Tuolla aikaisemmissa keskusteluissa viitattiin musiikkikielteisyyteen, jota on esikoislestadiolaisuudessa , mm kuorolaulu on syntiä ja instrumentaalimusiikkia ei hyväksytä.
Mistä lähtien on näin alettu toimia? Kirkossakihan on urut, joiden säestyksellä virret laulamme ja monet meistä toimivat ammateissa, joissa musiikilla on keskeinen osa. Raamatussa on useita kohtia, jotka koskettavat musiikkia; laulamista ja soittamista.
Sain tilaisuuden käydä muutamassa joulukonsertissa ja tulin hyvälle mielelle, oikea joulunodotukseni alkoi sieltä. Oli mukavaa kuunnella erilaisten kokoonpanojen musisointia ja laulaa itsekin mukana yhteislaulujen aikana.
Lutherikin oli musiikkimies ja arvosti musiikin lahjan korkealle. Hyviä laulajia on ollut ainakin nuoruuteni saarnaajissakin. Ennen vanhaan laulettiin nykyistä paljon enemmän, me nuoret jäimme seurojen jälkeen usein laulamaan. Onko se perinne nyt hävinnyt kokonaan ?
Jumala on antanut meille itsekullekin erilaisia lahjoja; toiset ovat musikaalisia ja voivat käyttää sitä lahjaa Jumalan kunniaksi samoin kuin hekin, joilla on vaikkapa liiketaloudellista osaamista, sekinhän voi olla lahja. Ihmissuhdetyössä musiikilla on saavutettu erinomaisia tuloksia, musiikin kuunteleminen sinänsä voi olla osallistumista, yhteydenkokemista ja tervehdyttää mieltä. Pitäisikö meidän haudata maahan ne leiviskä't, jotka olemme Jumalalta saaneet ?
Mistä lähtien on näin alettu toimia? Kirkossakihan on urut, joiden säestyksellä virret laulamme ja monet meistä toimivat ammateissa, joissa musiikilla on keskeinen osa. Raamatussa on useita kohtia, jotka koskettavat musiikkia; laulamista ja soittamista.
Sain tilaisuuden käydä muutamassa joulukonsertissa ja tulin hyvälle mielelle, oikea joulunodotukseni alkoi sieltä. Oli mukavaa kuunnella erilaisten kokoonpanojen musisointia ja laulaa itsekin mukana yhteislaulujen aikana.
Lutherikin oli musiikkimies ja arvosti musiikin lahjan korkealle. Hyviä laulajia on ollut ainakin nuoruuteni saarnaajissakin. Ennen vanhaan laulettiin nykyistä paljon enemmän, me nuoret jäimme seurojen jälkeen usein laulamaan. Onko se perinne nyt hävinnyt kokonaan ?
Jumala on antanut meille itsekullekin erilaisia lahjoja; toiset ovat musikaalisia ja voivat käyttää sitä lahjaa Jumalan kunniaksi samoin kuin hekin, joilla on vaikkapa liiketaloudellista osaamista, sekinhän voi olla lahja. Ihmissuhdetyössä musiikilla on saavutettu erinomaisia tuloksia, musiikin kuunteleminen sinänsä voi olla osallistumista, yhteydenkokemista ja tervehdyttää mieltä. Pitäisikö meidän haudata maahan ne leiviskä't, jotka olemme Jumalalta saaneet ?
Vastaukset 9
Vanhimmat
Kyse on käsitykseni mukaan siitä mistä osittain kirjoititkin.
Jumalan kunniaksi soittaminen, laulaminen .
Kiitokseksi Jumalalle.
Ei se silloin ole mielestäni väärää.
On kuitenkin ,kuten kaikilla alueilla sellaisia tekijöitä jotka villitsevät ihmisen ( kaikki tiedämme kuka on villitsijä ,rauhattomuuden ja väärien arvojen takana).
Soittaminen on siis helposti oman osaamisen esittämistä eikä kiitosta Jumalalle.
On suuri ero siinä, että ihminen esiintyy ihmiselle tai että ihminen soittaa (tuo lahjansa esiin) kiitokseksi ja ylistykseksi Jumalalle.
Pyhä Henki uskovien musisointia ohjaa, ja vanhurskaaksi tehty ylitää Jumalaansa kokosydämisesti.
On täysin oikeutettua iloita myöskin omista lahjoistaan. Se on riemullista muidenkin kuulla etevää musiikkia jonka Jumalan luoma on tehnyt, ja esittää mullekin.
