Voisiko joku kuvailla sitä tuskaa, jota viinanhimo saa aikaan sekä millaisia ajatuksia ja tekoja? Fyysisiä ja psyykkisiä oireita jne.
Yritän oppia ymmärtämään läheisen sukulaiseni alkoholismia ja syitä siihen, miksei hän pääse sairautensa (?) niskan päälle. Jos voisin sitä kautta auttaa häntä jotenkin parempaan elämään.
Yritän oppia ymmärtämään läheisen sukulaiseni alkoholismia ja syitä siihen, miksei hän pääse sairautensa (?) niskan päälle. Jos voisin sitä kautta auttaa häntä jotenkin parempaan elämään.
Vastaukset 8
Vanhimmat
alkoholismista ja myös Al-Anonin ohjelmaan. Harvoin alkoholisti pääsee omin voimin sairautensa niskan päälle. Itse sain raittiuden alusta kiinni, kun myönsin olevani alkoholisti ja että tarvitsen apua ja hain sitä.
aika kattavasti tietoa:
http://www.juwanet.org/sosterv/alkoholi/default.htm
Sitä viinanhimoa voisi jotenkin ehkä verrata siihen, että kun sulla on oikein kova nälkä, ja sun vatsa kurnii, niin sun päässä pyörii vaan "ruokaa.. ruokaa.. ruokaa.." ja syöt jotta tulisi parempi olo. Ja kun yksi voileipä ei vielä vie koko nälkää pois. Ja vaikka söisi kunnolla niin uusi nälkä on taas kohta tulossa...
Näin minä joskus koitin selittää oloani kun multa kysyttiin että miks ihmeessä juon enkä lopeta.
Niin kauan kuin sitä sisäistä viinapirua ruokkii niin se pysyy hengissä ja vahvistuu.
Mä lopulta lopetin sen ruokkimisen, ja must tuntuu et se taisi jo kuukahtaa ;-)
Esitit kovan pyynnön. Koetan lyhyesti.
Viinanhimo aiheuttaa jotenkin selittämättömän levottomuuden ja tuskan olotilan, jossa kaikki toiminnot tuntuvat olevan keskitetyt viinan saamiseen. Tästä on useimmiten seurauksena se, mitä monet kutsuvat selkärangattomuudeksi, tai kyvyttömyydeksi hallita itseään eli jonkinlaiseksi huonoudeksi, eli siis viinan hankinta ja humaltuminen.
Hallitsemattomuuttahan se tosiaan on ja tässä se alkoholismin sairauden kuva tulee mukaan; alkoholisti tässä tilassa ollessaan hankkii viinaa mistä tahansa, mihin hintaan tahansa, välittämättä seurauksista. Hän tietää sosiaalisten/taloudellisten/terveydellisten/moraalisten/psyykkisten ongelmiensa lisääntyvän = juomisen seuraamukset; hän tietää esim jälleen kerran heräävänsä kohta taas sairaalan teho-osastolta letkuista, mutta siitä huolimatta hän hankkii viinansa ja juo itsensä tainnoksiin.
Jos tämän kykenet ymmärtämään ja hyväksymään, olet jo pitkällä "auttaaksesi" läheistäsi.
Hän ei siis pahuuttaan tee sitä, mitä hän viinaa saadakseen ja viinan vaikutuksessa tekee; tämänhän sinä läheisenä tiedät: eikö niin? Ja hämmästelet sitä persoonan kahtiajakoisuutta!! Se on alkoholismia, hän on valmis TEKEMÄÄN MITÄ TAHANSA saadakseen viinansa.
Tämän ymmärtäjä on jo pitkällä; auttaminen on toinen juttu. Sillä et sinä oikeastaan kykene häntä juurikaan auttamaan. Ainoastaan silloin, jos hänellä on oma halu lopettamiseen tai edes johonkin pieneen muutokseen ( josta voi ajan kanssa kasvaa ISO ), sillä ainoa toimiva keino alkoholismia vastaan on alkoholin käytön lopettaminen. Tähän sitten taas kyllä löytyy keinoja, mikäli alkoholisti on oikeasti halukas muutokseen.
Läheisten eli itsesi ja loppujen lopuksi myös koko ongelman kannalta on tärkeää, että itse et sairastuisi enempää, vaan alkaisit, nyt kun/jos alkoholismia "ymmärrät", huolehtia itsestäsi.
