Pitäisihän Jäätteenmäen tietää, että hänen valehtelunsa eduskunnan edessä johti luottamuspulaan, jonka vaihtoehtoina olivat:
1) pääministerin ero ja uuden keskustalaisen pääministerin nimittäminen, jolloin hallitus jatkaa, tai
2) SDP:n ulosmarssi hallituksesta, jolloin hallitus kaatuu, aloitetaan uudet hallitusneuvottelut tai peräti mennään uusiin vaaleihin.
Minulle on täysyn käsittämätöntä, että nyt uusien eduskuntavaalien lähestyessä Jäätteenmäki alkaa hämmentää kattilaa vihjailemalla, ettei vaihtoehhtoa 1. ollutkaan olemassa, vaan että demarit olisivat pyrkineet suoraan 2. vaihtoehtoon "palauttaakseen Lipposen pääministeriksi".
Tilanne on keskustalaisittain hyvin huolestuttava, sillä Jäätteenmäen politikoiva vilpillisyys asioiden vääristelyssä ei voi olla keskustan etu missään suhteessa. Ja vielä huolestuttavampi tilanne on, jos Jäätteenmäki kuvittelee itse puhuvansa totta. Tämä vaihtoehto osoittaisi, ettei Jäätteenmäellä ole enää riittävää järkeä mihinkään poliittisiin luottamustehtäviin.
Minusta keskustan puoluejohdon olisi nyt korkea aika tulla julkisuuteen sanomaan oma kantansa kesäkuun 2003 pääministerinvaihdokseen, ettei Jäätteenmäen harkintakyvytön julkinen politikointi enempää vahingoita keskustan asemaa.
1) pääministerin ero ja uuden keskustalaisen pääministerin nimittäminen, jolloin hallitus jatkaa, tai
2) SDP:n ulosmarssi hallituksesta, jolloin hallitus kaatuu, aloitetaan uudet hallitusneuvottelut tai peräti mennään uusiin vaaleihin.
Minulle on täysyn käsittämätöntä, että nyt uusien eduskuntavaalien lähestyessä Jäätteenmäki alkaa hämmentää kattilaa vihjailemalla, ettei vaihtoehhtoa 1. ollutkaan olemassa, vaan että demarit olisivat pyrkineet suoraan 2. vaihtoehtoon "palauttaakseen Lipposen pääministeriksi".
Tilanne on keskustalaisittain hyvin huolestuttava, sillä Jäätteenmäen politikoiva vilpillisyys asioiden vääristelyssä ei voi olla keskustan etu missään suhteessa. Ja vielä huolestuttavampi tilanne on, jos Jäätteenmäki kuvittelee itse puhuvansa totta. Tämä vaihtoehto osoittaisi, ettei Jäätteenmäellä ole enää riittävää järkeä mihinkään poliittisiin luottamustehtäviin.
Minusta keskustan puoluejohdon olisi nyt korkea aika tulla julkisuuteen sanomaan oma kantansa kesäkuun 2003 pääministerinvaihdokseen, ettei Jäätteenmäen harkintakyvytön julkinen politikointi enempää vahingoita keskustan asemaa.
Vastaukset 24
Vanhimmat
Enempää et kokoomukselaisena saa, sillä asiassa ei ole "jaskaria":
Lue tuosta:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=110&conference=1500000000000105&posting=22000000022489388
Vaihdetaan vaan linkkejä, jos haluat:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=110&conference=1500000000000105&posting=22000000022499409
>>Minusta keskustan puoluejohdon olisi nyt korkea aika tulla julkisuuteen sanomaan oma kantansa kesäkuun 2003 pääministerinvaihdokseen, ettei Jäätteenmäen harkintakyvytön julkinen politikointi enempää vahingoita keskustan asemaa.
Keskusta vaihtoi keswäkuussa 2003 pääministeriä juuri sellaisella tavalla, mistä keskustan ja SDP:n eduskuntaryhmät olivat sopineet, eli Jäätteenmäki lähtee, keskusta nimeää uuden pääministerin ja muu hallitus jatkaa samassa kokoonpanossa.
