Rakas avovaimoni lähti puolitoista kuukautta sitten. En ole millään päässyt tuosta asiasta yli. Ihan murskaavan hirvittävältä tuntuu tämä yksinäisyys. Illat ovat pahimpia. Voimat ovat niin lopussa, ettei oikein jaksa tehdä yhtään mitään. Mikä on tuonut helpotusta yksinäisyyteenne, jos olette sellaisesta kärsineet?
Hirveän raskas olo
yksinäinenyksinäinen
91080
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Sinun pitää ehdottomasti tehdä itsellesi ohjelma joka päiväksi. Mitä enemmän tekemistä, sitä parempi, sillä silloin et ennätä ajatella.
Jos illat ovat pahimpia, silloin sinun pitää lähteä joka ilta ulos. Eikä mihinkään baariin, vaan esimerkiksi kuntosalille tai lenkille. En tunne yhtään ihmistä, joka olisi juoksulenkin jälkeen harmitellut, että miksi piti lähteä. Tiedän, alku on aina vaikea, mutta tärkeintä on, että raahaat itsesi vaikka väkisin ulos kämpästäsi. Tee itsellesi tavoitteita, vaikka maraton vuoden päästä tai vastaavaa.
Ja jos et pidä juoksusta, niin lajeja on vaikka kuinka. Uinti sopii esimerkiksi melkein jokaiselle.
Kiitos sinulle. Tuonkaltaisia pyrkimyksiä minulla on ollut. Välillä on vain niin uupunut, ettei millään kykene mihinkään. Ja se masentaa ennestään. Vähän sellaista itseään syventävää kierrettä tuntuisi olevan tämä.
Ikävä tilanne, erittäin tuttu minullekin. Minulla tuosta on jo aikaa yli vuosi, mutta vieläkin sattuu.
Itseäni auttoi silloin aluksi juuri tuo edellä mainittu, että keksin muuta tekemistä. Minulle mikään sellainen mekaaninen asia ei toiminut (koska silloin tulee ajateltua omia asioitaan), vaan ajatukset piti saada kokonaan lepoon joksikin aikaa. Elokuvat, kirjat, lukeminen yleensäkin, läheiset ihmiset, kaverit, tuttavat ja heidän asioihinsa keskittyminen omien sijaan... Sellaista minä harrastin.
Oikeanlainen musiikki auttaa, koska se on niin vahva tunnelman välittäjä. Lemmikkieläin auttaa myös, koska se antaa kosketusta ja seuraa. Täytyy jaksaa yrittää tehdä asioita, joista ennen sai nautintoa, vaikka monesti on niin, ettei mikään jaksa tuoda hyvää mieltä. Tee itsellesi hyvää silti, lepää, syö ja käy ulkona.
Kuitenkin suru on käsiteltävä kokonaan pois ennemmin tai myöhemmin. Täytyy antaa itselleen lupa itkeä, surra sydämensä pohjasta joka päivä jos siltä tuntuu, mutta sitten ryhdistäytyä pikkuisen taakkaansa keventäneenä ja jatkaa elämää.
Pikkuhiljaa tuska alkaa menettää voimaansa, pieni hiven kerrallaan. Toivon, että sinun tapauksessasi haavat sulkeutuvat nopeasti ja jaksat taas löytää jotain uutta. Kaikkea hyvää, toivoo Widow.
Kiitos sinullekin Widow. Täytyy kyllä heti todeta, että lemmikki on todella kullanarvoinen nyt(kin). Kehräävä pikkuinen kissa on sellainen lohduttaja, että alta pois. Kirjoihin on todella vaikea keskittyä. Mutta täytyy yrittää. Voimia sinulle, Widow.
Miksi hän sitten otti ja jätti sut?
Hän lähti, koska en osannut peloiltani tarpeeksi nopeasti reagoida hänen suuriin toiveisiinsa. Vaikka samoja asioita halusin kuin hänkin. Olin vain arka ja pelokas, historian taakkaa kantava jne. Pelkoihini hän kyllästyi.
Sun olisi pitänyt ottaa vaan rennosti ja nauttia niistä onnen murusista mitä saat. Nyt varmaan harmittaa kun olit liian arka?
ettei tuo ollut ehkä paras tapa yrittää auttaa ihmistä, jolla on paha olo. Totta hitossa harmittaa! Ei tarvi vääntää veistä haavassa. Kehoittaisin olemaan kommentoimatta tämän kaltaista surullista aihetta, ellei usko osaavansa auttaa.
Kun mulle tuli ero ja maailma kaatui oli myös sama vaikeus oppia taas olemaan yksin, tuntui että sekoaa. Vähitellen aloin ajattelemaan että tää on vaan yksi osa elämänkaaressa ja siitä kyl selviää. Kesti kaksi vuotta päästä erosta yli niin että elämä alkoi taas tntumaan hyvältä. Itke, nuku, juokse, huuda, pura tunteitas mut pidä mieles et tää on vaan elämän tulikoe josta sä selviät!