Tee hänelle selväksi, että et enää aio tehdä niitä asioita, joita tavallisesti hänen juodessaan teet; rahananto, siivoaminen, puhtaudesta huolehtiminen, kuskailu, odottaminen, valheisiin/selityksiin uskominen (valehtelijalle pitää sanoa, että hän valehtelee), hänen puolestaan minkään juomisesta johtuvan ongelman hoitaminen ( pomolle soitto, pankinjohtajalle soitto ..............etc) ja niin edelleen. Jos kuitenkin välität hänestä/rakastat häntä, sano se hänelle ja kerro kuinka huolissasi hänestä olet ja anna muutama vinkki siitä, mitä hän voisi lopettaakseen juomisensa tehdä. Siis lääkärille todenmukainen kertominen/ A-klinikalle lähtö/ katkolle lähtö/ sairaalaan (jos ollaan niin pitkällä ) lähtö/ AA kokoukseen meno .........jne.
Ja ennen kaikkea HAE ITSELLESI APUA!! Lue alkoholismista, mene terapiaan, mene Al-Anon kokouksiin, mene avoimiin AA-kokouksiin ja kuuntele ja kuuntele ja puhu avoimesti itsestäsi. SIIS ITSESTÄSI!!
Kuten huomaat, ei tätä voi lyhyesti tehdä. Minäkin alan vasta lämmetä, mutta joka sana on rehellisesti kirjoitettu Sinulle, koska kysyit.
Olin itse se juova läheisesi vuosia sitten. Minä tiedän; täällä luet myös kaikkea muuta asiaa koskevaa/ei koskevaa.
Voimia sinulle
...asiallisesta ja ... tavallaan lohduttavasta (toisaalta toivottomuutta syventävästä) kirjoituksesta. minä en tuota alkuperäistä kysymystä asettanut, mutta samantapaisten ajatusten piinaamana täältä haeskelin tukea omille ajatuksilleni ja siementä uusiin selviytymisstrategioihin.
"kuningas" alkoholi -kutsumanimi on minusta tähän asti kuulostanut vähän korniltakin, mutta kokemukset viimeiseltä puolelta vuodelta ovat saaneet minutkin tajuamaan tämän hallitsijan voimat.
kesällä istuin taksissa ja mietin, ajetaanko kotiin vai sairaalaan... ajettiin kotiin ja maksettiin taksikuskille siivous- ja kipurahoja. marraskuussa ajettiin sinne sairaalaan ja todettiin haimatulehdus.
uutena vuotena ollaan taas pikkuhiljaa palailemassa kehiin ja ihan pieni kokeilu näytti saldoltaan kymmentä ravintola-annosta...
jostain syystä juicen sankarikuolema ei jaksa innostaa.
eletään vaan arkea ja ilo pintaan, vaikka maha on itkua täynnä.
Siis pari vinkkiä vielä Sinulle taistelussasi arjessa ja kenties siemeneksi muutokseen.
Hae käsiisi Raimo O Kojon kirja Eroon alkoholista. Se on aika kattava kannanotto koko suomalaiseen alkoholiasiaan; erityisen hyvänä pidän siinä kirjoittajan omia kokemuksia juomavuosiltaan ja sitä, mikä vielä sai itsensä jo aivan haudan partaalle juoneen kaikkea kokeilleen alkoholistin lopulta raitistumaan. Kirja ilmestyi 1998 (???) ja aiheutti pienen keskusteluaallon, joka kuitenkin vaimeni/vaimennettiin nopeasti, siis vaiettiin kuoliaaksi, kuten monille hyville jutuille tapahtuu.
Toinen vinkki samaan suuntaan on ruotsalaisen Kristine ( tai Christine ??) Hamorin kirja Vastoin miehen tahtoa. Erinomainen teos.
Kannattaa myös muistaa se, että teitä laillasi kokevia ja tuntevia alkoholistien läheisiä on paljon, ehkäpä jopa enemmän, kuin itse juovia alkoholisteja. Yksi juovahan sairastuttaa välittömässä läheisyydessään olevat yleensä kaikki.
Itselläni näitä läheisiä oli paljon; ensimmäinen perhe, toinen perhe, vanhemmat muutama hyvä työ- ja harrastekaveri.
Voimia Sinulle ja kaikille kaltaisillesi.