Tämä oli SDP:n ja keskustan eduskuntaryhmien yhteinen ja yksimielinen sopimus, jonka Jäätteenmäki on nyt jostain syystä kyseenalaistanut väitytämällä SDP:n pyrkineenkin Lipposen nostamiseen pääministeriksi.
Jäätteenmäen väite on täysin uskomaton ja täysin sen totuuden vastainen, joka jokaisella politiikkaa tuntevalla asiasta on.
Tästä syystä olisi todella tarpeen, että keskustan puoluejohto ottaisi nyt kantaa Jäätteenmäen hölöttelyyn ennen kuin siitä alkaa olla keskustalle todellista haittaa.
"Tästä syystä olisi todella tarpeen, että keskustan puoluejohto ottaisi nyt kantaa Jäätteenmäen hölöttelyyn"
Puhdistaisihan se ilmaa, jos ne keskustalaiset, jotka tietävät, mitä ovat olleet neuvottelemassa, kertoisivat sen julkisesti ja ajoissa, kun Jäätteenmäki aloitti taas tuon vihjailukampanjansa.
Jäätteenmäen sekoiluista tulee tällä menolla taas vaalien ykköskeskustelunaihe, jos ei Jäätteenmäkeä kukaan hillitse.
Jäätteenmäen vihjailuihin voisi ottaa kantaa esim. keskustan eduskuntaryhmän puheenjohtaja tai puolueen puheenjohtaja, miksei myös joku varapuheenjohtakista tai kuka tahansa ministeri tai kansanedustaja, joka oli keskeisesti mukana sopimassa pääministerinvaihdoksesta SDP:n kanssa.
Ellei Jäätteenmen suuta tukita, alkavat valheet elää omaa elämäänsä ja niistä kasvaa taas kerran yksi politiikan uskottavuutta murentava salaliittoteoria.
"Ellei Jäätteenmen suuta tukita, alkavat valheet elää omaa elämäänsä ja niistä kasvaa taas kerran yksi politiikan uskottavuutta murentava salaliittoteoria."
Minustakin olisi mukavaa, että ihmiset, etenkin nuoret aktivoituisivat sen verran, että kiinnostuisivat politiikasta edes sen verran, että äänestäisivät.
Edes sen vuoksi, että olisivat kiinnostuneita jostain.
On ikävää, että politiikka (ja poliitikot) mielletään enemmän vitsiksi kuin yhteisten asioidemme hoitamiseksi kansan valitsemien edustajien kautta.
Missä vika, mitä sanoo Jäbä, siihen, että kansaa ei jaksa kiinnostaa?
Onko elämä muodostunut tavallaan liian helpoksi ja joitain asioita on alettu pitää itsestäänselvyyksinä?
Ja poliitikkoja naurunaiheina?
Mutta voiko elämä sitten toisaalta olla tavallaan helppoa, kun Suomi koreilee itsemurhatilastojen kärjessä?
Missä vika?
Ja kenen on syy, kenen on syy?
Sillä ainahan syyllisiä tarvitaan.
Vai onko asiat sittenkään niin yksiselitteisiä?
Mitäs tehdään?
Siihen, ettei politiikka kiinnosta ja että se menettää uskottavuttaan vaikuttaa hyvin moni asia. Kyse ei ole mistään simppelistä jutusta.
Yksi olennainen juttu minusta on, että asiat ovat lopultakin aika hyvin suurten enemmistöjen kannalta. Todella köyhiä ei ole, kukaan ei kuole nälkään, minimiavustuksillakin pärjätään, jos tyydytään elämään hyvin vaatimattomasti.
Toinen olennainen asia on, ettei yhteiskunnassa ole suuria aatteellisia ristiriitoja eikä vastakkainasetteluja. Markkinataloudessa ollaan eletty pian parikymmentä vuotta, mistä on seurannut se, että politiikan vaihtoehtoja on vain se, jolla saadaan aikaan mahdollisimman hyvä bkt. Tästä on seurannut puolueiden samankaltaistuminen.
Kolmas asia on se, että politiikka tehdään kabineteissa puolueiden ja etujärjestöjen kesken. Vaihtoehtoja ei tuoda avoimeen keskusteluun. Keskustelu alkaa vasta sitten, kun on päätöksen aika, jolloin sanotaan ettei jo sovittuja asioita saa enää repiä auki.
