En nyt oikein tiedä, onko oikea paikka tästä kirjoittaa mutta muutakaan en keksinyt... Kaipailisin teiltä äidit kommentteja ja ajatuksia seuraavaan asiaan..
On tyttö joka pian täyttää 11v. Hänen vanhempansa eivät asu yhdessä vaan hänen äitinsä asuu oman äitinsä (tytön mummon) kanssa ja hänen isänsä oman äitinsä (tytön mummo) kanssa. Koskaan tyttö ei sano lähtevänsä kotiin vaan hän lähtee joko "isin kotiin" tai "äitin kotiin".
Tytön äiti ei tunnu välittävän lapsestaan. Esim. tyttö ei ole koskaan saanut oikeita synttäreitä koska "äiti ei jaksa järjestää" niitä. (tytön sanojen mukaan) Kavereita hän ei saa kutsua kotiinsa vaan aina vaan "isin kotiin" jossa sitten vanha mummo passaa lapsia. Leluja tyttö ei ole saanut pitää "esillä" vaan äiti on kantanut kaikki jonnekkin ulkorakennukseen ettei ole jaloissa. Jos on joku lelu jäänyt esim.portaisiin, äiti hermostuu. Tytön kertoman mukaan, äiti joskus lyö ja kun hän hermostuu, tyttö juoksee karkuun ulos tai menee vessaan lukkojen taakse. Tai sängyn alle jonne äiti ei mahdu.
Äiti ostaa tytölle "nuorten naisten vaatteita", jiuslisäkkeitä, meikkejä, koruja... tulee tunne ettähän haluaa lapsesta mahdollisimman pian aikuisen. Tyttö on hieman "pikkuvanha", hänellä ei asu kavereita lähellä ja kylään ei saa siis kavereita tulla.
Näin tyttöä jonkun aikaa sitten ja tarjotessani hänelle sipsiä, hän ensin kieltäytyi ja sanoi että on laihdutuskuurilla koska on läski. Lapsi joka ei ole vielä edes yhtätoista!!!!! Yritin puhua hänelle ja kerroin omasta elämästäni hänen iässää. Koitin kannustaa ja tsempata mutta en tiedä menikö puheeni kuuroille korville.
Jos hän ei saisi isältään (ja hänen äidiltään) jonkunlaista rakkautta ja huolenpitoa, uskon että hän olisi täysin "yksin" tässä maailmassa.
Itse asun hyvin kaukana paikkakunnalta missä tämä perhe asuu, mutta muutaman kerran vuodessa käyn siellä päin kyläilemässä. Tulee vaan paha mieli nähdä että tyttö vaan "seilaa" elämässä, haluaisi olla lapsi mutta toisaalta yrittää olla aikuinen. Eihän lapsen elämä sellaista pitäisi olla...
On tyttö joka pian täyttää 11v. Hänen vanhempansa eivät asu yhdessä vaan hänen äitinsä asuu oman äitinsä (tytön mummon) kanssa ja hänen isänsä oman äitinsä (tytön mummo) kanssa. Koskaan tyttö ei sano lähtevänsä kotiin vaan hän lähtee joko "isin kotiin" tai "äitin kotiin".
Tytön äiti ei tunnu välittävän lapsestaan. Esim. tyttö ei ole koskaan saanut oikeita synttäreitä koska "äiti ei jaksa järjestää" niitä. (tytön sanojen mukaan) Kavereita hän ei saa kutsua kotiinsa vaan aina vaan "isin kotiin" jossa sitten vanha mummo passaa lapsia. Leluja tyttö ei ole saanut pitää "esillä" vaan äiti on kantanut kaikki jonnekkin ulkorakennukseen ettei ole jaloissa. Jos on joku lelu jäänyt esim.portaisiin, äiti hermostuu. Tytön kertoman mukaan, äiti joskus lyö ja kun hän hermostuu, tyttö juoksee karkuun ulos tai menee vessaan lukkojen taakse. Tai sängyn alle jonne äiti ei mahdu.
Äiti ostaa tytölle "nuorten naisten vaatteita", jiuslisäkkeitä, meikkejä, koruja... tulee tunne ettähän haluaa lapsesta mahdollisimman pian aikuisen. Tyttö on hieman "pikkuvanha", hänellä ei asu kavereita lähellä ja kylään ei saa siis kavereita tulla.
Näin tyttöä jonkun aikaa sitten ja tarjotessani hänelle sipsiä, hän ensin kieltäytyi ja sanoi että on laihdutuskuurilla koska on läski. Lapsi joka ei ole vielä edes yhtätoista!!!!! Yritin puhua hänelle ja kerroin omasta elämästäni hänen iässää. Koitin kannustaa ja tsempata mutta en tiedä menikö puheeni kuuroille korville.
