitä, eikä ykskään harhainen luulo siitä, että anoreksiassa on jotain ihailtavaa.

        Anorektikot on niin sairaita, ettei ne pysty olemaan mitään muuta kun mitä sairaus pakottaa, vaikka alussa sitä luulee, että sen hallitsee ja voi lopettaa, mut ei vaan halua. Mä ajattelin ensin, että mulle riittää, että oon virallisesti anorektisessa painossa. Et ei mun tarvi sitä enempää laihtua, siihen rajalle, anorektinen paino on niinku virallisesti tosi laiha. Et mä haluan sen tunnustuksen että oon laiha ja sit oon onnellinen.

        En ollut. Sit alettiin puhua hoidoista ja mitä pitäis syödä ja ajattelin, et en voi ja että oon tarpeeks laiha sitten ,ku joudun osastolle väkisin. Et sit kun joutuu osastolle väkisin, sit on saanut sen tunnustuksen et on virallisesti laiha ja sit ansaitsen syödä. Ja mulla oli tavoitepaino. Sitten tulikin rytmihäiriöt, ja mä olin osastolla, pakkohoidossa, rytmihäiriön takia, mutta se oli tullut ennen ku olin tavoitepainossa, eikä se olltukaan niin, että kun osastolle joutuu niin on tarpeeks laiha et voi syödä, kun mähän jouduin sinne omasta mielestä lihavana.

        Ei se tullut koskaan. Se, että nyt mä oon niin laiha, että voin olla onnellinen siitä, ja ansaitsen syödä ja istua ja pitää peittoa päällä. Olo oli vaan pahempi ja pahempi. Lopulta se oli niin paha, että halusin että se loppuu. Ja se oli todella, todella vaikeeta alkaa sallia itselleen asioita, joita ei koskaan omasta mielestä ansainnut ja kun niitä teki, niin alkoi lihota enemmän ja enemmän ja enemmän, vaikken koskaan ollut ollut niin laiha, että olisin ansainnut sitä, että joku kertoo, että oon tarpeeks hyvä.

        Ei sun tarvi mennä pohjan kautta, että voit oppii että oot tarpeeks hyvä ja ansaitset kaikki hyvät asiat, mitä muillakin on. Älä aloita anoreksiasta, aloita parantumisesta, ettei sun elämä mee hukkaan huojumassa jossain osaston nurkassa.

        Nuori on vaan kerran, älä pilaa sitä.


    • Anonyymi

      Olen varmasti ilkeä nyt, mutta monesti kun näitä lukee tulee mieleen että voi kun toiveesi toteutuisi!
      Saisit kokea anoreksian ihanuuden. Sen kun siitä ei enää pääsekään irti. Sen kun elämä muuttuu helvetiksi, itkuksi, masennukseksi ja ahdistukseksi.
      Kun se piru päässä piiskaa ja ruoskii, pakottaa jatkamaan. Haukkuu ja mollaa. Mikään ei koskaan ole tarpeeksi. Lopulta sekään ei merkitse että makaat sairaalassa keikkumassa kuoleman kynnyksellä. Kunhan vain olet LAIHA! Etkä sittenkään ole tarpeeksi laiha. Et ole mitään jos et onnistu hävittämään itseäsi kokonaan.
      Anoreksia ei ole tyytyväinen ennenkuin todellakin kuolet.
      Tätä riemua olen läpi käynyt vuodesta 2008. Loppua ei näy, vaikka olenkin onnistunut valtavalla työllä ja psykologien ja lääkärien avulla pitämään itseni hengissä. Sen verran painoa että kroppa toimii ja pystyn elämään lähes normaalisti nyt.
      Pahimmillaan olin sänkypotilaana koska en jaksanut olla jalkeilla. Se aika oli omaisille hirveää vaikka en sitä tajunnut. Jälkeenpäin vasta olen ymmärtänyt ja olen todella todella pahoillani siitä kaikesta tuskasta jota heille aiheutin. Tai siis sairaus minussa aiheutti.
      En kerro nykyistä painoani enkä sitä mitä se oli pahimmillaan. Terve en kuitenkaan ole enkä koskaan enää tule olemaan. Jaksan kuitenkin elää ja se on pääasia. Masennus ja ahdistukset on kumppaneitani edelleen ajoittain, ei enää koko aikaa. Osteoporoosi on ja useampia luita olen katkonut. Hiukset yhden kerran menettänyt.
      Kunpa saisitten kokea tämän ihanan ylimaallisen keiju-elämän!