Neljäs asia on, että politiikka on aika lailla suurten ikäluokkien juttu. Nuoret eivät koe sitä omakseen. Puolueissa toimivat muodostavaat sisäänlämpiäviä klikkejä, joihin pääsee mukaan vain jos tuntee jonkun. Demareiden paikallisjärjestöistä sanotaan, että keski-ikä on 65 . Kuka nuori sinne haluaa mennä vanhusten töllisteltäväksi, vanhusten jotka elävät edelleen työväen taisteluhaudoissa kapitakistiriistäjää kiroten.
Viides asia on median tapa uutisoida politiikasta. Uutisoidaan henkilöristiriitoja. Ei uutisoida asiasisältöjä. Valtaapitävistä ei sanota pahasti. Poliittisen eliitin käsityksiä ei kyseenalaisteta, ja jos joku kyseenalaistaa, niin media vaikenee toisinajattelijat kuoliaiksi.
Kuudes asia on, että politiikasta tehdään viihdettä. Pääministerin naissuhteilla myydään iltalehtiä ja vaha-animaatioilla koetetaan saada lauantai-illan katsojat YLEn kanavalle.
Asiat eivät ole yksiselitteisiä. Politiikka on Oy Suomi Ab:n talousjohtamista. Liikeideasta ja tulevaisuuden visioista ei keskustella yt-lain hengessä henkilöstön kanssa. Ne pidetään johtoryhmän kabineteissa, vain päätökset pannaan ilmoitustaululle. Ei se siis ihme ole, jos työtyytyväisyys on huono ja sairauspoissaolojakin esiintyy.
Yksi syyllinen on mediaähky ja populismi jossa poliitikot ovat ottaneet missien tai taiteilijoiden aseman kansakunnan kestojulkkiksina. Poliitikot kosiskelevat kansaa tietoisesti levittämällä yksityiselämäänsä lehtien sivuilla (Tanja Saarela) tai puolivahingossa kuten Matti Vanhanen naisseikkailuineen tai Ike Kanerva tekstiviesteineen.
Politiikan ylätasolle (eduskuntaan ja ministereiksi) pääsee tunnetulla naamalla ilman opettelua esim. kunnallispolitiikassa. Asiakysymyksiä ei tarvitse hallita, valtion velan määrää ei tarvitse tietää edes suuruusluokalleen (Mikko Alatalo) saati osata muita perusasioita. Tony Halme lienee surullisin tarina, julkkisten käytössä kepu on vallanhalussaan kuitenkin ykkönen.
Yksi syy on tietysti se, että käytännössä me kaikki elämme jo sellaisessa yltäkylläisyydessä jossa välitöntä huolta toimeentulosta ei tarvitse kantaa kuin aniharvan. Suuret poliittiset teemat puuttuu kun perusduunarikin tienaa jo yli kolme tonnia kuussa.
Ympäristöteemat saattavat nousta tärkeiksi, niiden osalla on vain tapahtunut sellainen ikävä monopolisoituminen jossa vihreät ovat yhdenasianliikkeenä omineet ne itselleen. Vaihtoehdot ja potentialliset mahdollisuudet on hukutettu näköalattomuuteen ja yksioikoisuuteen myös nykyhallituksessa. Esim ydinvoimaa vastustetaan kategorisesti ilman realistista vaihtoehtoa, Niinpä sitten tuotamme sähköämme sillä yhteisellä kallilla ja saastuvalla hiilellä
Mitäs tehdään?
Oliko vastaus rivien välissä?
Oletko koskaan ajatellut, että näin se vain menee?
Ihminen, Homo Sapiens, joka osaa kehittää koneen jos toisenkin helpottamaan Homo Sapiensin elämää.
Samoin Homo Sapiens osaa kehittää kapistukset, joilla tuhotaan lajitoveri.
Samoin Homo Sapiens on vallan lahjakas kehittämään vempeleitä ja aineita, joilla luontokin tuhoutuu.
Hitaasti, mutta varmasti.
Nyt tullaan siihen, mitä ei tavallinen Homo Sapiens ajattele.
En sano, että pitäisikään ajatella, kun sellainen ajattelu sotisi sitä kaikkea mukavuutta vastaan, jonka Homo Sapiens on elämänsä helpottamiseksi keksinyt.
