Ahneutta riittää kyllä omiemme keskellä, kuten myös itsekkyyttä, mutta kuka siitä puhuisi ja kuka varoittelisi. Ainakin kun tätä palstaa lukee, niin kaikesta koristelusta, hyvien ohjelmien katselusta, ym:sta toisarvoisesta kyllä "jauhetaan" syntinä.
Onko pahempaa syntiä kuin välinpitämättömyys lähimmäisiämme kohtaan. Rakennamme kalliita temppeleitä, mutta kuka muistaisi köyhiä ja vähäosaisia veljiä ja sisaria ihan oikeasti ja sydämellä. Täällä Suomessakin olisi nälkäisiä suita ruokittavaksi ja yksinäisiä sydämiä lohdutettavaksi.
Onko pahempaa syntiä kuin välinpitämättömyys lähimmäisiämme kohtaan. Rakennamme kalliita temppeleitä, mutta kuka muistaisi köyhiä ja vähäosaisia veljiä ja sisaria ihan oikeasti ja sydämellä. Täällä Suomessakin olisi nälkäisiä suita ruokittavaksi ja yksinäisiä sydämiä lohdutettavaksi.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Arvaan, ettei tästä aiheesta synny paljoa keskustelua. Samoin kuin siitä luonnonsuojeluaiheesta tuolla hiukan alempana. Jostain syystä nämä aiheet ovat niitä, joita ei uskovien piireissä noteerata miksikään, vaikka syytä olisi. Kenties se ottaisi liian koville, jos näissä asioissa joutuisi hiukan tutkistelemaan itseään, omaa elämäntyyliään, motiivejaan ja sydämensä ajatuksia? Ehkäpä jopa luopumaan jostain "omastaan"? Jostain sellaisesta joka kuitenkaan ei ole omaa vaan ainoastaan tämän maallisen elämän ajaksi lainaksi saatua.
T: Tiinaliina
Ahneus ei ole synti ja huoli lähimmäisistä on heikkoutta.
Huoli lähimäisestä näyttäisi olevan nöyryyttä Jumalan edessä, ahneus puolestaan oivaa itsepetosta.