    • Anonyymi

      Kyllä tuo toive kertoo sen että suhde kroppaan tai ruokaan on jo häiriintynyt.

    • Anonyymi

      Mulla on tapana liikkua ja urheilla joka päivä.. sit myös mua ahdistaa ajatus että mun paino nousee, ja ruokakin ällöttää jonkin verran. Mielestäni oon lihava vaikka kavereiden mielestä en oo, että onko tää ihan tavallisen nuoren ajattelua, vai jotain syömishäiriöön viittaavaa?

    • Anonyymi

      Oikeesti haluisin anoreksian...Tiedän tyhmää ja oon vasta 9vee mutta silti. Haluisin ees laihtua pari kiloo nii oisin ehk sopusuhtanen.
      Pitäiskö vaan syyä joku 300 kaloria päivässä ja liikkua 20 kilsaa? Itellä ei oo siihen mahdollisuutta koska vanhemmat huomais...

      • Anonyymi

        jos haluut jäädä lyhyeksi niin siitä vaan.miehet tykkää 130 senttisistä naisista.


    • Mulla sama että haluan anoreksian vaikka väkisin. Haluun huomiota ja huolenpitoa kun en sitä muuten saa.

    • Anonyymi

      En tajua, miten te anorektikot KEHTAATTE VALITTAA saamastanne siunauksesta. Itse oon ylipainoinen ja kuulen siitä joka viikko. Nauttikaa, kun ootte laihoja! Olkaa ylpeitä saavutuksestanne! Kyllä aina laiha on kauniimpi kuin läski mähö.

      Normaalin painoindeksin sisällä toki ihminen on parhaan näköinen aina. Mutta jos pitää valita yli- ja alipainon väliltä, valitsisin alipainon ku sitten voisi nauttia elämästä.

    • Anonyymi

      Voih, tämän ketjun lukeminen on sydäntäsärkevää. Päädyin tänne vahingossa, mutta tunnistan täältä monia nuoremman minän ajatuksia. Kaikki, joilla ei ole jo jotain kontaktia hoitoon, hankkikaa! Mielestäni monen kuvaamat ajatukset ovat jo todella huolestuttaa asia, ja esim. hyvälle psykologille puhumisella voisi päästä elämässä eteenpäin. Kehon ei tarvitse olla laiha, jotta siitä voi pitää. (Game changer!) Oma kroppa voi olla vaikka vahva ja sillä voi tehdä haluamiaan asioita. Se on ihan todella palkitsevaa. Ruoka ei todellakaan ole vihollinen, vaan ystävä. Toivon, että kaikki voisitte hyvin ja löytäisitte sen oman jutun/jutut jolla kroppa on helppo hyväksyä ja ehkä jopa pitää siitä.

      Minulle sellainen yksi ajatus oli sanonta "I don't diet and excersice, I eat and train". Mutta löytäkää ne omat keinonne ja juttunne voida hyvin, luonnoton laihuus ei ole sitä.

    • Anonyymi

      Mul on vaikeet syömisen kaa (en haluu sanoo anorexia kun ei oo diagnoosei ja en o varma) mut niih. Haluun vaa sanoo et joo näytik paremmalt ku olin 10kg laihempi mut mun elämä oli täyttä helvettii. Oksentelu ja jatkuva nälkä ei oo kivaa. Sitku paino on ainoo asia mitä sun elämässä on ni ei oo kivaa. Siin tilantees kroppa vääristyy ja näkee ittensä lihavana. Ny oon pois noita ajoista ja terve ja kyllä, näytän itteniki mielestä rumemmalt ny ku sillo. Mutku muistan mite inhottavaa se oli en kyl kaipaa. Jos oot terve ja nuori älä tuhlaa aikaas ruualla ja painolla leikkimisee. Elä ja nauti. Tiiän et ton alkuperäsen viestin kirjottaja ei oo enää varmaa lukemas tätä mut toivon et joku muu joka haluis laihikselle normaalipainosena lukis tän ja avais silmänsä.