Eli, tullaan siihen, että Homo Sapiens kuolee tällä menolla oman nerokkuuteensa takia sukupuuttoon.
Ja nyt, jotta varmasti mentäisiin mahdollisimman kauas aihepiiristä, tullaan kysymykseen mitä sitten?
Mitä sitten, jos Homo Sapiens kuolee sukupuuttoon?
Ei yhtään mitään.
Homo Sapiens itse on se, joka kuvittelee olevansa jollain lailla tärkeä, kun se on heilunut Telluksella (ei Telluuzzilla) murto-osan laskettuna jostain alkupamahduksesta.
Kun Homo Sapiens on häipynyt viimeistä myöten aikanaan maapallolta, seuraa jotain uutta.
Siihen menee vuosi, toinenkin, muutama miljoona vuotta, luonnolla on aikaa uudistua..
Saattaa hyvinkin olla, että Homo Sapiens onnistuu vallanhimossaan ja ahneudessaan tuhoamaan oman elämisensä edellytykset, vaikka jostain perimämme yhteisöllisyys ja sosiaalinen omatunto onkin opettanut Homo Sapiensin osittain ulos siitä luonnon logiikasta, että vain vahvat jatkavat lajin olemassaoloa ja heikkojen kuuluukin karsiutua darwinismin luonnollista tietä.
Jos ihmiskunnan itsetuhoa pidetään megatrendinä, niin voi kai silti aina keskustella tuon trendin pienemmistä värähtelyistä vaikkapa sen suhteen, että seuraavan eduskunnan luottamusta nauttiva hallitus saisi aikaan sellaista dynaamista talouskasvua, joka poistaisi puolet rakenteellisesta työttömyydestä ja parantaisi dementoituneiden vanhusten hoito-olosuhteita.
Minusta on jopa enemmän kuin todennäköistä, että SDP:ssä jotkin tahot tahtoivat oman puheenjohtajansa ja pitkäaikaisen pääministerin hiuksenhienon vaalitappion jälkeen poliittisen sekaannuksen vallitessa taas vallan keskiöön.
Sitä ei toiseksi todista se, että Heinäluoman Eero myöhemmin on ilmoittanut tämän olleen vasta toissijainen vaihtoehto.
Eri asia sitten on se, mitä väliä tuolla enää on. Lipponen on poliittinen ruumis, siirrytään eteenpäin asioissa.
Ei SDP:ssä ajettu sitä vaihtoehtoa, että Lipponen nostettaisi pääministeriksi, koska koko prosessi lähti nimenomaan SDP:n toimesta siitä että, jos punamulta jatkaa, niin se jatkaa keskustalaisen pääministerin johdossa.
Toinen asia on kokonaan, jos keskusta olisi asettunut tukemaan Jäätteenmäkeä ja kieltäytynyt vaihtamasta pääministeriä siinä nopeassa aikataulussa, johon mm. Backmanin kirjelappuset keskustaa painostivat, niin silloin olisi aloitettu uudet hallitusneuvottelut.
Ja mikäli uusiin hallitusneuvotteluihin olisi jouduttu, niin uuden perustuslain mukaan eduskunta olisi nimittänyt seuraavan hallitustunnustelijan, mihin olisi tarvittu eduskunnan enemmistön äänet.
Ei olisi ollut lainkaan varmaa, että hallitustunnustelijaksi olisi valittu 2. suurimman eduskuntapuolueen puheenjohtaja, eli Paavo Lipponen, ja vaikka olisi valittukin, niin poliittinen kohu olisi ollut SDP:lle hyvin vahingollinen ja keskusta olisi saanut erittäin paljon sympatiaa osakseen.
Ei SDP tuollaista tavoitellut ykkösvaihtoehtonaan, mutta oli siihen valmis, jos kepu ei olisi suostunut vaihtamaan Jäätteenmäkeä toiseen keskustalaiseen ja jatkamaan hallitusyhteistyötä muuten saman ohjelman ja saman ministerikokoonpanon muodossa.
Jäätteenmäen puheissa ei ole mitään järkeä, logiikasta puhumattakaan.
