Miten ja milloin Juice tuli elämääni.

Elää mitkä elää, joukossa oli aivan täyttä roskaakin, ei nyt tehdä tyhjästä täyttä.

Minä olen sen ikäinen, että muistan maailman ilman Juicea. Minä olen kuullut Juicea varmaan ensimmäisen kerran vuonna 1974 ja biisi on ollut luultavasti Napoleonin mopo. Marilyn, Einarin polkupyörä, Jyrki Boy ja Napoleonin mopo olivat helvetin isoja hittejä aikoinaan.

Olimme vähän toisella kymmenellä olevia pikkupoikia ja kaverillani oli Per Vers runoilija kasetti, jota kuuntelimme vanhemmilta salaa. Silloin ei tajuttu musiikista mitään, oli vain jännittävää kuunnella musiikkia sellaisia biisejä, kuin panomies tai elämässä pitää olla runkkua. Silloiset kasettimankatkaan eivät tarjonneet mitään musiikkielämyksiä.

Vähän vanhempana sain tuon Per Vers levyn itselleni ja kun kuuntelin sitä kunnon stereoilla, jotka meillä silloin jo oli, levy kolahti myös musiikillisesti.

eli 70-luvun alkupuoliskolla se tais olla.
Pari kertaa olen ollut Juicen keikalla (vaan), Kuopion torilla ja Juicen torilla, Juicehan kävi Juankoskella, aina kun toreja avattiin... Näin Juice vastasi kunnanjohtajan kyselyyn:
"Kuinka usein käyt Juankoskella?".

Juicen musiikkia olen kuunnellut sieltä Marilynistä, Jyrki boystä, ja Lasse Vehviläisestä lähtien.

keittiössä kesätyössä muutaman viikon, opiskellessani siellä päin. Kaksoiselämä soi siellä kuppilassa tiheään. "Kunpa sinut tuntisin paremmin..." Joku heitti merkityksellisiä katseita minulle, kun olin silloin nuori ja nätti. Kutsui upseerikerhon tansseihin, mutten mennyt, kun olin niin ujo. Mutta Juicen laulu jäi soimaan mieleen.

Jouluna 1974 paras kaverini sai lahjaksi oman kasettimankan. Se oli sellainen pieni ja vihreä laatikko eikä siinä ollut radiota. Oltiin silloin 11 molemmat, tunnettu jo kansakoulusta lähtien ja nyt käytiin samaa oppikoulua. Heti tammikuuna alussa kaverillani oli vuoro pitää esitelmä luokan edessä. Hän kaivoi laukustaan uuden mankkansa, käveli kateederille ja kirjoitti liitutaululle "ROKKILAULUT". Hän soitti pätkiä lauluista, joitain kokonaan ja kertoi niiden esittäjistä: kuka on hyvä ja kuka ei. Juicea hän kehui. Soitti häneltä ainakin "Se oli jautaa" ja "Marilyn". Niitä hän sitten soitti uudestaan sen päivän välitunnillakin meille. Yläluokkalaisilla oli usein omia mankkojaan koulussa, ja niitä he sitten soittivat välitunneilla. Nyt oli meidänkin luokalla sellainen. Voi että oltiin ylpeitä. Kaikki me halusimme myös oman mankan. Kävin seuraavana viikonloppuna kaverini kotona. Siellä hän esitteli minulle enemmänkin musiikkia ja mankkaansa. Hän oli kopioinut siskonsa mankasta välijohdon avulla kaksi Juicen kasettia (ja paljon muutakin). Tuo sisko oli jo yläluokilla ja se käytti tissiliivejä. Kaveri vei minut hänen huoneeseensa ja näytti kaapista niitä sen tissiliivejä, ja näytti siskon mankan, joka oli radiomankka. Sillä saattoi äänittää suoraan Nuorten sävellahjasta ilman välijohtoa radioon. Siskon seinällä oli Osmonds-juliste. Se oli Suosikista. Sille tuli Suosikki ja kaverini näytti siitä Juice-juttuja ja muitakin rokkijuttuja. Osmondsista, hän sanoi, ei saa tykätä, mutta Juice on paras. Minä kuitenkin salaa tykkäsin varsinkin myöhemmin kun tuo sisko tuli kotiin. Sillä oli nätit punaiset hiukset ja paidan läpi näkyivät tissit. Se oli jo 14, ja se moikkasi minua ja hymyili.