Jos hän ei saisi isältään (ja hänen äidiltään) jonkunlaista rakkautta ja huolenpitoa, uskon että hän olisi täysin "yksin" tässä maailmassa.
Itse asun hyvin kaukana paikkakunnalta missä tämä perhe asuu, mutta muutaman kerran vuodessa käyn siellä päin kyläilemässä. Tulee vaan paha mieli nähdä että tyttö vaan "seilaa" elämässä, haluaisi olla lapsi mutta toisaalta yrittää olla aikuinen. Eihän lapsen elämä sellaista pitäisi olla...
Vastaukset 4
Vanhimmat
jo hyvin tajunnut tämän tragedian. sen tytön elämälle ei ole annettu parhaita mahdollisia lähtökohtia , eikä edes hyviä,, sen tytön vanhemmat ovat tunnevammaisia, ainoa asia jota tämä tyttö olisi tarvinnut on rakkaus...nyt taitaa olla liian myöhäistä.
sitten tyttö saa omia lapsia eikä todennäköisesti osaa rakastaa näitä ja joku ulkopuolienen saa taas surkutella niitä lapsia.
mun mielestä tällä äidit ja isät palstalla on paljon tollasia vanhempia: äitejä jotka inhoo imettämistä (siis luontaista läheisyyttä oman vauvansa kanssa, isiä ja äitejä joiden mielestä tukkapölly ei satu, ei tunnu, ei nöyryytä, eikä remmi ole väkivaltaa.
kun olen itse tullut äidiksi, olen huomannyt tätä rakkaudettomuutta meillä tosi paljon.
sen yksi varhainen ilmenemismuoto on se ettei isät usein edes arvosta lapsiaan ja niiden äitejä ja tämä käyttäytyminen saa yhteiskunnan hiljaisen hyväksynnän.
nää on monitahoisia ja syvälle ulottuvia juttuja.
eräs asia, josta en ole samaa mieltä on se, että mielestäni vielä ei ole liian myöhäistä. Jos asiaan voisi jollain lailla vielä puuttua, saada tyttö ympäristöön jossa rakastetaan, niin tulanne voisi, ei nyt täysin korjaantua, mutta parantua.
Kuten jo todettiin, tyttö on vielä lapsi, eivätkä mitkään meikit tai aikuisuuden teeskentely sitä ole muuttanut. Hän on joutunut erittäin ruman roolijaon kohteeksi, jonka on aikaansaaneet vanhemmat. Sain kuitenkin käsityksen, että ap tapaa tätä perhettä satunnaisesti, vai tapaatko vain tyttöä?
Pystytkö puhumaan perheen vanhempien kanssa?
Tietääkö lapsen isä, miten hänen tytärtään kohdellaan äidin kotona? Eikö olisi mahdollista, että tyttö muuttaisi isänsä luo asumaan?
Tytön isä kyllä varmasti tietää tilanteen mutten tiedä, onko tehnyt asialle mitään. Enkä oikein tiedä, voisiko ajatella että tyttö muuttaisi isänsä luokse sillä jo nyt hän viettää epäsäännöllisen säännöllisesti aikaa molempien vanhempien kotona. Välimatkaa on vain muutama kilometri joten tyttö on milloin missäkin. Enemmän kuitenkin äitinsä luona.
Isän työ on sellaista että hän on harvoin kotona joten päävastuu jäisi silloin hänen vanhalle äidilleen joka jo nyt joutuu mielestäni liikaa huolehtimaan että tytöllä on kaikki hyvin. Jopa kakkapyykkiä on mummo aikanaan joutunut pesemään kun äiti ei ole siihen suostunut. :/
Tiedän heistä siksi koska kuulun tavallaan samaan sukuun enkä voi välttyä näkemästä/kuulemasta heistä kun siellä päin käyn. Puhua en heille voi sillä tämä asia on yleisessä tiedossa eikä kukaan sille voi mitään. Lisäksi kyseiset vanhemmat ovat olleet aikuisiässä jo silloin kun minä olen päästänyt ensimmäisiä parkaisujani. Joten ei auta minulla mennä kertomaan miten lasta pitäisi kasvattaa. Sen verran läheinen en heidän kanssaan edes ole, tervehditään kun tavataan.. siihen se jää. Tyttöä näen enemmän kun tulee moikkaamaan meitä paikkakunnalla ollessamme.