... tohinaa. Enpä olisi uskonut sinun huolestuvan siitä, jos kepulaiset törttöilevät. Toivotaan vain, että Väyrynen, Juhantalo ja tietysti uusi kahjo puoluesihteeri vielä hämmentää lisää. Eikös se sada myös kokoomuksen laariin?
Minun mielestäni keskustasta pitäisi löytyä sen verran järkeviä vastuunkantajia, että Jäätteenmäen sekoilulle pantaisi vihdoinkin pysyvä piste omien joukkojen toimesta.
täysin samaa mieltä, senverran eriväriset silmälasit ja sitämyötä katsantokanta meillä on. Mutta tuohon avaukseesi on helppo yhtyä 100% :sesti. Kiitos että tuot totuuden esille, liittämättä siihen mitään SDP:n vastaista kokoomustaktiikkaa.
Nostin otsikkoon syytöksen, jonka minua vastaan heitit, ja totean että jos tuollaista joskus kirjoittelisin, niin sekin olisi asiasisällöltään 100% totta. ;-))
Vaikea tosiaan ymmärtää miksi Jäätteenmäki jaksaa edelleen jäkättää asioista ja vieläpä totuuden vastaisesti.
Aika vahva kannanotto Keskustan sisältä oli, että oma puolue syrjäytti Jäätteenmäen myös puoluejohtajan paikalta. Eipä eduskunnassakaan löytynyt Keskustan eduskuntaryhmästä yhtään Jäätteenmäen puolestapuhujaa.
Anneli Jäätteenmäki ei ymmärrä, että hän itse keitti soppansa ja poltti siinä kielensä.
Hauska anekdootti muuten liittyy hallitusneuvotteluihin, joissa muodostettiin tätä nykyistä punamultaa. Paikalla olleet kertovat, että Jäätteenmäki itse pikemmin haittasi kuin edisti neuvotteluja. Hän kyllä polki jalkaa ja kimitti. Neuvotteluissa mukana olleet kokeneet keskustalaiset kokivat Jäätteenmäen läsnäolon lähinnä kiusalliseksi. Jäätteenmäellä eivät asiat olleet hallinnassa ollenkaan.
On helppo yhtyä siihen, miten kerroit Jäätteenmäen toimineen hallitusneuvotteluissa. Miten hän voisi osoittaa asioiden hallintaa siellä, kun asioiden hallinta ei ole koskaan tullut esiin missään muussa Jäätteenmäen toiminnassa?
Merkittävää minusta on nimenomaan se, että keskustasta ei yksikään kansanedustaja ainoallakaan sanalla asettunut tukemaan Jäätteenmäkeä silloin, kun SDP pani yhteistyön katkolle vaatimalla Jäätteenmäen vaihtoa toiseen keskustalaiseen.
Tästä on sanottu, että SDP ja Lipponen painostivat keskustaa.
Minä en tule ikinä uskomaan, että keskustan eduskuntaryhmän jokainen kansanedustaja sallisi samaan aikaan sellaisen painostuksen, ettei yksikään rohkene sanoa mitään vastaan.
Se, että jokainen keskustan kansanedustaja olisi niin täydellinen lammas, että alistuisi mitään hiiskumatta painostukseen, jolla savustetaan keskustalle vaalivoiton ja ensimmäisen naispääministerin paikan voittanut Anneli Jäätteenmäki ulos pääministerin tehtävistä (ilman että syy on Jäätteenmäessä itsessään) on minusta täydellinen mahdottomuus.
Taitaa tämä salaliittoteoria olla osa sitä itsesuggestioprosessia jolla Jäätteenmäki todistaa itselleen syyttömyyttään epäonnistumiseensa julkisuuden hallinnassa keväällä 2003.
Tai paremminkin kysymys on koko kepun joukkosuggestiosta jossa kannattajien mielipidettä on manipuloitu puoluelehtien johdolla toistamalla tiettyä vaittämää kerta toisensa jälkeen. Anneli on alkanut itsekin uskoa tuohon oiva(a)n totuuteen.
Itse asia ennen vaaleja oli loppujen lopuksi hiusten halkomista, termeillä kikkailua ja hämäämistä. Jäätteenmäkihän väitti aluksi vain Suomen hätäilleen vastauksen antamisessa, ei väärästä vastauksesta. Ennen vaaleja juttu ei ollut kovinkaan merkityksellinen, auttoi toki muutamia Lipposeen kyllästyneitä äänestämään protestiksi kepua.
