Tuttavaperhettäni on kohdannut suuri murhe. Nuorelle parille on tulossa vaikeasti vammainen lapsi. Sikiön vamma on suurin piirtein pahinta mahdollista laatua. Aivojen kehittyminen on ollut epänormaalia ja isot aivot näyttäisivät puuttuvan lähes kokonaan. Nuoret haluaisivat lääkärin kehotuksesta abortin, mutta heidän vanhempansa vastustavat aborttia henkeen ja vereen.
Miten pitäisi toimia? On mahdollista, että tämä syntyvä voi elää letkuissa useita kymmeniä vuosia. Mitään korkeampaa aivotoimintaa ei koskaan tulisi olemaan, vaan tämä ihminen olisi vain tyhjä astia ilman sielua.
Itse en tiedä mitä teksin. Toisaalta abortti olisi synti, toisaalta olisi kauhea katsella lapsen ruumiin pitämistä väkisin elossa letkuruokinnassa. Ilman tehokasta hoitoa vastasyntynyt kuolisi muutamassa päivässä. Vai pitäisikö toivoa keskenmenoa, jotta vanhempien ei itse tarvitsisi tehdä päätöstä.
Miten pitäisi toimia? On mahdollista, että tämä syntyvä voi elää letkuissa useita kymmeniä vuosia. Mitään korkeampaa aivotoimintaa ei koskaan tulisi olemaan, vaan tämä ihminen olisi vain tyhjä astia ilman sielua.
Itse en tiedä mitä teksin. Toisaalta abortti olisi synti, toisaalta olisi kauhea katsella lapsen ruumiin pitämistä väkisin elossa letkuruokinnassa. Ilman tehokasta hoitoa vastasyntynyt kuolisi muutamassa päivässä. Vai pitäisikö toivoa keskenmenoa, jotta vanhempien ei itse tarvitsisi tehdä päätöstä.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Vaikeavammaisena syntyvää lasta ei panna tehohoitoon, letkuruokintaan, hengityskoneeeen ym, vaan hänelle annataan vain normaali lastenhoito.
Tällainen vaikeavammainen kuolee silloin parin vuorokauden sisällä.
Abortin tekemisestä jää aina kova syyllisyys. Loppuraskauden abortissa lapsi surmataan ensin kohtuun myrkkyruiskeella, jonka jälkeen äiti joutuu synnyttämään hänet normaalisti alakautta. Tällainen abortti on niin kova kokemus, ettei sitä kenellekään soisi.
Toisaalta on tietysti raskasta odottaa lasta, jonka tietää (vai tietääkö sittenkään, ultraäänikuvasta ei aina saada selkoa) olevan vaikeavammainen. Kaikki on kuitenkin Jumalan kädessä sekä syntymä että kuolema.
Lääkärit olivat olleet myös sitä mieltä, että äidin terveyden kannalta olisi parempi keskeyttää. Raskaus on kuitenkin aina riski ja "kuluttaa" naisen ruumista. Tämä raskaus olisi siis ikäänkuin tulevista raskauksista pois.
Minusta tuo esittämäsi vaihtoehto jossa syntyneen lapsen annetaan kuolla, kuulostaa pahemmalta kuin tuo kuvaus abortoinnista.
täytyy luottaa lääkäreiden ammattitaitoon kys. tilanteessa. Jos kerta lapsi on niin vaikeasti vammainen, että hänellä ei ole mitään toivoa elää syntymänsä jälkeen(tällaisissa tapauksissa tehohoitoa ei anneta), asia suhteutetaan äidin terveyteen. Eli jos raskaus on äidin terveydelle vaarallinen, keskeytys on silloin paras vaihtoehto.
Vaikkakin kaikki vaihtoehdot ovat huonoja ja raskaita.
Lapsesta luopuminen on jokatapauksessa raskas kokemus, tapahtuipa se sitten missä vaiheessa sitten hyvänsä. Mielestäni sillä ei ole merkitystä millätavalla siitä joutuu luopumaan, keskeytetäänkö raskaus alkuvaiheessa, synnytetäänkö se vähän aikaisemmin, kuoleeko lapsi vatsaan ja synnyttääkö hänet kuolleena, kuoleeko hän heti synnyttyään.
Ilmeisesti kys. tilanteessa lopputulos on jokatapauksessa se että perhe joutuu luopumaan lapsesta.
Tehohoitoa ei anneta jos lapsi on niin vaikeasti vammainen ettei hän voi elää ilman tehohoitoa.
Oikeastaan en voi todeta kuin sen että lääkärin etiikan mukaista on suojella äidin henkeä ja terveyttä.
En ole lääkäri enkä tiedä sisältyykö tähän tilanteeseen muita tekijöitä jotka ukaavat naisen terveyttä ja henkeä. Elimistö ei ole idiootti ja sen taipumuksena on "poistaa" epäkelvot yksilö.
Toisaalta sikiöstä päin voi olla lähtöisin tekijöitä jotka uhkaavat naisen koko loppu elämän terveyttä.
Toivon todella että ne joita asia ei kosketa henkilökohtaisesti jättäisivät komentoimatta asiaan.
Itse tiedän että on päädytty abortiin ei vastaavassa mutta vastaavan laisessa tilanteessa siksi että raskaus olisi vaarantanut äidin hengen jatkuessaan.
Tätä taustaa vasten katson olevani jäävi ottamaan kantaa kenenkään elämään tai kuolemaan. Kuitenkin ottaisin kannan ennemmin elämän kuin kuoleman puolesta mitä se sitten tarkoittaneekaan tässä tapauksessa henkilölle itselleen. Rukoilen ymmärrystä tälle pariskunnalle ja heitä hoitaville lääkäreille. Tehkää se minkä uskotte oikeaksi.
Roomalaiskirje 14
"22 Säilytä sinä oma uskosi Jumalan edessä. Onnellinen se, joka ei tuomitse itseään siitä minkä uskoo oikeaksi."