No, alkoivatpa sitten meidän luokankin tyttöjen tissit kasvaa, ja minua harmitti kun istuin etupulpetissa, josta oli vaikea niitä vahdata. Muutama muukin piti esitelmän rokkilauluista. Tytöt alkoivat hihkua BCR:n nimeen ja alkoivat käyttää skottiruudullisia vaatteita. Pojat väittivät vastaan ja sanoivat, että Hurriganes on paras. Luokkajuhlissa eli konvissa soi kuitenkin näiden lisäksi myös Juice. Erityinen huomio kiinnitettiin siihen ketä tyttöä haetaan tanssimaan silloin kun Juicen panomies soi. Siitä tuli niin yleinen hupi, että lopulta rehtori kielsi soittamasta panomiestä useammin kuin kolme kertaa saman illan aikana.

Sitten sain minäkin oman mankan, ihan sellaisen radiomankan, jolla äänittelin lauluja radiosta. Hullujussia, Hectoria, Juicea, mutta entistä enemmän Hurriganesista tuli se päivän sana, josta oli pakko tykätä. Vasta muutaman vuoden kuluttua Juice astui taas esiin. Olin itse jo 14 ja ylikin ja aloin lukemaan kirjoja. Tykkäsin Mika Waltarista. Suosikista tai jostain muualta luin, että Juicekin lukee tällä hetkellä Waltaria. Aloinkin sitten kuuntelemaan hänen laulujaan uudestaan ja lainasin kasetteja kavereilta. Sitten kun Keskitysleirin Ruokavalion oli kuullut, olin myyty Juicelle, kokemusta vahvistivat vielä Tauko I ja Tauko II ja muut sen jälkeen.

kerran kuulin radiosta runkkulaulun ehkä vuonna 74, silloin aattelin, että onpa karseeta. Ensimmäisen keikan näin 81 Saapasjalkarockissa Pihtiputaalla. 80-luvulla tuli käytyä kymmenissä Juicen konserteissa, asuin tuolloin pienessä keskipohjalaiskylässä, ja aina kun Juice orkestereineen tuli lähimaille, mentiin katsomaan. Ylivieskan urheilutalo, Nivalan Tuiskula, Lestijärven discoland, Pyhäsalmen suurlava, Himangan urheilutalo ja jopa Elämäjärven tanssilavalla muistan käyneeni ainakin kerran Juicea kuulemassa sekä tietysti lukuisilla rokkifestivaaleilla.

Kävin lauantaina viemässä havuja Mestarin haudalle. Taitoin metsästä kuusen, männyn ja katajanoksan, sidoin ne yhteen suunnistajilta unohtuneeseen siniseen nauhanpätkään.

Hyvä Juice, kuvastakoon nämä havut tuotantoasi, joka oli ajoittain pisteliästä, jotkut piikit olivat pitempiä kuin toiset, suunnistajien viitta merkitköön tehtävääsi olla tämän kansan suunnannäyttäjä, sininen häivähdys osoittakoon, että Sinussa virtasi Kuninkaitten verta.

Olivia81:n tapaan hyvin pieni,kun joskus 1980-luvun alkuhämärissä aloin kuuntelemaan...ja totta helkkarissa ne kirosanat oli se juttu joka pikkupoikaan kolahti, ja mitkä viehätti.

SE TULI KERRAN KUN LAULOIN KARAOKESSA EESTIÄ.JA MITÄ LEVYLTÄ OLEN KUULLUT.ALKUUN EN SIETÄNYT JUICEA KOSKA HÄN EI OLLUT HYVÄ.MUTTA LOPULTA MIELI MUUTTU