Hankalaksi juttu Jäätteenmäen kannalta muuttui kun Takkulan vuotamasta kepun sisäisestä pöytäkirjasta kävi ilmi että Jäätteenmäki tiesi (tilaamiensa) salaisten muistioiden alkuperän. Siitähän media repesi, alkoi Jäätteenmäen onneton selitysten, lisäselitysten ja valheen peittelyjen ketju joka johti hallituksen toiminnan vaikeutumiseen. Lisämausteen soppaan toi hallitusohjelman salaiset lisäpöytäkirjat ym. haparoinnit pääministeriyden alkumetreillä.
Lopulta tilanne oli niin kaoottinen ettei kepukaan voinut muuta kuin heittää epäluotettavan Jäätteenmäen pois, pois jopa puoluejohtajan paikalta. Jos salaliitto olisi totta niin miksi ihmeessä myös puoluejohtaja olisi pitänyt vaihtaa? Tilalle tuli rehellisintä mitä kepulla oli, Matti Vanhanen, mies lähes täydestä tuntemattomuudesta.
Kyse oli siis ennemmin huonosta julkisuuden hallinnasta kuin isoita asiaristiriidoista, vaikka myöhemmin on muuta yritetty väittää. Kuten Liisa Jaakonsaari eduskunnassa sanoi: Jäätteenmäeltä karkasi vaalimopo käsistä.
Samaa mieltä olen jutustasi.
Ja suruissani siitä, että joukossamme on epäilemättä satoja tuhansia äänestäjiä, jotka eivät seuraa politiikkaa niin tarkasti, että tajuaisivat Jäätteenmäen selittelyjen perättömyyden.
Suullisen kyselytunnin asia SKT 38/2003 vp
Liisa Jaakonsaari /sd:
Arvoisa puhemies! Minulle jäi epäselväksi se, mitä sananvalintoja pääministeri katuu ja missä hän parantaa lausuntojen tarkkuutta. Tarkoittaako hän tätä vaalikeskustelua, Irak-politiikan arvostelua, vai sitä, mitä tapahtui sen jälkeen? Eikö olisi ihan reilua pääministerin tunnustaa, että vaalimopo karkasi ja teidän Irak-politiikkanne oli silkkaa opportunismia. Sen jälkeen pistettäisiin kirjan kannet kiinni ja siltä osin tämä Irak-politiikka olisi käsitelty.
..."Lisämakua soppaan toi vielä tiistaina keskustan puoluetoimistossa esiinkaivettu sanomalehti Ilkassa julkaistu vanha kolumni, jossa Heinäluoma näyttäisi pitäneen Lipposen paluuta ainakin hetken vaihtoehtona"
Ei se Jäätteenmäki valehtele!!Totta on.
...että Lipponen oli vain teoreettinen vaihtoehto, mikäli keskusta ei olisi pitänyt kiinni siitä, mitä eduskuntaryhmien välillä sovittiin Jäätteenmäen vaihtamisesta toiseen keskustalaiseen pääministeriin.
Lipposen nostaminen pääministeriksi ei ole koskaan ollut Lipposen eikä SDP:n tavoite, vaikka Jäätteenmäki selittelisi mitä hyvänsä.
Se, että tuo mahdollisuus olisi ollut olemassa, jos SDP:n ja kepun eduskuntaryhmien sopimus olisikin kaatunut, ei tietenkään tee siitä mitään sellaista tavoitetta, johon SDP olisi aktiivisesti pyrkinyt, koska SDP:n tavoite oli jatkaa jo sovitun hallitusohjelman toteuttamista jo sovitulla ministerikokoonpanolla, jossa ainoastaan epäpätevä ja luottanmuksensa menettänyt Jäätteenmäki piti korvata kenellä tahansa pätevämmällä ja luotettavammalla keskustalaisella.
Jäätteenmäki siis höpisee ihan omiaan jälleen kerran, koska Jäätteenmäeltä puuttuu tilannetaju ja poliittinen harkintakyky aivan täydellisesti.