Terve tuloa tekemään hyvää musiikkia Jumalan lapsille, iloitaan yhdessä sinunkin lahjoitasi. Eikä tarvitse sinunkaan enempää Jumalaa Luojaasi halveksia, kieltäytymällä palvelemasta saamillasi lahjoilla Jumalan kansaa.
"On täysin oikeutettua iloita myöskin omista lahjoistaan. Se on riemullista muidenkin kuulla etevää musiikkia jonka Jumalan luoma on tehnyt, ja esittää mullekin. "
Tuo oli kirjoitustasi (ehkä tunnistitkin).
Olemmeko suuria jos meissä on lahja?
Mielestäni olemme ihmisiä kuten ennenkin vaikka meissä olisi 100 lahjaa.
En koe ,kuten ei käsitykseni mukaan Luther kaan kokenut esitystä ihmisille arvokkaana vaan suuntasi musiikilisen taipumuksensa kiitokseen ja Jumalaa ylistävään suuntaan.
Se että jos me ihmiset ihailemme toistemme lahjoja luoja ntyönä, on oikein, mutta jos me alamme puhumaan että " se ja se on hyvä soittamaan" niin alamme ihmispalvontaan.
En tiedä millä ajatusmallineella saat minut luonaani halveksivaksi ihmiseksi, sillä se on täysin virheellinen.
Jos Jumala antaa ihmiselle lahjan , ihminen voi olla tietenkin iloinen siinä mutta vanhurskas ihminen ei kaipaa itselleen mitään.Ei huomiota eikä kiitosta sillä mitä on ihminen?
Jos katsomme ihmistä kliinisesti niin hän on erilaista kudosta ja mössöä.
Sitten ihmisessä saattaa olla ohjaus , jota lahjaksi kutsumme.
Mielellämme me ihmiset ihailemme toisiamme ja toistemme lahjoja.Jumala taas joka on kaiken takana voisi monen mielestä väistyä, kuten joissain sessioissa nykyään tuntuu olevan esim. kirkoissa.
Kuoro menee eteen esiintymään :)
On hengellisä bändejä yms.
Minun oma käsitykseni on se, että se on väärää ja tekijöidensä (esittäjien) itsekorotusta.
Itsekorostusta ?! Siis haloja vaan.
Tietenkin se, mitä teen tai teemme voi tapahtua nimettömänä ja suunnattuna luojalle.
Kuoro joka laulaa kirkossa taustalla on todella upeaa( silloin kun siinä on henki mukana).
Sitten kun tassutetaan eteen, ihmisten eteen , esiintymään, ollaankin otettu pitkä harppaus mielestäni vanhurskaudesta.
Se että olen itse musikaalinen tarkoittaa että teen musiikkia , sävellän ja työskentelen selkeästi siinä tilassa jossa voi kysyä, että mistä tuuli tulee ja minne se menee.
Kaikki on Luojastamme Jumalasta.Jos jotakin muuta ilmenisi, niin lopetan siihen.
Minähän kirjoitin iloitsemisesta, joka johtuu Jumalan antamista lahjoista.
Sullä vääntyy pasuunassas kaikki aivan tunnistamattomaksi mölinäksi.
Nöyrtyisitkin Jumalan luomaksi ihmiseksi, mutta kun olet kuin rikki ammuttu robotti, joka toistaa toistamistaan vain rikkojiensa mölinää.
Uskomatonta, mutta totta on tuo musiikki ja kuorolauluvastaisuus.
Ihan kuin ei mahtavat autot, talot ym itsekorostus olisi mitään.
Puhumattakaan köyhäily kaikessa tekovaatimattomuudessaan. Esim etenkin naisten "esikuvassa".
Ahneus lienee sallittua, koska siitä saarnaaminen kyllä jää aivan toissijaiseksi.
Sitten nähdään kuorolaulu kirkossa, nimenomaan hengellisten laulujen ja virsien esittäminen, omaa kunniaa tavoittelevana asiana.
Mielestäni olisi kyllä syytä suorittaa valvontaa todellisissa synneissä. Kateus, panettelu, valehtelu, jopa viha, ahneus jne.
Kiitoksen ja ylistyksen lähes kokonaan puuttuminen
on mielestäni jotenkin outoa. Kun sitten kuoro laulaa ylistäen Jumalaa, aletaan tuomitsemaan.
Jos lapista tulee milloin mitäkin "ymmärryksiä", eikö olisi kristittyjen aiheellista itse koetella
niiden kestävyyttä Raamatun valossa?