Etsin käsiini suosittelemasi kirjat heti huomenissa ja hakeudun vertaistukiryhmään, jos alkaa tuntua jo liian pahalta.
Vuoristorataahan tämä on. Välillä tuntuu, että olisi helpompaa, jos hakattaisiin ja riehuttaisiin, mutta kun se alkoholi tekee ihmisestä vaan entistä rakastettavamman ja rakastavan. Siis silloin, kun sitä on ja sitä saa. Vaikea vaan antaa arvoa alkoholi-aurinkoisuudelle, kun tietää, että haima on jo osittain tuhoutunut ja mikä tahansa ryyppy voi olla se ihan viho viimeinen.
Kiitoksia voimantoivotuksistakin!
Karjapohjalainen kyllä jaksaa aika paljon. Se repii naurua aina, kun vaan suinkin pystyy ja olettaa ilman muuta, että voimat kasvaa sitä mukaa kuin taakatkin.
Vielä myös onnittelut omasta selviytymisestäsi! Arvaan, että tarinoita on senkin taustalla paljon.
joskus itsekkin koin tunnekuohuja jotka aiheutti todella tuskaa:::
Olen yhä ajatuksissani useasti palannut kauaksi ajassa taaksepäin ollessani vielä juova alkoholisti. Pohtimani asia liittyy tiiviisti omaan käsitykseeni silloisesta tilastani. Olenhan elämäni varrella useastikin tätä samaista tilannetta yrittänyt analysoida, tämäkään tarkastelu lisänä ei varmasti ole pahasta silloisista tuntemuksista.
Mielestäni olin elänyt niin kauan omassa sairaassa maailmassani, että olin vieraantunut tästä ns. normaalista siinä määrin, että elämäntapani seurauksena saavutin ajattelemattomuuden tilan pysyvästi sisääni. Siksi en koskaan kyennyt heräämään omien tuskaisten olotilojen saattelemanakaan sairauteni tietoiseen käsitykseen. Olen aina kertonut välttäneeni mestarillisesti toisten lähestymisen, sillä heidän tarkoituksensa oli kertoa minulle avuntarpeeni ongelmaani.
Siinä maailmassa missä elin ei varmasti tiedostettu mitään sairautta eikä muitakaan ongelmia niin paljoa että olisi reagoitu niihin riittävästi alkaakseni hoitamaan asioitani. Minun kamppailuni oli kahden maailman arvottoman ja arvomaailman välillä. Eikä minulle ollut tämä arvomaailma vieras olinhan sieltä luisunut arvottomaan. Myös sairaudessani siellä arvottomassa maailmassa haaveilin usein elämistä uudelleen arvomaailmassa. Tämä oli sitä yhteyden pitämistä toiseen terveeseen maailmaan. Siksi käsitykseni mukaan kertomani yhteys madalsi kohdallani sitä kynnystä joka piti ylittää siirtyäkseni uuteen sekä terveempään arvomaailmaan.
Käsitän tänä päivänä kohdallani olleen siunatun kokemani tuskan, kateuden, epätoivon, vihan, unelmoinnin ja hekumoinnin, katkeruuden ja ahdistuksen tunteen, sillä näiden tuntemusten seurauksena pystyin irrottautumaan siitä maan päällisestä helvetistä. Sinne varmasti jäi kaltaisiani miehiä ja naisia jotka eivät reagoineet näihin tuntemuksiin niin voimakkaasti, että olisivat pystyneet siitä helvetistä irrottautumaan pysyvästi. Uskon, kokiessani näitä kertomiani tuntemuksia voimakkaana kapinoin omaa tilaani kohtaan tunnepohjaisesti. Älyllisesti en huomioinut omaa surkeata tilaani, saatika sitten asettunut vastahankaan elämäni tilanteeseen hyväksymättä sitä. Siksi voisikin sanoa kuinka oma kehoni teki vastarintaa sairautta kohtaan näillä tunteeni ilmauksilla ja reagoinneilla. Ilman näitä tuntemuksia en olisi ollut valmiina siihen oikeaan hetkeen jolloin pystyin ottamaan ulkopuolisen avun.
Muistellessani sairauttani kovimmillaan näiden rajujen tunnekuohujen otteissa lausuisin ajatuksen, muistan kuinka rajuimmankin myrskyn jälkeen seuraa yhtä varmasti tyyni.
toivon sinulle voimia auttaa:
pyydä käymään www.alkoholiongelma.fi