    • Anonyymi

      Mä ite oon huomannu olevani aika sairas ja että mulla ois anorexia ja tää ei todellakaan oo kivaa. Mulla sitä ei oo todettu mut ravaan lääkärillä ja huomenna pitäis taas mennä. Syön päivässä (jos syön) niin alle 500kcal joinain päivinä en syö ollenkaan tai sitten syön vain alle 100kcal.
      Painoni on laskenut todella paljon ja minun BMI on nyt jo 13.6 (anteeksi jos triggeröi)!!
      Hiukseni ovat ohentuneet enkä jaksa enää tehdä samoja juttuja, kuin ennen. Näen luuni erittäin selvästi, ja vaatteet alkaa käydä isoiksi jotka ennen olivat ihan sopivia. Käyn kokoajan vaa'alla katsomassa paljon painan, rupean itkemään jos huomaan luvun nousseen.. Sanon että olen syönyt vaikka todellisuudessa olen heittänyt sen roskiin. Tälläkin hetkellä minulla on meneillään yli 60h paasto ja olen jo melkein lopussa. Et halua sitä sairautta!!!!

      • Anonyymi

        Muista edes juoda vettä näillä helteillä kun tervettäkin ihmistä heikottaa näillä helteillä,jos ei juo.


    • Anonyymi

      Voisit myös sanoa, että haluat sairauden, jonka kuolleisuus on psyykkisistä sairauksista korkein, noin 8-10%. Osalla sydän pysähtyy ja toisen osan vie itsemurha. Krooniseksi sairaus muuttuu noin puolella ja on varmasti perustelua sanoa, ettei heidän koko elämä on pilalla. Onko tämä sairaus, jonka haluat?

    • Anonyymi

      Aloittajan viesti on 15 vuotta vanha.

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Uskalla lähestyä minua

      Mitä siinä menetät? Vai tyydytkö kirjoittelemaan täällä? Minä olen jo tehnyt aloitteen. Paitsi jos sinua ei kiinnosta. S
      Ikävä
      20
      2293
    2. Kaikki menevät kouluu tai töihin

      Hyvää huomenta vaan. 😊 Minä menen kohta uudelleen nukkumaan. Se on kuin laittaisi rahaa pankkiin. 😊☕🎄🧡🐺
      Ikävä
      377
      1381
    3. Et varmaan edes sitä uskoisi

      Mutta varattunakin sydämeni on pohjimmiltaan aina kuulunut sinulle. Toivottavasti vielä jonain päivänä saan viimein oll
      Ikävä
      71
      1311
    4. Mitä toivot Suomi24:ltä? Osallistu sivuston kehitykseen!

      Moikka keskustelijat! Terveisiä Suomi24:n kehitystiimiltä. Vuosi lähenee loppuaan, mutta ennen kuin rauhoitumme joulun
      Suomi24 Blogi ★
      204
      980
    5. Oulaskankaan päätöksistä

      https://www.facebook.com/share/v/1BSCFTMTyX/ Nyt tuli kova päätös, arvostan tätä Kuoppamäen suoraselkäisyyttä.
      Oulainen
      7
      921
    6. Suomessa oikeistohallitus vallassa: nälkäiset lapset hakevat jo Punaiselta ristiltä ruoka-apua

      Sosiaaliturvaleikkaukset ovat lisänneet asiointia ruoka-avussa. Kyllä tämän maan tilanne on surkea, kun lapset näkevät n
      Perussuomalaiset
      185
      917
    7. Gallup: Ruusut ja risut Linnan juhlien puvuille: kenen puku oli paras ja kenen puvusta et tykännyt?

      Linnan juhlissa nähtiin pukuja laidasta laitaan. Gallup: Ruusut ja risut Linnan juhlien puvuille: kenen puku oli paras j
      Suomalaiset julkkikset
      87
      859
    8. Kuinka paljon haluat

      Häntä?
      Ikävä
      60
      833
    9. Huh, huh. Aitolehti eronnut?

      Osui Gekkosessa silmiini uutinen, jossa vihjataan, että Aitolehti olisi kenties eronnut kihlatustaan, joka on viimeksi o
      Kotimaiset julkkisjuorut
      58
      819
    10. Oulaskankaan päivystys loppuu

      "Nyt on selityksen paikka alueen ihmisille, perussuomalaiset ja kokoomus: miksi ette puolustaneet Oulaskangasta?" Raa
      Haapavesi
      127
      780
    Aihe