Toivoisin, että Suomen sananpalvelijat nousisivat kumarasta ja alkaisivat luottaa Jumalan Sanaan.
Ihmispalvontaa on ollut aina Jumalan ihmisillä jo luomisesta lähtien. Se on ihmisen lihallisuuta, josta kukaan meistä ei pääse irti ennenkuin kuoleva jättää kuolevaisuuden.
Kukaan itsensä tunteva ihminen, ei edes vakaa esikoislestadiolainen, voi sanoa, ettei hän palvo ketään eikä mitään. Meidän joukossamme esiintyy jopa lempisaarnaajiemme palvontaa, vaikka muuta väittäisimme.
Musiikin palvonta, josta voisi käyttää nimitystä musiikista nauttiminen, on rinnastettavissa esim taitavan kirvesmiehen, tai jonkun muun ammattiosaajan työn ihailemisen ohella työn suorittajan ihailuun. Siinäkin voidaan mennä liian pitkälle, itsekin voi ihailla omaa taitoaan ja odottaa sitä myös muilta jne.
Turha väittää, että täällä matosessa maailmassa olisi sellaista vanhurskasta, joka ei kaipaa itselleen minkäänlaista arvostusta.
Onko Jumala asettanut meille vanhurskauttamisen ehdoksi jonkin käyttäytymis tai toimintamallin? Ei ole. Nämä ehdot ovat ihmisten luomia ja sopimia. Ei Jumala niitä vaadi. Lue Vanhaa testamenttia, joka on Uuden tesamentin pohja. Ilman sen tuntemista Uudella testamentilla ei ole mitään merkitystä. Eivät edes apostolit ja evankelistat olleet synnittömiä. Hekin tekivät virheitä.
Kuka Vanhassa testamentissa muutti ihmisten toimintoihin suuntautuvia ohjeitaan ihmisten kelvottoman käyttäytymisen tähden. Oliko se Jumala. Kyllä. Hän mukautui syntisen ihmisen vaatimuksiin. Mainio esimerkki siitä oli, kun Herra käski Profeetta Samuelin voidella israelilaisille kuninkaan vastoin omaa alkuperäistä tahtoaan.
Yksi asia ei muuttunut, vain yksi. Se oli naisen siemen, Kristus, jonka Herra Jumala lupasi Paratiisissa syntisen ihmisen lunastajaksi ja perkeleen pään murskaajaksi. Vain vaatimus uskosta Vapahtajaan ihmisen omien syntien, tuomitsevien ajatusten, omahyväisyyden ym. anteeksiantajana on muuttumaton.
Katsokaamme omaa sydäntämme, ettei meitä kohtaa Jeesuksen sanat fariseuksista ja lainopettajista; "Tehkää kaikki mitä he opettavat, mutta älkää tehkö heidän tekojensa mukaan."
Herran siunaamaa uutta vuotta hänen hyvässä johdatuksessan!
Joo, kyllä itsellä saa olla.On hienot mersut ja talot ja mökit.Kaikki komeita.Sitten kehdataankin saarnata toisille.
Onneksi meillä on myöskin todellisia sielunpaimenia jotka välittävät seurakuntalaisista.
oli suuri mutta niin pieni.
Hänellä olisi ollut syytä olla ylpeä ja kunniakas.
Oliko hän? Ei ollut.
Kristuksen esikuvassa ei ole mitään pahaa vaan se on ainoastaan hyvää.
Olen samaa mieltä siinä kanssasi, että ihminen joutuu tilanteisiin joissa alkaa tuntemaan itsessään olevansa jotakin.Se on kuitenkin virheellistä ja väärää kunniaa, sillä kunnia kuuluu Jumalalle.
Luther sävelsi/sanoittikin virren " Jumala ompi linnamme".
Kyllä siinä mielestäni on kauneutta,ulottuvuutta mutta ei kunniaa itselle tekijälleen.
Me ihmiset kyllä kumartelemme toistemmme lahjoille ja välillä on vaikea muistaa, että kaikki tuo oikea Jumalasta on.
Minä rukoilen että Jumala pitää minut pienenä.
Vain silloin voin ymmärtää vanhurskauden tärkeyden ja suuruuden.
Ei virsien laulaminen ole pahasta , eikä hengelliset laulut , vaan ne renkutukset jotka ovat lihallisia kappaleita ,siis ne jotka pistää jalkaa vippasemaan , kävin pispalankirkossa syys seurojen aikaan enkä tuntenut kuin hyvää mieltä koko viikon.